Malta

Maltalla tuli tehtyä muutakin, kuin vain sukelleltua. Turistikausi on jo ohi, joten täällä on vähemmän väkeä ja kylmempi ilma. Kaikki paikat ovat kuitenkin auki ja tuntui Pacevillen baarialueellakin olevan ihan riittävästi väkeä.

Museoon. Tätä Hal Saflienin hypogeumia piti hetki etsiä. Odotin jotain selkeää aluetta, mutta tämähän löydettiin rakennustöissä, joten missäpä muuallakaan se olisi, kuin rakennusten keskellä.

Hypogeumista ei tiedetä kovinkaan paljoa, sillä se on yli 5000 vuotta vanha ja maailman ainoa esihistoriallinen temppeli, joka on säilynyt meidän päiville. Ruumiita täällä on säilytetty jo esihistorialliseen aikaan ja "historiallisena" aikana enemmänkin. Kuvia ei saanut ikävä kyllä ottaa, mutta googlettamalla niitä löytyy. Luolastossa kuljettaessa tuli mietittyä, että, jos jonkinlainen maailmanloppu joskus tulee, niin tämä vois olla turvallinen paikka, harva paikka on säilynyt näinkin järistysherkällä alueella 5000 vuotta. Tänne kannattaa varata aika etukäteen, sillä käytännössä koskaan ei voi vain kävellä sisään, sillä kävijämäärää on rajoitettu, usein ajat on varattu viikoiksi eteenpäin. 30€/hlö.

Syömingit olivat yleisesti ottaen hyvät, mutta tämä purilainen vaatii erityismaininnan. Bad Ass Burgerin jättiläinen bataattiranskalaisilla, kyllä oli hyvää, paras hampurilainen koskaan.

BAB soveltuu hyvin myös kodittomille...

Maanantaina vuokrattiin tämä mop... auto pariksi päiväksi. Pieni kokoinen kottero osoittautui ihan käteväksi kapeilla kujilla. Ratti oikealla ja vaihdekeppi vasurilla vaati hieman totuttelua. Täällä auton vuokraus piti olla halpaa, mutta 20€ päivävuokra olikin autoa tuotaessa muuttunut 25 euroksi, päivävuokraan lisättiin 20€ vakuutus ja tankkikin oli puolillaan ja tästä laskutettiin, hyvä bisnes kun kottero kuuluu palauttaa tankki tyhjänä. Meinattiin jättää tyhjäkäynnille viimeseks yöks, mutta ympäristön ystävinä luovuttiin ideasta. Oltais vaihdettu firmaa ja laitettu huijarit menemään autonsa kanssa, mutta meillä oli kiire tuonne aikaisemmin mainittuun hypogeumiin. Harmi, etten muista enää firman nimeä, voisin olla suosittelematta...

Haukutaanpa seuraavaksi bussifirma, tämä on sitten pelkkää kuulopuhetta. Ennen aikaan täällä oli suuri määrä pieniä bussifirmoja ja järjestelmä kätevän sekava, hinnat olivat matalat ja ihmiset ehtivät töihin. Sitten monopoli myytiin suurelle ja mahtavalle Arrivalle, joka toi ensin tänne liian isoja busseja, jotka jäivät kapeisiin käännöksiin jumiin ja uudetkin vanhat ovat hajoilleet ja jopa syttyneet iloisesti palamaan, aikataulut ovat varsinkin ilta-aikaan typerät, ihmiset eivät enää ehdi töihin ja hinnat ovat nousseet, hurraa globalisaatio ja palveluiden keskittäminen isoille toimijoille. Eräs tuttu ylisti idyllisiä vanhoja busseja, kun kerroin olleeni Maltalla, ikäväkseni jouduin kertomaan, että ne ovat historiaa.

Mutta palataanpa Maltan road tripille. Ensin käytiin tosiaan hypogeumilla, josta jatkettiin Marsaxlokkiin.

Kesällä varmasti hieno paikka, mutta nyt tuuli aika kovaa ja oli kylmä.

Marsaxlokkista jatkettiin itään, nähtiin kallioita ja bongattiin lentokentän läheltä myös laittomien Afrikasta tulleiden siirtolaisten parakit piikkilankojen keskeltä.

Jussilla meinasi välillä mennä hermot, kun tykkäsin liikaa näistä pikkuteistä.

Mdinan pikkukujilla.

