Minibussin piti olla täynnä, mutta kahdeksan hengen porukka oli perunut ja autossa oli vain viisi matkustajaa me mukaan luettuna. Minä sain mukavasti vallattua takapenkin ja muutaman tunnin ajomatka meni torkkuessa. Mahahualissa alettiin etsiä majapaikkaa, ranta näytti kivalta. Pettymykseksemme emme kuitenkaan löytäneet rannalta 500 pesoa halvempaa huonetta.
Päätettiinkin pysähtyä aamiaiselle. Paikkaa pitänyt nainen täytti kuppeja kahvin huvettua ja minä sain paputäydennystäkin. Naiselta saatiin Mahahualin kartta ja delffiiniuntimainos. Delffiinit kuuluvat luontoon, joten se esite jäi pöydälle. Kartta oli kuitenkin mieluinen. Päätettiin jatkaa turistirannalta kohti oikeampaa kylää ja laituria, jossa risteilijät pysähtyvät.
Matka oli hieman pitempi, kuin oltiin luultu, mutta lopulta löydettiin hotelli. Paikan pitäjä kertoi, että hän voi antaa meille huoneen 350 pesolla, mutta vain yhdeksi yöksi. Viikonloppuna on kalastuskilpailut ja kaikki hotellit on varattu täyteen. Kysyttiin löytyykö etelämpänä olevasta Xcalakin kylästä hotelleja, johon nainen vastasi myöntävästi. Päätettiin siis jatkaa sinne seuraavana päivänä.
Huoneemme, ilmastointi pitkästä aikaa. Ei jääty kuitenkaan nauttimaan huoneesta vaan lähdettiin katsomaan risteilijäsatamaa.
Komia liikenneympyrä.
Laituria lähestyttäessä paikka vaikutti aavekaupungilta, liikepaikkoja oli paljon, mutta kaikkialla oli pellit näyteikkunoiden edessä ja paikka vaikutti hylätyltä.
Tähän tyssäsi satamaan meno. Olen kuullut näistä karibian turistiutopioista, joille risteilijät pysähtyvät ja turistit nautiskelevat aitojen sisällä, kaukana todellisuudesta ja köyhistä ihmisistä. Nyt kuitenkin näin ensimmäisen kerran tällaisen alueen, jonka sisällä taisi olla paljonkin liikkeitä ja turisteja, ainakin yksi risteilijä näytti olevan laiturissa. Ainoastaan yksi turisti nähtiin aitojen ulkopuolella.
Jatkettiin matkaa takaisin Mahahualin mannerturistialueelle. Täältä olisi löytynyt Temazcal, mutta 350p saunomisesta oli liian kova hinta. Suuntasin sen sijaan snorklaamaan ja Minna jäi rannalle lukemaan kirjaa, oli pilvistä ja täten kuulemma liian kylmää uimiselle. Se joka on tulossa vastaan voisi tuoda turkishaalarin, Minnalla voi olla rankkaa Suomeen paluu....
Snorklausreissun tein riutalle, joka näkyi rannasta. Squideja tuli vastaan ja paljon kaloja riutalla, paluumatkalla näin pienen mustekalan. Maisemat olivat ehkä Kolumbian luokkaa, mutteivat pärjänneet Cornille. Kameraa ei ollut mukana, mutta lupaan kuvia vedenalaisesta maailmasta jatkossa.
Rantabulevardi. Vähän katseltiin ruokapaikkaa, mutta hinnat olivat liian kovia. Turisteja näkyi, mutta lähinnä meksikolaisia.
Ihan kiva paikka riippumattoilla, rusketus tulee ainakin kuntoon.
Kiikkubaari.
