Sukellukset Little Cornilla

Ensimmäisestä sukelluksesta on jo kerrottu, joten siirrytään heti toiseen. Tällä kertaa oppaaksemme lähti portugalilainen sukellusopettaja. Minun lisäkseni mukana oli jenkkipariskunta. Mies ihmetteli yhtä paljon vastausta, kuin minä kysymystä, kun hän kysyi, että millaista on sukeltaa Suomessa. Vastasin ensin, ettei Suomessa kukaan sukella, korjaten heti perään, että toki joitain kaivoksia ja luolia löytyy, joissa jotkut sukeltavat. Itselläni ei ole koskaan käynyt mielen vieressäkään sukeltaa Suomessa. Hän oli harrastanut hieman kylmän veden sukeltamista jenkeissä.

Päivän ensimmäinen sukelluspaikkamme oli Place 2. Paikasta olisi varmaankin ollut muutakin kerrottavaa, mutta muuta ei jäänyt mieleen, näiden ilmestyttyä.

Ensin näimme vain yhden hain.

Mutta pian meitä seuraili neljä kaveria. Nurse sharkit eivät ole mitenkään vaarallisia. Taitavat seurailla sukeltajia sen toivossa, että kohdalle sattuu lionfish. Täkäläiset hait eivät tunnista lionfishejä syötäväksi, joten ne eivät ymmärrä tappaa niitä itse.

Sukellus kesti 51 minuuttia ja syvimmillään oltiin 17 metrissä. Täällä ei juuri koskaan mennä syvemmälle. Tälle ja kaikille seuraaville sukelluksille sain kunnolliset isot sukellusräpylät

Vakuutuksen sukelluslisän hankin pohjolalta kymmeneksi päiväksi vajaalla kahdella eurolla ja yhdellä viestillä. Hienoa, että lisää ei nykyään tarvi ottaa koko reissun ajaksi. En ole aiemmin käyttänyt lisäpalvelua, vaan hankkinut DAN:in vuosijäsenyyden.

Kolmannen sukelluksen tein toisen perään. Tällä kertaa mukana oli muutama OWD-kurssinsuorittaja ja yksi sukelluskokeilun tekijä. Sukellusopettajia oli mukana peräti kolme, joista tutun portugalilaisen kanssa lähdin kahdestaan sukeltamaan. Paikan nimi oli Stanley ja tarkoitus käydä katsomassa normaalin reitin ulkopuolelta mitä siellä näkyy.

Heti alussa vastaan tuli tämä rausku, joka paineli hitaasti karkuun.

Seuraavaksi huomattiin kilpikonna pinnassa ja jäätiin odottamaan, että se laskeutuu pohjalle. Komea kaveri ja reissun ensimmäinen merikilpikonna.

Tällä sukelluksella bongasin paljon näitä pikkujuttuja. Jänniä otuksi, kuin toisesta maailmasta. Monet sanovat, että kun on sukeltanut paljon nämä alkavat kiinnostaa enemmän, kuin alun isot jutut. Itselleni isot jutut ovat edelleen sukelluksen suola, mutta jänniä ovat nämäkin.

Näkyvyys oli hieman heikko tällä sukelluksella, sillä syvimmillään oltiin vain 12 metrissä ja aallot sekoittivat vettä. Uuden reitin etsintä oli kuulemma onnistunut. Nähtiin harmaita kaloja, joita ei näy juuri koskaan lähellä saarta. Lisäksi taidettiin kuulla delfiini, mutta ei nähty. Sukellus kesti 57 minuuttia ja ilmasta jäi melkein puolet jäljelle. Syvemmällä ilmankulutus on aivan toista, kuin lähellä pintaa.

Snorklaamassakin ollaan muutaman kerran käyty. Aina vakiopaikassamme saaren koillisosassa, josta löytyy kivasti koralleja ja kaloja. Yhtenä iltapäivänä Minna ei innostunut snorklauksesta, joten minä lähdin katsomaan mitä suoraan kotirannastamme merelle päin löytyy.

Koralleja oli kivasti, mutta isot aallot iskivät koralliriuttaan ja tekivät näkyvyydestä heikon ja snorklaamisesta hankalampaa. Jatkuvasti piti katsoa, ettei ole kohdassa, josta aalto voi napata mukaan ja heittää päin koralleja. Täällä saaren itäpuolella olisi paras mahdollisuus nähdä vasarapäähaita, mutta nyt keli on niin tuulinen, että sukellukset keskittyvät länteen ja pohjoiseen.

Neljäntenä vuorossa oli yösukellus Bouylle (+10$). Mukaan lähti juuri Open Waterin suorittanut kolmikko. Toivottavasti ei kerro opetuksen laadusta, mutta samalaista sähellystä en ole ennen nähnyt. Yhdellä kaverilla oli hankaluuksia pysyä pinnan alla ja hänet taidettiinkin hakea pari kertaa lähes pinnasta. Toinen tyyppi taas tiputti painovyön ja kun sitä ährättiin paikoilleen, vielä lamppunsakin. Minulla kävi vähän huono tuuri, sillä lamppuni patterit olivat melko huonot. Huomasin kuitenkin porukan ainoana alkumatkasta mustekalan. Muille sitä en pystynyt näyttämään, sillä olin viimeisenä, eikä lampunheilutukseeni reagoitu. Myöhemmin nähtiin vielä pari kilpikonnaa, hummereita ja monta Rémoraa. Rémorat näyttävät hieman hailta, mutta tykkäävät syödä valaiden sun muiden loisia ja tähteitä. Huonoista pattereista huolimatta loistosukellus (12m/46min).

Parina päivänä kyselin sukelluksia itäpuolelle, mutta todettuani, ettei sinne mennä lainkaan tällä hetkellä, pyysin hieman syvempää sukellusta. Sukelluspaikan kaveri järkkäsi niin, että viikon ainoa vähintään AOW tason sukeltajille tarkoitettu sukellus olisi seuraavana aamuna. Mukaan lähti vanhempi nainen, joka oli tasoltaan sukelluksenopettaja ja aloittanut sukeltamisen 1960-luvulla. Oppaanamme oli tuttu espanjalainen ensimmäiseltä sukellukseltani. Aallot olivat melko isot, joten pinnalla katse käskettiin pitää veneessä ja laskeutuminen hoitui köyttä pitkin.

Heti alas päästyämme nähtiin pari pallokalaa. Tuntui, että kalat pelkäsivät vähemmän, kuin matalammilla sukelluksilla.

Tämä rausku päätti, että on niin hyvin hiekan peitossa, ettei me kertakaikkiaan voida nähdä sitä. Tämän takia saatiin ihailla kaveria hetki, jonka jälkeen jätettiin se rauhaan.

Vähän huono kuva, mutta olihan maagisen näköinen koralli.

Vähän parempi kuva hummerista.

Vihattu lionfish, asetta ei ollut oppaalla mukana.

Sukellus oli kaikinpuolin hyvä. Nättejä koralleja, paljon kaloja ja
kruunuksi reissulle tämä moreena.

Joka luolasta tuijottelun lisäksi teki muutaman uintireissun. (23m/42min).

Vesi oli 28 asteen kieppeillä jokaisella sukelluksella.