Molen kansallispuisto

Larabangassa olin tilannut mopon puoli seitsemäksi (20c menopaluu), jotta ehdin seitsemäksi puistoon. Koko yönä en ollut nukkunut hyvin vaan heräillyt ainakin 20 kertaa. Lähes aina samasta tilanteesta, unessa kello on jo yli seitsemän, mutta kun tarkastan herätessäni se ei ole lähelläkään, osaksi syytän huonounisuudesta Lariamia, osaksi alkavaa flunssaa, joka tulee aivan väärään aikaan. Flunssalääkettä suuhun ja matkaan silti aamulla, väsytti yllättävän vähän ja kolea aamu herätti hyvin.

Portilla maksoin pääsymaksun (20c) ja jatkoimme puistonvartijoiden paikkaan, joka on Mole motellin vieressä. Paikassa oli jo parikymmentä ihmistä ja yksi oppaista selitti puistosta. Liityin porukkaan voileipäkeksejä syöden, sen kummempaa aamiaista en ehtinyt hankkia. Porukka jaettiin osiin, yksi 9 hengen porukka lähti autolla. 2 tyttöä, jotka olisivat halunneet jakaa auton pettyivät, kun eivät mahtuneet mukaan, eivätkä ottaneet omaa autoa, vaan lähtivät kävelysafarille, joita muodostui kaksi. Kahden tunnin porukka ja kolmen tunnin porukka. Minä liityin 3 tunnin porukkaan, jossa oli lisäkseni saksalainen perhe, äiti, isä ja tytär. Kävelysafari maksoi vain opasmaksun verran eli 5c/tunti/hlö, ajosafari kustansi saman + yhteensä 60c/tunti autovuokraa.

Olin kysynyt vierastaloni pitäjältä vieläkö on voimassa sääntö, että kävelysafarille ei pääse, jos ei ole koko jalkaterän peittäviä kenkiä, mies sanoi, että pääsee sandaaleillakin, joten en ottanut mukaan kävelykenkiä. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan minut laitettiin vuokraamaan 1 cedillä kumpparit. Tuli vähän armeija mieleen, kun lähdin löntystämään helteessä hiostavat kumpparit jalassa.

Jo motellilla näkyi pahkasikoja ja bushbuck.

Laskeuduttuamme lammikolle näimme muutamia krokotiileja, yksi kaukana vastarannalla.

Tämän jälkeen lintubongaus, nämä linnut tekevät pesänsä noihin koloihin.

Safarin haastavin osuus oli tämän puron ylitys. Kuljettiin pieni kierros ja juteltiin oppaan kanssa, kerroin Beninin puistosta ja hän kyseli eroja, kerroin virtahevoista ja leijonista, muttei tätä voi siihen oikein verrata, kun silloin oltiin autolla ja nyt kävellen. Täällä ei ole nähty leijonia vuoden 2006 jälkeen, virtahepoja on syvemmällä puistossa. Kerroin, että tulin tänne norsujen takia, koska niitä en nähnyt läheltä Beninissä. Opas lupasi norsuja ja soitettuaan toiselle oppaalle, lähdimme takaisin päin.

Viiden urosnorsun lauma oli tullut motellin edustalla olevalle lammikolle uimaan. Myös kaksi muuta ryhmää oli paikalla.

Nyt näin norsuja läheltä, komeita eläimiä.

Tuolla ne ovat ja minä tässä!

Rentoa.

Jonkin aikaa uiskenneltuaan norsut jatkoivat matkaa.

Mutalammikolle. Muut ryhmät lähtivät ja me jäimme vielä katselemaan, siirryttiin näköalatorniin, jossa nähtiin myös yksi apina. Kysyin oppaalta, onko hän joutunut ampumaan koskaan kiväärillään, kun hän ihmetteli, että Beninissä meillä ei ollut safarilla asetta. Vastaus oli ei koko 14 vuoden uran aikana, koska hän tietää miten eläimiä voi lähestyä.