Taitaa olla jottain viinipisnestä.

Alotettiin kirkolla, joten lopetetaan myöskin kirkolla, näitä täällä on valtavasti, kuulemma jokaiselle vuodenpäivälle omansa.

Hylkyjä ja merihevosia

Viimeisenä sukelluspäivänä ei menty enää pohjoiseen, vaan ensimmäinen sukellus oli Vallettan satamassa. Tänne on uponnut brittien HMS Maori, joka oli upottamassa natsien legendaarista Bismarck taistelulaivaa. Maorin taas upotti natsien lentokone 12.2.1942.

Tällä sukelluksella piti laskea yleisimpiä kaloja, sillä kyseessä oli AWARE kalantunnistusharjoitus, muuta ei sitten opeteltukkaan, nämä lättänäfisut olivat yleisimpiä erikoisempia fisuja.

Maori oli osittain uponnut hiekkaan ja huonossa kunnossa, historian tietäminen teki hylystä mielenkiintoisen.

Toolista sain hyvän kuvan.

Paluumatkalla hylyltä sukellusopettaja bongasi merihevospariskunnan, näitä olen halunnut nähdä jo pitkään! Kuva olisi huomattavasti parempi, jos olisin voinut käyttää salamaa, mutta näitä kuvatessa sitä ei saa käyttää. Merihevonen voi säikähtää välähdystä ja karistaa elintärkeät mikrobit pinnaltaan, joka voi johtaa merihevosen kuolemaan.

Viimeinen sukellus oli täällä maltan etelä-rannikolla, kohteena Um El Faroud hylky. Ollessaan kuivatelakalla huollossa 1995, tämän libyalaisen öljytankkerin konehuoneessa tapahtui räjähdys, joka tappoi yhdeksän työmiestä. Laiva tuhoutui sen verran pahasti, ettei sitä enää kannattanut korjata ja se päätettiin upottaa sukelluskohteeksi 1998.

Taas mentiin käytävää pitkin.

Selfie

Hylky oli ehkäpä hienoin näkemistäni täällä, iso ja hyvässä kunnossa.

Muistolaatta hylyssä.

Lähdössä pois, tämäkin hylky oli 30 metrissä, joten aikarajat tulivat vastaan, tällä kertaa mukana oli hollantilainen kaveri.

Paluumatkalla käytiin vielä vilkaisemassa tätä vanhaa sukelluskypäräpatsasta.

Portaat pinnalle, tähän päättyvät sukelluskertomukset tällä kertaa, mukavaa oli.

Deep & Wreck

Toisena päivänä paikka oli sama, mutta vuorossa syvemmällä olevat hylyt. Tämä paikka oli suosittu ja molempina päivinä täällä oli muitakin sukelluslafkoja.

30 metrissä... (kuvaamisen kanssa on vielä paljon harjoittelemista)

Ensimmäinen hylky oli P29, vanha sotilasvene, joka on upotettu tänne tarkoituksella sukelluskohteeksi.

Minä ja iso pyssy.

Hylky oli mielenkiintoinen, syvyyden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Mukanamme oli tänä päivänä kokenut puolalaissukeltaja. 45min sukelluksia, ilma ei loppunut vaan raja-ajat syvällä tulivat vastaan (tällä kertaa minä kulutin eniten ilmaa). Puolalainen kertoi hulluja tarinoita jään alla sukeltamisesta, kuten 300m päähän avannosta ilman köyttä. Ite en lähtis, mutta joitain nämä vaaralliset sukellukset kiehtovat. Viime vuonna oli 3 puolalaista sukeltajaa kuollut samalla kertaa tällaisella sukelluksella, kun eivät löytäneet avannolle takaisin.

Toinen sukellus oli Rozi nimiselle hinaajalle. Täällä nähtiin iso tonnikala, hylkykin oli mielenkiintoinen.

Nähtyämme hylyn suuntasimme tälle merenalaiselle luonnonsillalle, jonka alla hengiteltiin hetki ja siirryttiin sitten yläpuolelle

Jolloin pienistä aukoista ilma nousi hienosti.

Luolassa, näistä mentiin moneen kertaan huvikseen läpi, ihan jännää.

Rapu ja mato.

Fisu.

