Matagalpa

Matagalpa osoittautui erittäin miellyttäväksi kaupungiksi, jossa kuusi päivää meni nopeasti.

Tehtiin toinenkin 10 kilometrin kävelyretki, joka päättyi tuonne kuvassa näkyvälle kukkulalle. Maisemat olivat melko vastaavia, kuin edellisessä päivityksessä, mutta ilman kahvia, joten en pistä nyt enempää kuvia reitiltä.

Kukkulalta sen sijaan näkyi hienosti koko kaupunki. Ei ihme, että taistelut kaupungista olivat käytännössä ohi 1977, kun FSLN sai vallattua kukkulan.

Latinalaisessa Amerikassa tuntuu olevan sääntö, että jo kaupungin lähellä on kukkula, sinne kuuluu rakentaa iso risti.

Terroristit muuttuvat kansallissankareiksi Nelson Mandelan tapaan myös täällä, mikäli onnistuvat vallankumouksessa. Historian kirjoittavat aina voittajat. Tuon oikeanpuoleisen muistoksi (Carlos Fonseca) perustetussa museossa tuli käytyä. Pieni mutta informatiivinen paikka. Sisseillä ei ollut aluksi osaamista, joten ensimmäinen vallankumous meni pieleen ja sissit joutuivat pakenemaan ulkomaille. Esimerkiksi Kuubasta saatiin kuitenkin oppia ja seuraava yritys onnistui. Carlos itse kuoli 1976 ja tästä entisestä vallankumousjohtajasta tuli marttyyri, jonka jokainen Nicaragualainen tietää.

Nica Nachot. Kaupungin ruokapuoli oli koko reissun parhaasta päästä. Täältä siis löytyi erinomaisen kahvin lisäksi myös hyvää ja vaihtelevaa ruokaa. Meksikolaisia ravintoloja oli paljon.

Tässä herkullinen pizza, josta riitti hyvin kahdelle (150c).

Salvadorilainen pupusas. Eli paistettu maissileipänen, jonka sisään oli leivottu varsinkin juustoa. Ei noussut suosikiksi, mutta kiva tätäkin oli maistaa. Varsinkin nyt, kun ollaan jouduttu aikapulan takia tiputtamaan El Salvador suunnitelmista pois.

Suosikkimme nousi tämä nicaragualainen buffet. Oasis ei ollut kuitenkaan suomalaistyyppinen eat-all-you-can paikka, vaan tarjoilijalle näytettiin mitä haluaa ja sitten maksettiin sen mukaan mitä otti. Annokset maksoivat 60c-110c. Paikka nousi varsinkin aamuvakkariksi, mutta tuli täällä iltapäivisinkin käytyä, kun tarjolle oli vaihtunut päivällinen.

Paikallista suklaata, jonka maku jakoi arviotiimin. Minä pidin, joten päätettiin lähteä käymään suklaatehtaalla, joka sijaitsi aika lähellä kaupunkia. Paikka yrittää lopettaa ikävän kierteen, jossa raakakaakao kuljetetaan rikkaisiin maihin, joissa siitä jalostetaan heikkolaatuista suklaata ja myydään sitten takaisin lähtömaahan kalliilla hinnalla. El Castillo haluaa tarjota Keski-Amerikkalaisille laadukasta suklaata. Tehtaalla järjestettiin tutustumiskierroksia vain aamuisin, joten maistettiin vain erinomaista Flor de Caña grand reserva rommisuklaata, josta molemmat pidimme.

Minnalla meinasi tulla kyynel silmään, kun myymälän museossa näkyi fazerin sinistä, mutta erittäin julmasti vain kääreet.

Kamala mainos paluumatkalta.

Koko Matagalpan tai ehkä koko maailman paras kahvimyymälä, jota piti paikallinen Alex. Hän paahtaa itse pavut, kokeillen erilaisia paahtotapoja. Käytiin moneen otteeseen maistelemassa loistavaa kahvia ja opittiin enemmän kahvista, kuin koskaan Alexin kertoessa kupillisista. Hänen kahvinsa on saanut aina yli 80 pistettä 100 pisteen maksimista, eli luokitellaan erityiskahviksi. Markettikahvi on yleensä 60-70 pisteen luokkaa ja maailman toiseksi paras kahvi, joka myöskin tulee Nicaraguasta on saanut 97 pistettä. Ostettiin pari paunaa papuja mukaan (pauna 140c). Alexilta voi myös tilata postitse papuja. Saako Suomesta edullisia kahvimyllyjä vai ostanko sellaisen Guatemalasta? Oltiin täällä ehkä hieman liian aikaisin, sillä Alex kertoi, että seuraavalla viikolla on tulossa läheltä Hondurasin rajaa papuja, joista saa yli 90 pisteeseen yltävää kahvia.

Blogin päivittelyssä on taas pieniä haasteita, kun näytön taustavalot sanoutuivat irti. Pitää näyttää konetta jollekkin Leonissa.