Kolmen tunnin tultua täyteen lähdettiin takaisin ja nähtiin vielä nämä kobsit ja krokotiilit. Kaikki odotukset täyttyivät ja jatkoin syömään oppaiden ruokapaikkaan.

Jossa sain fufua ja lintua, kastike oli mukavan tulista (7c).

Mielestäni en ollut sottainen, mutta lähdettyäni ruokapaikkaan hyökkäsi aikaisemminkin nähty pahkasikaperhe, joka ajettiin pois, kun yrittivät juomaan keittiön vesiastialle.

Syömisen jälkeen lähdin motellille kahville (2c). Norsut olivat vieläkin lammikolla ja niitä oli mukava katsella, vielä kahvikupposenkin ääressä. Myöhemmin pulahdin uima-altaassakin (5c), sillä olin päättänyt odottaa, josko iltapäivän safarilla olisi autonjakajia. Altaassa ollessani iso paviaani hyppäsi ravintolaa reunustavalle kivetykselle, reppuni oli melko lähellä tätä, joten lähdin äkkiä viemään sitä parempaan turvaan, ei olisi ollut hauskaa metsästää paviaania uimashortsit jalassa pitkin puistoa. Repusta paviaani ei kuitenkaan kiinnostunut ja henkilökunta ajoi sen pois.

Puiston autovalikoima.

Kokoontumispaikalle ei kuitenkaan saapunut puoli neljäksi, kuin pahkasikoja ja paviaaneja, joten soitin mopon hakemaan.

Tiellä oli vielä lisää paviaaneja. Takaisin majapaikkaan päästyäni paikan pitäjä kertoi, että hänen mielestään autosafarit ovat täällä lähinnä rahan haaskausta, kävellen näkee saman. Olisin silti mennyt mielelläni autollakin ajelemaan, mutta erittäin tyytyväinen olin nytkin päivään, norsut tuli nähtyä.

Majapaikan katto oli tasainen ja edellisenä iltana tapaamani kaksi saksalaista naista, ranskalainen nainen ja saksalainen mies yöpyivät täällä safariani edeltävän yön, minäkin meinasin viimeisenä yönä yksin, mutta menin kuitenkin sisälle. Naiset olivat vapaaehtoisia ja mies työharjottelussa (sosiaalityöntekijä). Mies näytti kännykästään kuvan jalastaan, johon mato oli tehnyt ikävän näköistä käytävää. Tragikoomista, että hän oli varotellut kavereitaan uimasta makeassa vedessä ja itse sai madon kun vähän huljutti jalkoja. Kertapillerillä oli mato kuitenkin kuollut.

Puiston puumaja parin kilometrin päässä motellilta houkutteli ja riippumatollekkin katselin paikkaa leirintäalueelta, mutta lähdin kuitenkin kohti pohjoista isompaan kaupunkiin parantumaan. Vaikka perusflunssa ei mitään estä, niin en viitsinyt jäädä savannille niiskuttamaan puolikuntoisena. Moleen saatan vielä palata.

Muinaiset moskeijat

Lauantaina lähdin Wenchin kautta kohti Bolea (2,5c+15c). Tarkoituksena nähdä vähintään vilaukselta kaikki vuosisatoja vanhat moskeijat, jotka ovat matkalla Molen kansallispuistoon.

Tässä ensimmäinen Banda Nkwantassa. Iso, kunnostettu ja komea. Ikävä kyllä väärällä puolella tietä ja autokin sattui eteen, joten kuvasta tuli hieman epäonnistunut...

Malumen moskeija oli huonommassa kunnossa, mutta kuvasta tuli parempi. Se että nämä voi nähdä autosta, kertoo, että tietä ei ole paljoa siirrelty, vaan se kulkee edelleen samoin, kuin muinaiset kauppareitit, joita ei autoilla kuljettu.