Varokaa hulahulaihmisiä
Tunnisteet
Indonesia
(110)
Thaimaa
(98)
Filippiinit
(58)
Malesia
(47)
Snorklaus
(46)
Suomi
(45)
Sukellus
(44)
Kiina
(39)
Tansania
(36)
Egypti
(33)
Intia
(31)
Ecuador
(30)
Sumatra
(28)
Ghana
(27)
Nicaragua
(25)
Sulawesi
(25)
Vietnam
(25)
Kambodža
(22)
Myanmar
(22)
Nusa Tenggara
(21)
Peru
(21)
Bolivia
(20)
Galapagos
(20)
Laos
(20)
Sri Lanka
(20)
Maluku
(19)
Etiopia
(18)
Tulivuori
(18)
Savanni
(17)
Benin
(15)
Iran
(15)
Malediivit
(14)
Viidakko
(14)
Dominikaaninen
(13)
F1
(13)
Turkki
(13)
Australia
(12)
Borneo
(12)
Amazon
(10)
Italia
(10)
Saudi Arabia
(10)
Taiwan
(10)
Argentiina
(9)
Brasilia
(9)
Kolumbia
(9)
Oman
(9)
Jaava
(8)
Meksiko
(8)
USA
(8)
Belize
(7)
Togo
(7)
El Salvador
(6)
Malta
(6)
Qatar
(6)
Sarawak
(6)
kalimantan
(6)
Guatemala
(5)
Japani
(5)
Ranska
(5)
Sikkim
(5)
Bali
(4)
Costa Rica
(4)
Dinosaurus
(4)
Hollanti
(4)
Honduras
(4)
Norja
(4)
Panama
(4)
Paraguay
(4)
Venäjä
(4)
Bahrain
(2)
Englanti
(2)
Ruotsi
(2)
Sveitsi
(2)
Latvia
(1)
Saksa
(1)
Singapore
(1)
Vatikaani
(1)
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Cenoteja
Yucatanilla ei ole reikäjuustomaisen maaperän vuoksi maanpäällisiä jokia, vaan kaikki joet kulkevat maan alla. Välillä joki puhkaisee maan pinnan ja näitä luolia kutsutaan cenoteiksi.
Valladolidin keskustassa sijaitsee Zaci cenote, jota käytiin katsomassa, kaunis oli ja turisteja riitti. Bussilasti toisensa jälkeen kulki ohitsemme.
Muutamat minä mukaanlukien pulahtivat uimaan, vesi oli mukavan raikasta ja virkistävää. Kuvassa ei näy, mutta vedessä oli paljon kaloja.
Virkistävän uimareissun jälkeen käytiin kirjakaupassa. Etsi kuvasta yksi virhe...
Opiskelijat löysivät jälleen Minnan jututettavaksi. Tällä kertaa kyseessä ei ollut haastattelu, vaan opiskelija selitti keskuspuiston suihkulähteestä, joka kertoo espanjalaisten ja alkuperäisasukkaiden jälkeläisistä mestitseistä.
Kivoja puistonpenkkejä.
Valladolid oli yleisesti ottaen pettymys. Rumempi, kuin Palenque ja ihmiset tylympiä. Luultavasti ovat jo kyllästyneet turisteihin. Varsinkin heihin, jotka eivät kylvä rahaa.
Tavattiin aiemmin Palenquessa pari Jiquilillosta tuttua saksalaistyttöä, jotka kehuivat Tulumin helvetiksi, joka on täynnä turisteja ja heidän perässään kulkevia kauppiaita. Yhdellä oli ollut mukanaan jopa leijonanpentu, jonka kanssa turisti sai ottaa kuvan 20 dollarilla. Tästä huolimatta jatkettiinkin parin Valladolidissa vietetyn yön jälkeen Tulumiin, jossa on massaturismin lisäksi snorklaukseen soveltuvia cenoteja ja hyvät jatkoyhteydet etelään.
Tulumissa oltiin päätetty olla vain yksi yö, joten ainoaksi snorklailucenoteksi valittiin Gran cenote, jonne pääsi helposti taksilla (60p).
Tämä cenote on yksi suosituimmista, mutta iltapäivällä väkeä oli mukavan hillitysti, pääsymaksu oli melko tyyris 150p/hlö.
Cenotessa oli mielenkiintoista snorklailla, vaikka alue ei ollut kovin suuri.
Sukeltamalla olisi päässyt syvemmälle. Tätäkin harkitsin, mutta jätin väliin. Luolasukellus on melko tyyristä hommaa ja siihen olisi hyvä saada jonkinlainen koulutus ennen pinnan alle menoa. Pelkän OW peruskurssin suorittaneitakin luoliin toki viedään.
