Siinain vuori

Perjantai-iltana lähdin Siinain vuorelle matkatoimiston järjestämällä matkalla (140Ep). Porukka kerättiin kasaan lava-autolla ja yhden hotellin pihalla vaihdettiin minibussiin puoli yhdeltätoista illalla. Porukka oli nuori ja hyvin kansainvälinen: Yksi saksalainen mies, yksi kanadalainen nainen ja kaksi brassimiestä, jotka eivät tunteneet toisiaan.

Ihan viidestään ei päästy vuorelle kuitenkaan kipuamaan. Portilla oli 2-3 linja-autollista porukkaa Sharm el-Sheikhistä, lähinnä venäläisiä. Turvatarkastuksen jälkeen alkoi kävely. Arvioitu matka-aika n. 2h ja välillä selän takana saattoi huohottaa kameli. Kukaan meistä ei ottanut kyytiä lukuisista tarjouksista huolimatta.

Tällaisia kioskeja oli matkan varrella useita, kauaa ei kuitenkaan pysähdytty yhdessäkään, vaan kivuttiin aika nopeasti

Tälle viimeiselle kioskille, jossa tilasin aamukahvit (10Ep) kolmelta yöllä kuuden kilometrin kävelyn jälkeen. Oltiin kiivetty ehkä vähän liiankin nopeasti, sillä nyt piti odotella pari tuntia auringonnousua.

Viiden aikoihin kiivettiin viimeiset metrit vuoren huipulle 2285 metrin korkeuteen. Aurinko oli jo nousemassa ja oli kylmä. En ollut tajunnut ottaa vaihtovaatteita mukaan, joten kun pitkähihainen t-paitani kastui hiestä, ei päälläni ollut kuin fleecetakki. Päätin kuitenkin olla välittämättä ja nauttia upeista maisemista.

Yksi upeimmista auringonnousuista koskaan.

Myös länsitaivas värjäytyi ehkä vielä komeammaksi, kuin itä. Kuva ei tee kunniaa näkymälle.

Mooses vastaanotti tällä vuorella kymmenen käskyä*, minulle ei jumala sanonut mitään...

Maisemat olivat huikeat auringon noustuakin, lisäksi aurinko lämmitti mukavasti.

Vuoren päällä oli kirkko, joka ikävä kyllä oli lukossa.

Oven aukoista nähtiin vähän sisälle.

Eikös siellä raamatussa puhuttu jottain vuorten halkomisesta?

Oltiin viimeiset turistit, kun päätettiin lähteä alas. Ei menty samaa loivempaa reittiä, jota oltiin noustu, vaan oikaistiin suoraan Pyhän Katariinan luostaria kohti.

Kaunis padottu keidas.

Ei taida olla toiminnassa...

Keitaan padosta lähti pieni puro, jonka varrella oli hieman kasvillisuutta. Oppaamme osasi kertoa erittäin hyvältä tuoksuvasta kasvista arabiankielisen nimen, muttei englanninkielistä, kuvaa en ottanut, joten arvoitukseksi jäi se.

Luostari.

Luostari vähän lähempää.

Luostari kameleiden kera. Selvisin alas vaikka kenkäni oli katkeamaisillaan jo huipulla. Luostari aukesi vasta yhdeksältä, joten hetki piti odotella.

Ahne saksalainen syömässä eväitä. "Mitään ette saa..."

Fossiileja luostarin pihamaalla. Luostarin sisällä ei päässyt, kuin kirkkoon ja museoon, kummassakaan ei saanut kuvata. Museossa on paljon vanhoja kirjoja, joillain mittareilla kokoelma on heti Vatikaanin jälkeen suurin. Myös taidekokoelma on erittäin arvokas, maailman vanhin Kristuksen ikoni 500-luvulta oli esillä. Luostarin arvokkaiden esineiden kokoelmaan kuuluu myös Muhammadin (Se Islamin tärkein profeetta) itsensä kirjoittama suojeluskirje, jonka hän antoi luostarille, sen myönnettyä hänelle turvapaikan. Luultavasti tämän paperin ja muurinsa takia Pyhän Katariinan luostari on säilynyt näihin päiviin saakka.

Raamatun palava pensas, josta Jumala puhui Moosekselle.

Kymmeneltä palattiin minibussille ja ajeltiin takaisin Dahabiin, oikein hyvä reissu

Jonka päätteeksi oli aika sanoa hyvästit hyvin palvelleille sandaaleille...


*Mooses ei joidenkin tutkijoiden mukaan ole historiallinen henkilö ja monet ovat sitä mieltä, että raamatun todellinen Siinainvuori sijaitsee Arabian niemimaalla.