Matka suolajärvelle

Gere sanoi, että vaikka yöunet jäivät vähiin, tänään olisi paljon aikaa nukkua autossa. Alkumatkasta tämä kuulosti lähinnä vitsiltä, tie oli yhtä huono, kuin tänne tullessa.

Vapaita kameleita näkyi paljon. Tai varmasti näilläkin isäntä on, mutta sen verran hyväsydäminen, ettei vankina pidä.

Tulivuorella mukanamme olleet afarioppaat jäivät tähän. Suomalaisen näkökulmasta keskelle ei mitään.

Päästyämme uudelle asfalttitielle, matkanteosta tuli paljon tasaisempaa. Kaikki torkkuivat.

Lounastauolla, lähinnä riisiä. Saatiin lisäksi pari ruokalusikallista purkkitonnikalaa.

Fiksu käsienpesusysteemi. Naula toimi alareunassa korkkina.

Lyhyellä tauolla bongattu kukkanen, harvinaisia täällä päin.

Ensimmäinen suolakaravaani. Karavaanilla kestää kahdeksan päivää suuntaansa. Suolajärvelle mentäessä lastina on lähinnä kamelinrehua.

Pankki jossain ohittamassamme kylässä. Etiopian lipun lisäksi salossa heiluu aina myös afarien lippu. Afareilla on ilmeisesti ainakin jonkinlainen autonomia, tämä ja Eritrean kanssa vallitseva kylmä sota ovat ilmeisesti ne syyt miksi tälle alueelle tulemista useimmat ulkoministeriöt eivät suosittele. Toki Erta Alella kaapattiin ja tapettiin muutamia turisteja neljä vuotta sitten, mutta ei kai tämä yksittäistapaus voi olla todellinen syy punaiseksi alueeksi julistamiseen.

Yöpaikkaamme, joka sijaitsi suolaajärven reunalla, saavuttiin iltapäivällä. Hieman tarvikkeita purettuamme ja sotilaita odotettuamme, jatkoimme matkaa suolajärvelle.

Matkalla järvelle vastaan tuli useita täydessä suolalastissa olevia karavaaneja.

Myös joitain aaseja oli valjastettu tälle raskaalle matkalle.

Suolajärvellä mukana täytyy olla sotilaita, sillä Eritrean raja on lähellä. Turistien suojaaminen näytti olevan mieluinen palveluskomento. Sotilaat ottivat kuvia melkein yhtä ahkerasti, kuin me turistit. Kerroin oppaallemme, että olin nähnyt suomalaisesta dokumentista, että kuorma-autot ja uusi tie tuhoavat afarien rankan suolaelinkeinon. Hänen kerrottuaan, että karavaanien suola menee kotimaiseen käyttöön ja kuorma-autot kuljettavat suolaa vientiin. Hän katseli maahan ja vähän vaivaantuneesti hymyillen totesi, että vai semmoista olet nähnyt, niin kai se on... Emmekä sen enempää jatkaneet aiheesta.

Hän joka kävelee vetten päällä.

Katseltuamme auringonlaskun ja juotuamme oluet, palattiin kylään, jossa mentiin päivällisen jälkeen nukkumaan. Pesumahdollisuuskin olisi ollut, mutta kanisterin ja peltipurkin kanssa taisi käydä peseytymässä vain Lisa, joka on ollut täällä neljä vuotta punaisen ristin hommissa.

Yövyimme jälleen miljoonan tähden hotellissa, mutta tällä kertaa sängyissä.

Saksalainen versio: http://www.world2travel.de/aumlthiopien/die-soldaten-und-die-selfies