Kilpikonnia oli cenotessa (ilmeisesti vankina) paljon, mutta niille oli rajattu oma alue, jolle ihmisillä ei ollut lupa mennä. Kilpikonnat olivat toki vapaita menemään minne vain ja niitä näkyikin snorklatessa. Snorkkeleidenvuokraamossa myytiin kilpparinruokaakin.
Kun kerran turistirysässä oltiin päätettiin tutustua hieman yöelämään. Alkudrinkeiksi löydettiin tällaiset meksikossa valmistetut Finlandia vodka juomaseokset, toinen oli tonicin ja toinen karpalon makuinen.
Illanviettopaikkaa etsiessä osuttiin jättipottiin. Minna on jo pitkään etsinyt englanninlakuja kaikista supermarketeista, mutta nyt etsintä palkittiin saksalaisilla lakuilla. Lakut löydettyämme mentiin mojitobaariin, jossa oli esiintymässä bändi, joka veti biisejä Beatlesista Bob Marleyn kautta räppiin. Illan teema oli open mic. Harva lavalle kuitenkaan uskaltautui.
Aamulla hypättiin minibussiin, jolla päästiin Mahahualiin ja reissun päättävä rantakausi saattoi alkaa.
Valladolidin keskustassa sijaitsee Zaci cenote, jota käytiin katsomassa, kaunis oli ja turisteja riitti. Bussilasti toisensa jälkeen kulki ohitsemme.
Muutamat minä mukaanlukien pulahtivat uimaan, vesi oli mukavan raikasta ja virkistävää. Kuvassa ei näy, mutta vedessä oli paljon kaloja.
Virkistävän uimareissun jälkeen käytiin kirjakaupassa. Etsi kuvasta yksi virhe...
Opiskelijat löysivät jälleen Minnan jututettavaksi. Tällä kertaa kyseessä ei ollut haastattelu, vaan opiskelija selitti keskuspuiston suihkulähteestä, joka kertoo espanjalaisten ja alkuperäisasukkaiden jälkeläisistä mestitseistä.
Kivoja puistonpenkkejä.
Valladolid oli yleisesti ottaen pettymys. Rumempi, kuin Palenque ja ihmiset tylympiä. Luultavasti ovat jo kyllästyneet turisteihin. Varsinkin heihin, jotka eivät kylvä rahaa.
Tavattiin aiemmin Palenquessa pari Jiquilillosta tuttua saksalaistyttöä, jotka kehuivat Tulumin helvetiksi, joka on täynnä turisteja ja heidän perässään kulkevia kauppiaita. Yhdellä oli ollut mukanaan jopa leijonanpentu, jonka kanssa turisti sai ottaa kuvan 20 dollarilla. Tästä huolimatta jatkettiinkin parin Valladolidissa vietetyn yön jälkeen Tulumiin, jossa on massaturismin lisäksi snorklaukseen soveltuvia cenoteja ja hyvät jatkoyhteydet etelään.
Tulumissa oltiin päätetty olla vain yksi yö, joten ainoaksi snorklailucenoteksi valittiin Gran cenote, jonne pääsi helposti taksilla (60p).
Tämä cenote on yksi suosituimmista, mutta iltapäivällä väkeä oli mukavan hillitysti, pääsymaksu oli melko tyyris 150p/hlö.
Cenotessa oli mielenkiintoista snorklailla, vaikka alue ei ollut kovin suuri.
Sukeltamalla olisi päässyt syvemmälle. Tätäkin harkitsin, mutta jätin väliin. Luolasukellus on melko tyyristä hommaa ja siihen olisi hyvä saada jonkinlainen koulutus ennen pinnan alle menoa. Pelkän OW peruskurssin suorittaneitakin luoliin toki viedään.
Kilpikonnia oli cenotessa (ilmeisesti vankina) paljon, mutta niille oli rajattu oma alue, jolle ihmisillä ei ollut lupa mennä. Kilpikonnat olivat toki vapaita menemään minne vain ja niitä näkyikin snorklatessa. Snorkkeleidenvuokraamossa myytiin kilpparinruokaakin.
