Tukholma

Reissu alkoi Minnan tarjoamalla aamuyökyydillä Oulun kentälle. Kahvi ja mustikkamehu maistuivat molemmilla lennoilla, kun hyppäsin Helsingin kautta Tukholmaan.

Todettuani, ettei Ethiopian Airlinesin lennolle voinut ilmoittautua 10 tuntia etuajassa, laitoin rinkan lokerosäilytykseen (80kr) ja ostin menopaluun keskustaan (215kr). Olin nostanut tuhat kruunua automaatista, mutta edellisiin menoihin ei voinut käteistä käyttää. Onpahan kruunuja seuraavalle Haaparannanreissulle. Kortilla maksaessa huomasin, ettei ykköskorttini toiminut. Ilmeisesti magneettijuova vähän vioittunut ja tätähän ei Suomessa ole huomannut, onneksi on varakortti.

Bussilla pääsi keskustaan 40 minuutissa. Kuskina oli vanha hymyilevä mies, joka tottuneesti piippaili turistien lippuja itsepalvelupiippariin. Vähän sateli lunta alkumatkasta ja kadutti, etten ottanut rinkasta pitkähihaista. Syystakissa oli hieman vilpoisaa, ei ollut Tukholma niin etelässä, kuin olin ajatellut.

Teatterissa Pussy Riot ja Idiote, ilmeisesti kaksi eri esitystä.

Toinen hieno rakennus matkalta Swedish History museoon, johon päätin tutustua viikinkinäyttelyn takia. Museolla ostin koodin mobiiliäänioppaaseen (15kr) ja lähdin tutustumaan sarvipäihin.

Riimukivi. Alustuksessa kerrottiin, että viikingit eivät olleet ruotsalaisia vaan kansa, joka asui täällä ennen ruotsalaisia.

Toisen maailmansodan jälkeen viikinkien rauhallista puolta haluttiin korostaa, sillä rauhantahto verisien sotien jälkeen oli kova. Nykyään taidetaan taas muistella enemmän niitä sotaretkiä.

Viikinkipäälikön haudasta löydettyä esineistöä ja mallikuva haudasta. Päälikkö haudattiin veneen, eläinuhrien ja aarteiden kanssa. Ylhäisten naisten haudoista on löydetty enemmän käyttötavaroita. Vaikka naiset eivät osallistuneet sotaretkille, he saattoivat yllyttää miehiään niille. Yksi islantilainen kansantaru kertoo naisesta, joka yllytti kiihkeästi miehiään sotaretkille ja keräsi näin suunnattoman omaisuuden moninkertaisena leskenä.

Muinainen silitysrauta

Juomingit olivat viikingeille tärkeä sosiaalinen tapahtuma, juomana yleensä olut.

Tässä näkyy elämän arvo 1200-luvun Gotlannissa. Gotlantilaisen tappamisesta joutui maksamaan sakkoa 4,8 kiloa hopeaa, vapaasta ulkolaisesta piti maksaa 2 kiloa ja orjan tappamisesta selvisi 225 gramman sakoilla.

Saamelaisten alue viikinkiaikaan, ei kerrottu joutuivatko nämä taistelemaan paljonkin Odinin sotilaita vastaan.

Tässä sotaisassa riimukivessä Odin esiintyy ylimpänä, sodan ja kuoleman jumalana. Hän oli kuitenkin myös runouden ja viisauden jumala, joka oli osallinen maailman luomiseen.

Viikinkien avaimia. Nainen oli avaimen hallitsija ja vastuussa maatilasta.

Yksi parhaista viikinkiajanlöydöistä on tämä täydellinen sepän työkalupakki, joka löydettiin 1936 Gotlannista. Seppä oli kylän tärkein käsityöläinen ja arvostettu henkilö. Hän toimi samaan aikaan metallintakojana, puuseppänä ja kirvesmiehenä.

Pienoismalli Birkan viikinkikaupungista.

Nämä esineet löytyivät yhdestä viikinkiajan rakennuksesta Mälaresta. Piispankepinpää irlannista, Buddhapatsas intiasta ja kauha itäiseltä välimereltä. Sitä miten nämä esineet ovat päätyneet tälle saarelle ei tiedetä. Ryöstöretket tuskin ulottuivat tarpeeksi kauas, näiden varastamiseen. Uskottavin selitys on, että varakas päälikkö on saanut/ostanut/ryöstänyt ne varhaisilta lähetyssaarnaajilta.

Viikinkiosaston jälkeen kävin läpi pikaisesti muunkin museon. Tässä mielenkiintoinen vitriini, siitä miten arkeologit voisivat esitellä meidän aikaamme. Materiaalia kalliomaalauksiin, ehkä rajojen merkkaamiseen? Kiviä, joita ihmiset ovat jostain syystä käsitelleet. Metallikilpi ja kahleita?

Kiinasta peräisin oleva katolilainen risti. Tulevaisuuden arkeologeilla voi olla haastava tehtävä edessä, jos he joutuvat kaivauksilla ymmärtämään meidän aikaamme.

Pyhä Birgitta, ainoa ruotsalainen, jonka paavi on julistanut pyhimykseksi. Pyhäinjäännökset olivat ja ovat erittäin arvokkaita. Tämä on tietenkin houkutellut huijareita. Skivarpin kirkko on säilyttänyt ylpeänä vasemman reunan esinettä pyhän Birgitan kätenä. Tarkemmissa tutkimuksissa se on osoittautunut hylkeen jalaksi. Alareunan luu kuuluu miehelle, vaikka sitäkin on pidetty Birgitan pyhäinjäännöksenä.

Mielenkiintoinen museo, josta jatkoin vähän viisastuneena takaisin kohti bussiasemaa ja lentokenttää.

Onko tuo leijona egyptiläistä alkuperää?

Finnair mainostaa komiasti uusia koneitaan.

Addish Abebaan lensin uudella, mutta hieman huonomaineisella (paljon vikoja) Boeing 787 koneella. Ensimmäistä kertaa pääsin leikkimään tummuvalla ikkunalla.

Ruoaksi oli hieman punertavaa, mutta vahvasti seitiltä maistuvaa kalaa. Kone teki välilaskun Roomassa ja poimi kyytiin lisää matkustajia. Seuraava lämmin ateria tarjoiltiin kolmen aikaa yöllä, tällä kertaa valitsin liharuoan, joka oli parempaa. Vähän outoa, että tarjoiltiin kaksi lämmintä ruokaa, muttei aamiaista, kone oli Addis Abebassa seitsemältä.

Maailman korkein talo.