Bolessa olin yötä, tässä kylän ainoassa yöpaikassa. Näytti vähän autiolta, mutta takapihalta löysin ihmisiä ja sain huoneen 30 cedillä. (lähtiessä näkyi kylän pohjoispuolella muitakin majapaikkoja)

Kylänraitilla. Kuvasta näkyy hyvin, että harmattan, eli talvella saharasta tuleva hiekkapölykausi on päällä. Aurinkoa ei näy mikä on vaihteeksi ihan positiivista, ei ole niin kuuma. Myöskin kosteutta on vähemmän, kuin etelässä, joten ei tunnu niin hiostavalta, vaikka asteita täällä on käsittääkseni pari enemmän päivällä, yöllä on viileämpää. Toisaalta harmattanin takia maisemat ovat heikot ja nenää pöly ärsyttää. Kiva silti olla uusissa maisemissa ja voi sanoa, että myös uudessa kulttuurissa. Laskutapakin on erilainen tai enkö ole ole ennen huomannut, täällä puhutaan viidestätoista ja kolmestakymmenestä, kun tarkoitetaan puoltatoista ja kolmea.

Myös Bolessa on vanha moskeija, uuden takana. Tämä on Ghanan toiseksi vanhin ja edustaa sudanilaista tyyliä. Saapuessani oli juuri alkamassa rukoushetki, joten ostin vain pari paistettua banaania tuolta naiselta ja lähdin torille, tarkoituksena palata myöhemmin ja toivottavasti vierailla sisällä. Torilta ostin annoksen riisiä, nuudelia, salaattia ja pienen lihanpalan yhdellä cedillä, kastike oli erinomaista.

Neljän jälkeen palasin moskeijalle, olin myös vaihtanut farkut jalkaan. Yhdellä seinustalla istuskeli miehiä, jota kysyivät mitä etsin, kun kävelin moskeijan ympäri, sanoin vain ihailevani hienoa rakennusta. Pienen smalltalkin jälkeen yksi miehistä kysyi haluanko käydä sisällä, sanoin haluavani ja pikkupojat lähtivät näyttämään moskeijaa.

Katolta oli ihan kivat näkymät ja jännä paikka muutenkin, oviaukot olivat todella matalalla. Kuvaamiseen pyysin lupaa katolla, sisällä en edes kysynyt, sillä se olisi käsittääkseni ollut väärin, vaikka pikkupojilta olisikin irronnut lupa. Sisältä moskeija oli pieni, muutamia rukousmattoja lattialla ja imaamilla oma soppi muiden edessä. Kävin kiittämässä miehiä ulos lähdettyäni, rahaa ei pyydetty.

Uusi iranilaisten tuella rakennettu moskeija, yhteensä tässä kylässä on kolme moskeijaa.

Sikoja tienvarressa.

Lehmiä, sikoja ja vuohia kylän vesilammikolla, taatusti eivät ole luomua nämä.

Istuskellessani tienvarressa Busualtakin tuttua punaista mehua juoden, näin kun kaksi lasta juoksi ohi. Toinen veti perässään pussia, jossa oli tölkki, kolisi kivasti, toisella taas oli lähes täysi roskapussi perässään vedettävänä, mietin, että kyllä lapsi keksii mistä vain lelun. Kohta kun nämä olivat pari rundia heittäneet yksi itkevä lapsi alkoi juosta perässä, ilmeisesti olisi kovasti halunnut tämän toisen kaverin roskapussin. Lasten äidit tulivat tässä vaiheessa väliin ja vähän risullakin uhaten käskivät viedä roskapussin takaisin.

Löytyi grilli tästäkin kylästä, tarjolla kanaa ja helmikanaa, ostin puolikkaan helmikanan 10 cedillä, hyvää oli.

Tällä kertaa ei tarvinnut sunnuntaina etsiä kauaa aamiaispaikkaa, muslimialueella sunnuntaisinkin kauppoja on auki ja ruokaa saa. Istahdin yhteen kuppilaan ja tilasin kahvin sekä munaleivän. Juttelin muiden asiakkaiden kanssa ja kuppilaan tuli hetken päästä myös kylän päälikkö, hyvin siis ruokapaikan valitsin. Muutaman sanan vaihdoin päälikönkin kanssaa ja kun maksun aika tuli hän sanoi, että voi maksaa ruokani, ihan en ole varma miten etiketti menee tässä, mutta päädyin kiittämään kovasti, mutta maksamaan itse.