Sukelluksen lopussa näimme nämä hieman paremmin varustellut sukeltajat lähdössä sukellukselle. Ensimmäinen kuva taitaa olla kuvaajasta, joka otti halukkaista kuvia ja myi ne sitten 20€ kpl hintaan ja photoshoppas vaikka hain taustalle, jos sellaisen halusi. Israelilaiset eivät oikein pitäneet, kun heille mainostettiin hyvää joulua kuvaa.

Toinen sukeltaja on technical diver. Kun on tarpeeksi tankkeja sun muita varmistuskeinoja, voi mennä esimerkiksi paljon syvemmälle, kuin yhdellä tankilla.

Sukelluksen jälkeen kävin hieman kävelemässä. Kuvassa yksi saaren harvoista hiekkarannoista.

Päivälliseksi itämaista ostarin alakerrassa (5€).

Loput tehtävistä päätin tehdä baarissa, iso olut 2€, sisältäen naposteltavat.

AOWD

Heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä Maltalla aloitin laitesukelluksen jatkokurssin, eli Advanced Open Water Diver kurssin. Hintaa tällä lystillä oli 275€ Aquaticalla, sisältäen kurssin, kuljetukset, 5+1 sukellusta ja oppikirjan. Sukelluksien aiheiksi valitsin: peak performance buoyancyn, deepin, wreckin, underwater navigationin ja AWARE - fish identificationin. Alunperin AWARE:n tilalle oli tarkoitus ottaa yösukellus, mutta siitä olisi pitänyt maksaa monta kymppiä ylimääräistä, joten jätin väliin, sukellusopettaja suositteli Nitrox-kurssia, mutta se olisi ollut 95€ ylimääräistä, joten päädyin kalantunnistukseen...

Nitrox-kurssi on ihan hyvä käydä, mutta teen se sitten, kun oikeasti tarvin rikastettua happea. Muuten nää PADI:n kurssit open waterin jälkeen ovat aika pitkälti rahastusta, tämä oli kuitenkin virallisesti pakko käydä, jotta pääsen SS Thistlegormille ja muutenkin syvemmälle. Sukelluskokemusta pitäisi mielestäni arvostaa enemmän, kuin näitä kurssien käymisiä. Onhan se hauskaa, että mustakin tulee virallisesti edistyksellinen sukeltaja 16 sukelluksen kokemuksella, mutta näillä mennään.

Menossa ensimmäiselle sukellukselle lauttarannassa. Gozo näkyy taustalla. Kamerani (Canon Power Shot A 520) sain ottaa mukaan, mutta opettaja käski pitää sen pois opetuksen aikana.

Fisuja. Mitään K-Aasian veroista ei täältä kannata tulla hakemaan, mutta kun tämän tiedosti, sukellukset olivat oikein mukavia.

Madonnapatsas pienessä luolassa.

Ensimmäisen päivän kanssani sukelsi israelilainen pariskunta.

Englantilainen sukellusopettaja houkuttelee kaloja. Opettaja oli aloittanut täällä vasta tänä vuonna, sitä ennen kaveri oli ollut armeijan palveluksessa 29 vuotta, komennuspaikkoina kaikki Euroopan ja lähialueiden kriisipesäkkeet ja sodat. Rento mies, mutta tiukka opettaja, jos jokin meni väärin.

Meritähti

Lisää fisuja.

Ensimmäisen päivän sukellukset olivat melko lyhyitä (33min ja 34min), sillä pariskunnan nainen käytti todella paljon ilmaa. Pitkän tauon takia käytin kyllä itsekkin sitä enemmän, kuin koskaan. Opetusaiheina olivat peak performance buoyancy ja navigation. Käytännössä hieman kompassin kertaamista ja neutraalin nosteen harjoittelemista, suurimmaksi osaksi tavallisia sukelluksia.

Toisen sukelluksen lopussa ihmettelin mikä ihme minua nostaa pintaan, kun liivi oli täysin tyhjä. Lopulta huomasin, että huppuni oli täyttynyt ilmalla, huppu pois ja sain pidettyä tason. Ensimmäistä kertaa tuli sukellettua 7mm täyspuvulla ja hupulla, vesi oli n. +23, joten vähemmälläkin olisi pärjännyt, mutta kyllä täällä jotkut käyttävät jopa kuivapukuja.

Iltapäivällä cheddaroliivimaltansalamileipien ja viinin voimalla läksyjen tekoa.

