Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 8. huhtikuuta 2010

Shangrila

Qiao Toussa mietittiin hetki ja päädyttiin ottamaan minibussi kolmestaan yhteensä 90 yuanilla. Myöhemmin tarkistettiin bussin hinta ja se olis ollu 25Y, joten saatiin hyvä diili. Shangrilan vanha nimi on Zhongdian. Kiinan hallitus ilmoitti 2001 löytäneensä tuon tarunomaisen paikan ja vaihtoi nimeksi Shangrila kasvattaakseen turismia. Oikea Shangrila on todennäköisesti jossain paljon lännempänä.


Komeita maisemia matkalta


Matkalla näkyi paljon taloja joiden katolla ei liehunut Kiinan lippu, vaan tämä Neuvostoliiton.


Shangrilassa suunnistettiin jenkkitytön suosittelemaan Kevins trekkers inniin, josta saimme 3 hengen dormin kokonaan meille (25Y/vuode). Lämmitystä ei ole, mutta peitot olivat paksuja. Lämpöpatjan olisi saanut 10 yuanilla, mutta Seansilla oli sellaiset ja oli hyvin omituista nukkua nämmitetyllä patjalla. Robin oli nukkunut melkein koko automatkan, sillä flunssan ja jalkakivun lisäksi hänelle oli ilmaantunut myös vatsavaivoja. Hän menikin samantien nukkumaan. Minä ja Terees lähdimme katsomaan kaupunkia.


Shangrila on 3300 metrin korkeudessa, joten täällä myydään happea niille joilla on ongelmia korkeuden kanssa, minuakin vähän jännitti miten pää kestää, mutta ainakaan heti ei tullut mitään vaivoja.


Ihan komeita miekkoja


Tämä rakennuksen tarkoitus jäi auki. Se sijaitsi keskeisellä paikalla kaupungissa ja sen edessä oli pitkä avoin alue. Mietittiin, että se voisi olla vanha "kaupungintalo", ajalta jolloin tiibettiläiset munkit hallitsivat tällä alueella, Shangrilan pääväestöryhmä on edelleen tiibettiläiset. Nyt rakennus vaikutti melko autiolta. Pihalla paikalliset tanssivat joitain perinnetansseja, joiden askelkuviot näyttivät olevan hyvin perillä ikään ja sukupuoleen katsomatta, mukavan lämmintä menoa.


Kun tämän rakennuksen katto alkoi näkyä, ei oltu varmoja onko kyseessä temppeli vai hotelli. Paikka paljastui uudeksi hotelliksi, jota ei oltu vielä avattu. Kävimme myös torilla syömässä. Sapuskan tilaaminen oli yllättävän vaikeaa ja saimme ensin tilattua vain lautasellisen tofua tulisen maustehässäkän kera minulle. Tämä oli hyvää, joten tilasin myös nuudeleita lisukkeeksi ja Terees yritti tilata fried ricea, mutta sai pelkkää riisiä, minulle sen sijaan kannettiin nuudelikeitto... Aikaisemmin olimme yrittäneet käydä syömässä pienessä ravintolassa, mutta kun yritimme tilata siellä nuudelikeittoa saimme ilmeisesti yak butter teetä, joka oli itseasiassa ihan hyvää pienen maistelun jälkeen.


Paluumatkalla majapaikkaan poikkesimme supermarkettiin, josta löysimme 25 yuanilla 12 olutpullon laatikon ja kuvassa olevan 1,5l roseeviinipullon 22 yuanilla (12%). Oli niin halpaa, että oli pakko ostaa puoliksi jompikumpi. Hetken pähkäiltyämme päädyimme olueen. Olimme kuitenkin käsittäneet oluen hinnan väärin (25Y tarkoitti vieressä olevia kenkiä, olut maksoi hurjat 2,8Y pullo (600ml 3,6%)), joten vaihdoimme viiniin. Tämä osottautui hyväksi ratkaisuksi, sillä viini oli yllättävän hyvää.


Seuraavana päivän Robinkin voi paremmin 16 tunnin unien jälkeen, joten lähdimme kolmestaan katselemaan vanhaa kaupunkia. Tässä kiivetään temppelille, josta oli hyvät näkymät ympäri kaupunkia.


Temppelin jokin pyöritettävä minkä nimeä en tiedä.