Suoria minibusseja ei ollut Larabangaan, joten matkasin ensin Sawlaan (2,5c) ja siellä hetken odoteltuani pääsin jatkamaan, kun minibussi Larabangaan täyttyi (10c). Viereeni tuli mies kahden kanan ja kukon kanssa. Eivät varmaankaan olleet teuraalle menossa vaan kanatahran perustamiseen sen verran hyvin mies niistä sylissään huolehti.

Larabangassa kävelin tuohon vihreään vierastaloon nuoren miehen opastuksella.

Ja sain tämän huoneen 10 cedillä, reikä lattiassa vessa ulkopuolella ja ämpärisuihku. Larabanga oli pienempi kylä, kuin olin ajatellut, paikan pitäjältä sain kuitenkin hyvin infoa Molesta, lähinnä maksujen osalta, siellä dormisänky kustantaa 30c, tätä olinkin koittanut sähköpostilla varata, koska käsittääkseni siellä on aika täyttä, mutta mitään vastausta en saanut. Täältä pääsee kuitenkin 6km päässä olevaan puistoon helposti pyörällä 10c/päivä tai mopolla 10c/suunta.

Seuraavaksi kävin syömässä ja päätin taas tarjota teille herkullisen kuvan sapuskasta. Pieniä kuivattuja kaloja, kastiketta ja kenteä, ihan hyvältä maistui, käsin syötiin kuten fufukin yleensä.

Sitten katsomaan viimeistä moskeijaa. Tämä on vanhin ja sijaintinsakkin takia suosituin. Netistä ja opaskirjoista voi lukea varoituksia millainen helvetti tämä kylä on opashästääjien ja rahanruinaajien takia, monesti suositellaan välttämään. Tätä nykyä tämä on muuttunut ja tämän moskeijan viereen on perustettu visitorcenter, huomasivat ilmeisesti, että ei kannata tappaa lypsävää lehmää. Visitorcentterissä maksoin 4c maksun ja nuori mies esitteli moskeijan ulkoa (sisään ei saa eimuslimi astua) ja kertoi sen tarinan. Moskeija on 600 vuotta vanha ja uskossaan vahvan soturin jumalan voimalla rakentama. Nykyään tämän kylän ihmisistä 100% (pelottava luku) on muslimeja. Koulua tänne ei ensin haluttu, koska se tekee ihmisistä kristittyjä, mutta lopulta se on tänne perustettu. En tiedä oliko tämä koulujuttu skämmi, sillä siitä puhuttiin aina välissä ja lopuksi oppaani haki vieraskirjan/lahjoituskirjan, johon kirjoitettiin kommentit, nimi, kansallisuus ja koululle lahjoitettu summa, ei siis mikään lomake vaan ihan vihko. Aika avokätisiä olivat ihmiset olleet, jos summia ei oltu kirjoitettu jälkikäteen, lähes kaikki olivat lahjoittaneet 20-100c.

Naisten sisäänkäynti ja puu, joka on istutettu paikkaan, jonne tämän moskeijan perustaja on haudattu. Puun lehtiä kerätään ja niitä käyttämällä saa pyhää voimaa, koska puu kasvaa perustajan haudasta.

Imaamin sisäänkäynti. Muut sisäänkäynnit ovat matalia, jotta pitää kumartaa jumalan edessä, kun astuu sisään. Imaamin ei tarvi, koska hän on niin vanha, kertoi opas, taitaa olla arvon tunnetta luulen minä, kyllähän osa rukoilijoistakin on yhtä vanhoja, kuin imaami.

Nyt on moskeijat nähty, seuraavaksi kansallispuistoon.