Maltalle

Lähdin maanantai-iltana 11.11 kohti Maltaa, eli tunnin lento ja Helsinki-Vantaalle yöks. Taisi olla univelkaa riittävästi, sillä nukuin oikein hyvin check-inin edessä, joka aukesi vasta aamulla ja pääsin kansainväliselle alueelle.

Josta olisi löytynyt mukavampiakin paikkoja, tässä vaiheessa huomasin, että läppärin latauspiuha oli unohtunut kotiin...

Lufthansan lento lähti 7 aamulla ja Frankfurtissa olin pari tuntia myöhemmin. Saksassa en ole aiemmin käynyt ja vaihto-aika oli 3 tuntia, joten ostin päivälipun lähijunaan (8,3€) ja lähdin keskustaan etsimään currywurstia.

Saksassa ilma oli kylmempi ja talot korkeampia.

Oisko oopperatalo?

Makkaran kanssa kävi, kuten Istanbulissa kebabin. Sillä erotuksella, että Istanbulissa löysin lopulta kojun, josta sain kebabia aamulla. Täällä vasta availtiin kojuja, kun oli jo pakko lähteä takaisin lentokentälle.

Jonkin sämpylän toki söin ja kun kerran normaalilla lentoyhtiöllä lensin sain koneessakin leipää kera viinin matkalla Maltalle.

Tämän herran bongasin jo Frankfurtissa. Bisneksessä lensi ja erittäin arvostavaa palvelua sai. Taitaa olla piispa tai vastaava?

Maltan lentokentällä oli kuski vastassa Jussi-kyltti kädessä, tällä kyydillä Jussille, vähän sapuskaa napaan ja kattelemaan St. Juliansin lähikujia, loma alkoi.

Länsi-Afrikkaan!

Aasiaa on tullut jo nähtyä, joten on aika tehdä reissu, jonka pääpaino on jossain muualla. Afrikka on kiehtonut jo pitkään, joten seuraavaksi sinne. Ensimmäisen kipinän reissaamiseen sain oman muistini mukaan juuri Afrikassa 10 vuotta sitten perhelomalla, kun katselin Hurghadaa sillä silmällä, että täällähän voisi olla vaikka pitempäänkin, jos vain vuokraisi halvan asunnon...

Mustien Afrikan valloitus alkaa sinivalkoisin siivin Oulusta 4.1. 06.00. Ensimmäinen määränpää on Kööpenhamina, jossa kotimainen vaihtoehto vaihtuu Egypt Airiin ja matka kohti Kairoa alkaa 14.45. Kairossa muutamia tunteja, jonka jälkeen Saharaa ylittämään 02.50. Aamun sarastaessa saavunkin sitten Accraan, eli Ghanaan, jossa lentely loppuu hetkeksi.

Pikamatkaaminen sen sijaan ei, sillä tarkoitukseni on osallistua vuosittaisille Voodoo festivaaleille Ouidahissa, Beninissä. Jatkankin heti aamulla rajalle, josta minun pitäisi tämän hetken tiedon mukaan saada viikon viisumi Togoon. Heti rajan takana on Togon pääkaupunki Lome, johon asetun pariksi päiväksi.

Maanantaiaamuna tarkoitukseni on laittaa hakemus sisään Visa des Payas de l'Entendea varten, sen pitäisi irrota Lomesta 15 500 CFA:n hintaan 24h käsittelyajalla. Tämä yhteisviisumi oikeuttaa yhteen maahantuloon Beniniin, Burkina Fasoon, Nigeriin, Norsunluurannikolle ja Togoon ja on voimassa 60 päivää. Tarkoitukseni on matkata Beninin jälkeen Burkina Fasoon ja sieltä takaisin Ghanaan, joten tämän jälkeen ei pitäisi joutua enempää viisumien kanssa värkkäämään.

Ghanan lähetystöön Kööpenhaminaan tuli lähetettyä paksu kirjekuori viisumia varten, sillä he halusivat viisumihakemuksen 4 kappaleena, 4 kuvaa, 12 kansainvälistä vastauskuponkia, 850DKK pankin kautta (tuli tutustuttua ulkomaanmaksuun), kopion lentolipuista ja tietenkin passin. Kopion keltakuumerokotuksesta laitoin vielä ekstrana. Koko lysti kustansi n.150€, elämäni tähän mennessä kallein viisumihakemus, toivottavasti kuukauden päästä saan passini takaisin kera 3kk multientry viisumin.