Vanhassa kaupungissa


Paikallinen grilli, oikeassa alareunassa jakinlihaa. Hyvää, mutta tuskin erottaisin sokkotestissä naudasta (3Y/tikku). Vanhasta kaupungista ostin myös nahkakäsineet 20 yuanilla, joiden sisusta on vuohenkarvaa ja jakinnahkavyön 30 Yanilla. Myyjä pyysi ensin vyöstä 130Y. Olin jo lähdössä, mutta sitkeä myyjä pyysi näppäilemään tarjoukseni laskimeen. Heitin laskimeen 30, jolloin myyjä puisteli päätään ja kirjoitti 100, minä kirjoitin uudestaan 30 ja näytin että se on hinta jonka maksan. Myyjä mietti hetken ja suostui yllättäen kauppaan hieman päätään pyöritellen.


Yksityisyys ei ole kovin arvossa kiinalaisissa vessoissa. Oikea puoli on isolle hädälle ja vasen pienemmälle.


Kauppojen englanninkieliset nimet ja muutenkin kaikki käännökset ovat usein hyvin hämmentäviä.


Myös tässä virallisessa tiekyltissä luki "LOLD CITY"


Kaupungilla kävellessäni tuli tylsää, joten päätin kokeilla Wikitravelin neuvoa päästä ilmaiseksi Songzanlin luostariin. Tämä menikin mallikkaasti. Kun bussikuski pysähtyi lipunmyyntipisteelle näytin vain, että jatka matkaa ja itse luostarilla kukaan ei kysynyt lippua. Eräs vanhempi pariskunta yritti seuraavana päivänä samaa, mutteivat onnistuneet, vaan lipunmyyjä tarkisti bussin ja komensi ostamaan liput. Viranomaiset ovat nostaneet hinnan vastikään 85 Yuaniin kolmestakymmenestä ja pari vuotta sitten hinta oli 10. Tätä ei kiinnosta maksaa hallitukselle, joka on tuhonnut suurimman osan temppeleistä ja luostareista kultturivallankumouksen aikaan ja pakottanut munkit "oikeisiin" töihin. Kuvassa näkyykin rakennustyömaa, jossa jälleenrakennetaan keskimmäistä temppeliä kokonaan uusiksi.


Pienempi pyöritettävä temppelijuttu.


Olen ennekin nähnyt alttarilla alkoholia, mutta ensimmäistä kertaa näen jenkkiolutta...


Eurooppalaiselle on aina omituista nähdä hakaristejä yleisessä käytössä, mutta tähän kulttuuriin ne kuuluvat ja niitä näkee paljon, tämä on temppelin seinämaalaus.


Mäen rinteellä tiibettiläistä kirjoitusta ja etualalla munkkien koteja.





Majapaikan muuri. Lasinsirujen laittaminen esteeksi on hyvin yleinen tapa Aasiassa.





Kahden yön jälkeen Robin ja Terees lähtivät takaisin Lijiangiin ja minun oli tarkoitus jatkaa Deqiniin, sillä korkeus ei ollut aiheuttanut mitään ongelmia ja kylmäänkin olin jo tottunut melko hyvin. Majapaikan pitäjä kuitenkin kertoi, että busseja ei mene sillä tie on poikki. Hieman pettyneenä jäinkin ainakin yhdeksi päiväksi Shangrilaan, joka tuntui ensimmäiseltä kaupungilta Kiinassa jossa todella viihdyin. Seuraavana päivänä tapasin tutun israelilaisen pariskunnan jotka olivat lähdössä jonnekkin pienempään kylään retkeilemään ja kertoivat, että hekin ovat menossa muutaman päivän päästä Deqiniin ja ovat tavanneet pari ihmistä, jotka ovat tulleet sieltä. Lähdinkin täynnä toivoa bussiasemalle tarkistamaan miten asia todella on. Siellä minulle ojennettiin tämä lappu, jossa kerrotaan, että 6 tunnin sijaan matka kestää 3 päivää kiertotietä pitkin. Näytettyäni majapaikan pitäjälle tätä kuvaa hän oli hieman hämmentynyt, kuinka minulle ollaan tarjottu tätä reittiä, sillä tuo kaupunki ennen Deqiniä on Tiibetin puolelle ja Tiibettiin ei pitäisi ulkomaalaisten päästä, kuin kalliilla erityisluvalla ja jonkin matkatoimiston järjestämällä (kalliilla) matkalla. Nyt onkin näköjään siis mahdollista päästä käymään ilman lupia Tiibetin puolella. Vähintään 6 päivää bussissa on kuitenkin liikaa, joten päätin jättää Deqinin väliin.