Ejisu

Kangaskylästä ajelin jaetulla taksilla Ejisuun ja otin huoneen Ejisu hotellista. Tänne olin tullut parista syystä, ensinnäkin tämän kylän lähellä on pari perinteistä Ashantien taloa vielä jäljellä. Sodissa brittejä vastaan nämä tuhoutuivat hyvin suurelta osin ja sen jälkeen on rakennustyyli muuttunut. Toinen syy oli futis, Kumasi Kotoko on hallitseva Ghanan mestari ja heillä oli peli iltapäivällä Amidaus Professionalssia vastaan. Ejisu on käytännössä saman tien varrella, kuin stadion, joten täältä on helppo käydä minibussilla katsomassa peli. Peli oli kuitenkin vasta iltapäivällä, joten ensin historiaa.

Talolle oli muutama kilometri Accraan johtavaa tietä pitkin. Matkalla oli poliisiratsia ja naispoliisi kysyi minultakin mihin olen menossa, sanoin vain, että tuohon suuntaan ja jatkoin matkaa, license to walkkia ei sentään vaadittu. Vitsi vitsinä ei ole syytä morkata ghanan poliisia, erittäin asiallisia, eivätkä ole kertaakaan rahaa koittaneet lypsää, luulen, että korruptiota on tässä maassa paljon vähemmän, kuin Togossa ja Beninissä, ainakin katutasolla.

Tässä on sitten tämä Besease traditional shrine. Rakennus on kunnostettu 1998 ja rakennettu luultavasti vuoden 1850 tienoilla. Pari päivitystä sitten kerroin kuningataräidistä, joka johti joukkonsa viimeiseen taistoon. Hän on tästä kylästä kotoisin ja kävikin tässä talossa kysymässä hengiltä neuvoa, ennen hyökkäystään Kumasin linnoitusta vastaan. Tämä on siis paikallisen shamaanin paikka, tällä hetkellä naisen. Naista ei näkynyt, mutta

Tämä kuvassa perinteistä ashanttien tuolia esittelevä pikkupoika avasi minulle ovet, veloitti pääsymaksun (3c+1c kamerasta) ja piti esittelykierroksen.

Tässä on tauluja, joista on tarinat. Krokotiilitarinaa en oikein ymmärtänyt niin hyvin, että osaisin sen tähän kääntää, mutta käärmetarinan muistan. Lyhyesti käärme lainasi linnulle, lintu ei maksanut takaisin, vaan kehotti tulemaan hakemaan yläilmoista. Käärme vannoi kostoa ja lopulta lintu tuli janoiseksi ja laskeutui juomaan, jolloin käärme nappasi sen. Opettavainen tarina, jollaisia uskonnot/kansantarut ovat täynnä.

Tähän väliin voisin kertoa Ashantien sanonnan, joka kertoo jotain tästä kansasta, joka ei halunnut alistua, sanonta menee näin: Jos joku myy valtaa, myy vaikka äitisi, jotta voit ostaa sitä, sillä saatuasi vallan, voit helposti hankkia äitisi takaisin.

Oppaani esittelemässä rumpuja.

Näillä lampaannikamilla parannetaan lapsettomuutta. Loitsujen kera nikama annetaan naiselle kannettavaksi. Kun nainen sitten tulee raskaaksi hän uhraa lampaan ja tuo uuden nikaman tähän ketjuun, jotta jatkumo ei koskaan mene rikki.

Tässä shamaanin juomakippo, toivottavasti vaihtaa veden ennen, kuin seuraavan kerran juo tuosta, näytti olevan sen verran kiiltelevän myrkyllisen näköinen kalvo veden päällä.

Tästä puskasta poika kaivoi esiin pyhän kilpikonnan, joka kipitti pian takaisin puskaan, ei ollut kovin seurallinen. Opas oli ikäisekseen loistava, annoinkin kameramaksun verran tippiä ja kiittelin kovasti.