Varsinaisia must kohteita reissulla on muutamia. Voodoo festareiden jälkeen ensimmäinen taitaa olla Pendjarin kansallispuisto. Ehkäpä Länsi-Afrikan paras kansallispuisto. Länsi-Afrikan safarit eivät ole idän veroisia. Mutta varsinkin, kun siellä ei ole tullut käytyä, niin eiköhän tästäkin tule upea kokemus. Pohjois-Beninissä on varmasti muutakin nähtävää, jonka jälkeen ylitän Burkina Fason rajan. Burkina Fasossa kiinnostaisi Sahelin kulttuuri ja maisemat, mutta Malin sodan takia Pohjois-Burkina Fasossa on kymmeniä tuhansia pakolaisia, eikä sinne menemistä suositella. Varmaankin myös siksi, että pohjoista asuttavat samat heimot, jotka taistelevat itsenäisyydestä Malissa. Täälläkin päin Afrikkaa olisi ollut viisasta vedellä rajoja enemmän ajatuksen kanssa. Burkina Fasosta löytyy toki muutakin nähtävää, kuten: Ruins of Loropeni, Sindou Peaks ja Reserve de Nazinga. Burkina Fason jälkeen palaan Ghanaan, josta löytyvät ainakin Afrikan halvimmat safarit Molen kansallispuistossa ja etelän orjasatamat linnoituksineen, joista yksi on ruotsalaisten perustama.

Paluumatka alkaa 19.3. Accrasta, josta lennän Kairon kautta Sharm el Sheikkiin (bussilla Dahabiin). Egyptiin menemistä harkitsin kauan, mutta päätin, että turvallisuustaso on hyvä turistikohteissa, joissa on lähes koko kriisin ajan ollut täysin rauhallista. Egyptin sisällissotaan en vahvan yhtenäisen armeijan vuoksi usko ja "terroristeilla" on tavallista hankalampaa pommien kanssa, kun armeija on varpaillaan. Egyptin kansan vuoksi toki toivon, että he saavat rauhan, demokratian ja vapauden, sellaisena, kuin haluavat.

Siinaille menen lähinnä sukelluskohteiden takia, ovathan ne yksiä maailman parhaista ja nyt pinnan allakaan ei pitäisi olla yhtä ruuhkaista, kuin yleensä. SS Thistlegormin hylky kiinnostaa eritoten. Sinne ei kylläkään ole asiaa pelkällä Open Water lisensillä, mutta tarkoitukseni on käydä Advanced kurssi marraskuussa Maltan lomalla.

2.4. Lähden Siinailta 06.15. Vaihdot taas Kairossa, Köpiksessä ja Helsingissä. Takaisin Ouluun minun pitäisi palata 21.25. samana päivänä.

Egypt Airin lennoista piti maksaa 727,18€ ja Finnairin 249€.

Afrikassa on paljon kaikenlaisia pöpöjä, joten niiltä välttymiseen piti tutustua syvällisemmin, kuin aikaisemmin. Keltakuumerokotteen otin viime vuonna, joten se on jo. Boostrix-Polion (32,91 €) otan, lähinnä Beninin polio tapauksien takia (sama uusia kurkku, jäykkä ja hinku samalla, kun kerran samasta neulasta tulevat, 8,5 vuotta edellisestä kerrasta), myös Meningokokkirokotteen (66,25€) ajattelin ottaa. Kolera ja lavantauti ovat harkinnassa. Malariariski on niin korkea, että estolääkitykseksi ajattelin hommata Lariamia. Kaksi laattaa riittää koko reissulle (86,30€).

Vakuuttajaksi valitsin alustavasti Pohjolan, tämä saattaa kylläkin vielä vaihtua, jos sukellukset vakuuttava firma tarjoaa samalla muuhunkin vakuutuksen, asia on tutkinnan alla.

Päiväbudjetin päätin nostaa Aasian 20 eurosta 30 euroon korkeamman hintatason vuoksi. 88*30€ on 2640€, tämän lisäksi tarvin touhutonnin sukelluksia ja safareita varten, joten reissun kokonaisbudjetti nousee lentoineen, viisumeineen, vakuutuksineen, rokotuksineen ja lääkkeineen 5000 euroon, jossa on tarkoitus pysyä.

1€=656CFA