Kauppa vanhassa kaupungissa


En mennyt vaikka vähän houkutteli kokeilla, onko "Finland bath" kunnon sauna.


Löysin viimeisenä päivänä mielenkiintoisen toripaikan ja sieltä mielenkiintoista paistettua hyytelöä, joka oli hyvää kaikkine mausteineen. 2Y, eikä mitään hajua mitä tuli syötyä.


Torilta löytyi myös kuivaltalihalta näyttäviä ja tuntuvia lihakönttejä, joten kysyin tuon pienimmän köntin hintaa. 30 Yuanilla olisi lähtenyt, mutta hieman kyseltyäni (käsimerkein) myyjä näytti, että pitää paistaa ensin, joten en rohjennut ostaa ja kokeilla.


3 yön jälkeen minäkin suuntasin takaisin Lijiangiin, sillä lähes jatkuvasti tihkutti vettä. Aamulla satoi myös melko sakeasti räntää, aivan kuten ensimmäisenäkin aamuna. Elämäni ensimmäinen talvi ilman kosketusta lumeen jäi siis kokematta, pitää vissiin kokeilla uudestaan ens talvena...


Vessatauolla ostin pussillisen mansikoita, joita näytettiin viljeltävän paljon tässä laaksossa.

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Tiger Leaping Gorge

Aamulla pakkasin puolet vaatteista sun muusta mukaan ja loput jätin vierastalolle. Pienessä bussissa oli 6 muuta länkkäriä ja loput paikallisia. Parin tunnin matkan jälkeen olimme Qiao Toussa ja aloimme etsiä reittiä. Paikallinen mies hevosen kanssa opasti meidät oikeaan suuntaan ja kertoi, että vaikka taulu kertoo reitin olevan suljettu 1.4. saakka, voimme hyvin mennä, meidän ei vain tarvitse maksaa 50Y pääsymaksua.


Ensimmaisia nakymia kanjonista. Joki virtaa 1600 m korkeudessa ja oikealla nakyvien vuorien korkein kohta on 5596 metrissa, eli 800m korkeampi, kuin Euroopan korkein vuori Mt. Blanc (jos Elbruksen lasketaan olevan Euroopassa, niin se on 50m korkeampi). Reitin korkein kohta oli 2670 metrissa.


Alkumatka mentiin letkassa, mutta melko nopeasti välit pitenivät niin, ettei 4-henkistä perhettä tai jollain muulla kyydillä tullutta pariskuntaa enää näkynyt. Paikallinen hevosmies seurasi perhettä ja varmaankin toivoi, että nämä tarvitsevat hänen palveluitaan. Minä kuljin hitaasti ja pysähtelin katselemaan maisemia paljon enemmän kuin muut, joten jäin viimeiseksi. Välillä otin kiinni kanadalaisen naisen ja englantilaisen miehen, jotka olivat reissanneet Hanoista lähtien yhdessä. Välillä kuljinkin heidän kanssaan, kunnes jäin taas istumaan jollekkin kivelle ja ihailemaan maisemia. Reitillä törmäsimme myös n. 10 henkiseen ruotsalaisporukkaan, jotka olivat ryhmämatkalla, mutta muuten reitillä ei näkynyt juuri muita. Nyt tuntuikin olevan ideaalinen aika, sillä enää ei ollut liian kylmä, mutta väkeä oli vähän.












Siina sanoi Kanlaon jälkeen, että nyt voit tulla kotiin, sillä kohokohta on jo koettu, mutta näitä maisemia katsellessa en ole siitä yhtään niin varma.


Englantilainen Robin ensimmäisessä yöpaikassamme. Ruotsalainen seurue antoi hänelle lempinimen flip-flop man, sillä hän kulki koko reitin noissa sandaaleissa. Minä kun luulin, että mun retkisandaalit aiheuttavat ihmetystä. Yövyimme täällä 10-hengen dormissa kolmestaan, 20Y per naama.


Halfway GH:n näköalavessa.


Toisena päivänä hienot maisemat jatkuivat ja välillä piti olla varovainen, esimerkiksi tämän vesiputouksen kohdalla. Alkumatka juteltiin Robinin kanssa paljon formuloista, kunnes hän meni menojaan ja jatkoin Tereesen kanssa matkaa.


Matkalla näimme pienen temppelin, kuvassa sen talli tai vastaava.


Kuten remmeistä ja tukasta näkee, paikka oli melko tuulinen.