Kun kerran turistirysässä oltiin päätettiin tutustua hieman yöelämään. Alkudrinkeiksi löydettiin tällaiset meksikossa valmistetut Finlandia vodka juomaseokset, toinen oli tonicin ja toinen karpalon makuinen.
Illanviettopaikkaa etsiessä osuttiin jättipottiin. Minna on jo pitkään etsinyt englanninlakuja kaikista supermarketeista, mutta nyt etsintä palkittiin saksalaisilla lakuilla. Lakut löydettyämme mentiin mojitobaariin, jossa oli esiintymässä bändi, joka veti biisejä Beatlesista Bob Marleyn kautta räppiin. Illan teema oli open mic. Harva lavalle kuitenkaan uskaltautui.
Aamulla hypättiin minibussiin, jolla päästiin Mahahualiin ja reissun päättävä rantakausi saattoi alkaa.
perjantai 1. toukokuuta 2015
Chichén Itzá
Minna jäi tiistaina shoppailemaan ja minä lähdin päättämään mayaosuuden sille kaikkein kuuluisimmalle maya-alueelle, eli Chichén Itzálle. Alueelle pääsi jälleen helposti minibussilla (30p). Parkkipaikka oli jälleen täynnä turistibusseja, mutta tällä kertaa asia ei ollut yllätys, yli miljoona turistia vierailee täällä vuosittain. Lippuluukun vierestä (lippu 156p) olisi voinut vuokrata pariksi tunniksi englannin, ranskan, italian, saksan, hollannin tai portugalin kielisen oppaan 750 pesolla. Espanjaa puhuva olisi irronnut 650 pesolla. Ei minulla oppaaseen olisi ollut varaa, mutta ei toisaalta tarvettakaan. Ryhmiä oli niin paljon liikkeellä, että usein sai selostuksen ihaillessaan raunioita. Tasoero oli valtava, osa oli erittäin tietäviä, kun taas yksi näytti sanovan vain, että tässä tämä, katselkaa tarkkaan ja yhden englanti oli luvattoman heikkotasoista.
Ensimmäisenä menin katsomaan tätä mayamaailman kuuluisinta rakennusta, Kukulcánin pyramidia. Tämä upea temppeli on rakennettu kalenteri mielessä, porrasaskelmia on tasan 365. Mayat tiesivät vuoden pituuden yhtä hyvin, kuin me, mikä oli tuhon aikaan upea saavutus. Kun pyramidin edessä taputtaa, kaiku vastaa vinkaisulla huipulta. Kevät- ja syyspäiväntasauksena portaita luikertelee varjokäärme valon osuessa juuri oikeasssa kulmassa pyramidiin, upea taidonnäyte tämäkin, vaikka pyramidin nykymuoto onkin rakennettu varsinaisen mayakauden jo loputtua vuoden tuhat tietämillä, totleekkien hallitessa.
Päätin olla säästelemättä, joten jatkoin pyramidilta suoraan alueen toiseksi kuuluisimmalle paikalle, pyhälle cenotelle. Tie oli reunustettu myyntikojuilla.
Tuollaisen ison hatun olisin ehdottomasti halunnut, mutta tarpeeksi isoa kokoa ei löytynyt. Täällä oli Palenquen tapaan halvempaa shoppailla, kuin kaupungissa.
Pääkallon ostoakin harkitsin, mutta jätin ostamatta ja hyvä niin, rinkka on muutenkin ihan liian täynnä. En saanut koskaan lähetettyä kahvia ja sikareita liian korkeiden postimaksujen vuoksi.
Pyhä cenote oli vähän pettymys, luulin tätä jotenkin vaikuttavammaksi, ehkä jonkilaisen näköalatornin rakentaminen auttaisi. Tänne on uhrattu paljon ihmisiä, jotka on saunotettu, puettu hienoihin vaatteisiin ja sidottu. Tämän jälkeen uhrit on heitetty cenoteen hukkumaan. Cenoten pohjalla on paljon luurankoja, todisteena näistä menoista.
Liekkö erehtynyt nähtävyydestä?
Tässä Venuksen tasanne. Tasanne on aukiolla lähellä suurta pyramidia, joten sitä on todennäköisesti käytetty jonkinlaisena rituaalipaikkana.