Paluumatkalla näin tämän mikroautoradan. Kysyin portilla olevalta naiselta, että onko tämä lapsille vai aikuisille, kuulemma molemmille, joten ei muuta kuin kokeilemaan, eihän tässä ole tullut ajettua millään pitkään aikaan. 10 cediä maksoi 12 minuuttia. Enemmän olisi saanut olla potkua autossa, jopa tälle radalle, varsinkin kiihtyvyys oli huono. Muutaman minuutin ajelun jälkeen sain radalle seuraa, miehet jotka olivat olleet korjaamassa yhtä autoista alkoivat testaamaan. Alettiinkin ajamaan kilpaa, tiukkaa oli ja pienet kontaktit olivat sallittuja. He olivat nopeampia, mutta tuntui, että heidän autossaan oli enemmän tehoa... Hyvää vääntöä silti ja muutaman kerran tuli pyörähdettyä, kääntösäde oli huono, joten piti nousta autosta ja pukata hieman taaksepäin, että pääsi jatkamaan. Reilun 15 minuutin päästä rahastanut nainen tuli näyttämään, että vielä yksi kierros ja sitten riittää, hauskaa oli.

Jatkettuani matkaa näin taas tällaiset jalankatkoja lisäkkeet vanteissa, joten päätin ottaa kuvan. Auton omistavat miehet tulivat kysymään pidänkä autosta. Sanoin ihmetteleväni näitä vanteita, Suomessa nämä eivät olisi laillisia. He kertoivat, että Ghana on vapaa maa.

Ennen kahta kävelin tien varteen ja otin minibussin, jolla pääsin lähelle stadionia. Ensimmäisestä portista sisään ja 4 cedin pääsymaksulla pääsin katsomoon.

Totesin olevani päädyssä, jossa oli ilmeisesti myös Kotokon fanikatsomo, sen verran paljon oli katsojia, verrattuna muihin katsomoihin. Toki paljon oli paikkoja tyhjänä mikä oli ymmärrettävää, sillä stadionin vetoisuus on sama, kuin Helsingin olympiastadionilla. Tarjoilu toimi hyvin, olutta, pulla ja makkaraa tuli maisteltua.

Loukkaantuneet roudattiin kentältä pois golfkärryllä. Ei hirveästi filmaamista, mutta kyllä täälläkin kannattaisi perustaa sairaala kentän viereen, jotain maagista tuon viivan ylittäessä tapahtuu...

Toiselle puoliajalle menin toiselle puolelle katsomoa, jossa oli enemmän väkeä. Tunnelma oli hyvä ja armoa ei annettu kotijoukkueen pelaajille, harhasyötöstä puoli katsomoa vaati isoon ääneen vaihtoa. Voitto tuli 1-0 ja Kotoko johtaa sarjaa jo 12 pisteen erolla seuraavaan.

Takaisin Ejiseen pääsin suht helposti, kuten myös seuraavana päivänä Kumasiin, jossa piti vaihtaa Techimanin minibussiin. Tätä ei löytynyt helposti, mutta lopulta ystävällisen naisen opastuksella löysin oikeaan autoon ja pääsin matkaan. Kumasi ja sen ympäristö oli mukavaa aluetta, mutta minibussiasemaa (tro-troasemaa) ja Kumasin ruuhkia ei tule ikävä.

Techimanissa kävelin tähän hotelliin, muita ei näkynyt, joten päätin ottaa huoneen, vaikka paikka olikin kalliimpi, kuin mitä yleensä yöpymisestä maksan.

52c, mutta rahoille sai vastiketta. TV, Wi-Fi, jääkaappi, lämmintä vettä ja ilmastointi.

Techimanissa ei ollut sen kummempaa näkemistä, tällä torilla kävin vähän kiertelemässä. Yksi mies kertoi pitävänsä kellostani ja pyysi antamaan sen hänelle, kieltäydyin.

Viivyin täällä pari yötä, kun ensimmäisenä aamuna teki mieli vain kääntää kylkeä, eikä taas pakata ja kävellä minibussin kyytiin. Pyykkiäkin oli pestäväksi ja täällä sitä oli edullista pesettää (0,5c/vaatekpl). Kuva aamiaiselta, joka kuului hintaan, muttei mikään loistava ollut.