Parin tunnin kävelyn jälkeen pysähdyimme Tina´s GH:lle syömään. Terees jäi GH:lle, kun minä ja Robin suuntasimme rotkon pohjalle. Nämä hieman heiluvat ja pitkät portaat aiheuttivat jännitystä.


Legenda kertoo, että tiikeri hyppäsi tältä kielekkeeltä toiselle puolelle ja tästä koko kanjoni on saanut nimensä.


Tulimme vahingossa pitempää reittiä alas ja jätimme fiksusti takit matkanvarrelle, jotka minä palasin hakemaan ylhäältä (Robinin jalkaan alkoi sattua ja turha sinne alas molempien oli palata), kun huomasimme olevamme melkein takaisin GH:lla yrittäessämme päästä kielekkeelle. Tämän kuvan otin tällä toisella reissulla alas.





Jatkoimme Tina´s GH:lta vielä vajaan tunnin Sean´s GH:lle, jossa ei ollut dormia, mutta neuvottelimme kaksi kahden hengen huonetta 75 Yuanin hintaan. Robin kinkkasi kipeän jalkansa kanssa suoraan toiseen huoneista. Minä ja Terees otimme eeppisen paras kolmesta KPS taistelun privaattihuoneesta (8 tasapeliä), jonka minä hävisin. Seanssilla tapasimme israelilaisen pariskunnan ja englantilaisen tytön, joiden kanssa päätimme ottaa minibussin takaisin Qiao Touhun (27y/naama) kuultuamme, että reitin päästä eli Dajusta ei mene busseja Shangrilaan, vaan meidän pitää palata lähtöpisteeseen alempaa tietä pitkin. Illalla päädyin israelilaisten ja englantilaisten kanssa väittelyyn Irakin sodan/"terrorismin vastaisen sodan" oikeutuksesta, minä vastaan muut, jotka olivat huomattavasti enemmän sitä mieltä, että sota on oikeutettu.


Seuraavana päivänä lähdimme matkaan yhdeltä, mutta pian jouduimme pysähtymään tämän maanvyörymän takia. Siivosimme tietä käsivoimin, mutta näitä kolmea järkälettä ei pelkästään yhdellä rautatangolla ja käsillä saa järkevässä ajassa syrjään.



Tämän ymmärsivät hetken ährättyään myös muut ja kiinalaiset tilasivat paikalle maansiirtokoneen, joka avasi tien vartissa. Hieman myöhemmin törmäsimme paljon suurempaan vyörymään, joka oli kuskilla tiedossa ja vaihdoimme minibussia, jolla pääsimme Qiao Touhun.

(Kuvia valkatessa meni tovi, sillä kuvat eivät tee oikeutusta paikalle. Joka toisen kohdalla tuli etsittyä parempaa, sillä: "Se näytti niin upealta, ei se tässä kuvassa näytä läheskään yhtä hienolta, pakko täältä on löytyä parempi...")

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

Lijiang

Matka tänne meni mukavasti sleeper bussissa. Tilaa oli riittävästi, vaikkei jalkoja saanutkaan aivan suoraksi. Linja-autoaseman läheltä löysin Mama naxi guesthouse kakkosen, josta sain 40 yuanilla huoneen omalla pesuhuoneella. Päiväunien jälkeen kävin pyörähtämässä muutaman tunnin vanhassa kaupungissa, joka oli nätti ostos/ravintola-alue, tuli mieleen Hoi An Vietnamissa.


Uudessa kaupungissa, täältä löysin armeijamyymälän ja ostin käytetyn takin 100 yuanilla.


Vanhassa kaupungissa


Vanha kaupunki oli täynnä turisteja, suurin osa kiinalaisia, joista monet kulkivat tällaisissa n. 20 hengen ryhmissä lippua kantavan oppaan perässä. Länkkäri saikin olla kauppiailta melko rauhassa, sillä harva heistä vaivautuu tyrkyttämään englanniksi (harva edes osaa), todennäköisesti ryhmämatkoilla olevat rikkaat kiinalaiset ostavatkin enemmän.


Tässä valmistuu herkullinen leipä, väliin tuli salaattia ja tulista mössöä.


Turistikaupunki ei jaksanut hirveästi kiinnostaa, sillä vuoria näkyi jo. Todella ystävällinen Mama vierastalosta kävikin ostamassa minulle lipun Qiao Touhun seuraavaksi aamuksi, kun kysyin mihin aikaan bussi lähtee (14Y).

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)