Aukion toisella laidalla oli paljon temppeleitä ja pylväitä, aluetta sanotaankin tuhannen pylvään paikaksi. Aikoinaan nämä pylväät kannattelivat kattoa, joka ei ole kestänyt aikaa.
Muinainen markettialue. Mihinkään täällä ei saanut kiivetä, eikä koskea, mikä oli tavallaan ikävää, mutta valtavien turistimäärien takia ymmärrettävää.
Mayojen numerot.
Toinen cenote, jota ei juurikaan näkynyt kasvillisuuden peitosta.
Hautarakennus, jossa on todennäköisesti säilytetty muista haudoista ylös kaivettuja luita.
Toinen Venuksen tasanne.
Pyramidi, joka toimii pyhän miehen hautana.
Atsteekkien kalenteri Chichen Itza t-paidassa?
Maya-ajan tärkeä observatorio, jolle matkattiin pitkienkin matkojen päästä.
Tällä ryhmällä oli hyvä opas, jolta kuulin observatoriosta
Nunnaluostariksi nimetty rakennuskompleksi, joka on todennäköisimmin toiminut hallintorakennuksena.
Las Monjas
Puutarhuri tarjoili helteessä paahtuville turisteille viilennystä.
Suuri pelikenttä. Huomattavasti erinäköinen, kuin Copanissa. Ehkä pelikin oli eri. Täällä olleiden kaiverrusten perusteella on päätelty, että pelin säännöt elivät hyvin paljon.
Ennen poislähtöä ihailin vielä hetken suurta pyramidia, on se vaan komia. Alueena paikka ei hieman yllättäen pärjännyt Tikalille tai Palenquelle, museokin puuttui kokonaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka silti. Matkalla takaisin kaupunkiin tapasin miehen, joka on ollut täällä turistikrääsänmyyjänä ja potkut saatuaan oli nyt matkalla työhaastatteluun Cancuniin. Miehellä oli valashaista kertova tulostenivaska mukana, jota hän koitti päntätä, jotta pääsisi snorkalusreissuille töihin. Autoin hieman joidenkin kohtien kanssa ja toivotin onnea, kuulosti miellyttävältä duunilta.
Ensimmäisenä menin katsomaan tätä mayamaailman kuuluisinta rakennusta, Kukulcánin pyramidia. Tämä upea temppeli on rakennettu kalenteri mielessä, porrasaskelmia on tasan 365. Mayat tiesivät vuoden pituuden yhtä hyvin, kuin me, mikä oli tuhon aikaan upea saavutus. Kun pyramidin edessä taputtaa, kaiku vastaa vinkaisulla huipulta. Kevät- ja syyspäiväntasauksena portaita luikertelee varjokäärme valon osuessa juuri oikeasssa kulmassa pyramidiin, upea taidonnäyte tämäkin, vaikka pyramidin nykymuoto onkin rakennettu varsinaisen mayakauden jo loputtua vuoden tuhat tietämillä, totleekkien hallitessa.
Päätin olla säästelemättä, joten jatkoin pyramidilta suoraan alueen toiseksi kuuluisimmalle paikalle, pyhälle cenotelle. Tie oli reunustettu myyntikojuilla.
Tuollaisen ison hatun olisin ehdottomasti halunnut, mutta tarpeeksi isoa kokoa ei löytynyt. Täällä oli Palenquen tapaan halvempaa shoppailla, kuin kaupungissa.
Pääkallon ostoakin harkitsin, mutta jätin ostamatta ja hyvä niin, rinkka on muutenkin ihan liian täynnä. En saanut koskaan lähetettyä kahvia ja sikareita liian korkeiden postimaksujen vuoksi.
Pyhä cenote oli vähän pettymys, luulin tätä jotenkin vaikuttavammaksi, ehkä jonkilaisen näköalatornin rakentaminen auttaisi. Tänne on uhrattu paljon ihmisiä, jotka on saunotettu, puettu hienoihin vaatteisiin ja sidottu. Tämän jälkeen uhrit on heitetty cenoteen hukkumaan. Cenoten pohjalla on paljon luurankoja, todisteena näistä menoista.
Liekkö erehtynyt nähtävyydestä?
Tässä Venuksen tasanne. Tasanne on aukiolla lähellä suurta pyramidia, joten sitä on todennäköisesti käytetty jonkinlaisena rituaalipaikkana.
Aukion toisella laidalla oli paljon temppeleitä ja pylväitä, aluetta sanotaankin tuhannen pylvään paikaksi. Aikoinaan nämä pylväät kannattelivat kattoa, joka ei ole kestänyt aikaa.
Muinainen markettialue. Mihinkään täällä ei saanut kiivetä, eikä koskea, mikä oli tavallaan ikävää, mutta valtavien turistimäärien takia ymmärrettävää.
Mayojen numerot.
Toinen cenote, jota ei juurikaan näkynyt kasvillisuuden peitosta.
Hautarakennus, jossa on todennäköisesti säilytetty muista haudoista ylös kaivettuja luita.
Toinen Venuksen tasanne.
Pyramidi, joka toimii pyhän miehen hautana.
Atsteekkien kalenteri Chichen Itza t-paidassa?
Maya-ajan tärkeä observatorio, jolle matkattiin pitkienkin matkojen päästä.
Tällä ryhmällä oli hyvä opas, jolta kuulin observatoriosta
Nunnaluostariksi nimetty rakennuskompleksi, joka on todennäköisimmin toiminut hallintorakennuksena.
Las Monjas
Puutarhuri tarjoili helteessä paahtuville turisteille viilennystä.
Suuri pelikenttä. Huomattavasti erinäköinen, kuin Copanissa. Ehkä pelikin oli eri. Täällä olleiden kaiverrusten perusteella on päätelty, että pelin säännöt elivät hyvin paljon.
Ennen poislähtöä ihailin vielä hetken suurta pyramidia, on se vaan komia. Alueena paikka ei hieman yllättäen pärjännyt Tikalille tai Palenquelle, museokin puuttui kokonaan. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka silti. Matkalla takaisin kaupunkiin tapasin miehen, joka on ollut täällä turistikrääsänmyyjänä ja potkut saatuaan oli nyt matkalla työhaastatteluun Cancuniin. Miehellä oli valashaista kertova tulostenivaska mukana, jota hän koitti päntätä, jotta pääsisi snorkalusreissuille töihin. Autoin hieman joidenkin kohtien kanssa ja toivotin onnea, kuulosti miellyttävältä duunilta.
Palenque
Ensimmäisenä Palenquen iltana kävin vähän pyörähtämässä kaupungilla. Siinä missä El Salvadorin kaupungit hiljenivät täysin pimeän laskeuduttua, Hondurasissa ja Guatemalassa oli hiljaisempaa, täällä kaupat pysyivät myöhään auki, eikä ovilla ollut kuin korkeintaan vartija pampun kanssa, edes kaikki poliisit eivät kantaneet asetta. Vaikka Meksikossa on käytännössä sota joillain alueilla menossa (huumesota), tämä väkivalta ei ulotu tänne asti.
Meksikolaisuus näkyi roskiksissakin, vaikka tämä ei varsinainen turistikaupunki olekkaan. Suurin osa raunioiden turisteista tulee busseilla jostain muualta. Tämä turistien vähyys näkyi myös ihmisten ystävällisyydessä, matkatoimistojen miehet olivat toki aktiivisia.
Bimbo
Minna loisti taas haastattelussa. Kovin olivat pojat ujoja, joten suhtauduttiin hieman varautuneesti näihin epävarmoihin lähestyjiin. Minna otti jo paremman otteen laukustakin.
Seuraavaksi voisi kertoa tämän miellyttävän kaupungin ruokavalikoimasta. Tacoja on tullut syötyä moneen kertaan välipalaksi, maksavat vajaan kympin kappale ja ovat aina hyviä.
Mr.Tacolla burritoilla ja quesadillalla. Nuo pöytälisukkeet ovat parasta antia, vaikka kyllä kebabtangosta vuoltu lihakin maistuu herkulliselta.
Tätä luultiin lettukojuksi, mutta saatiinkin huomattavasti rapeampaa herkkua, nerokas tuo molempipuolinen paistohässäkkä.
Tästä jännästä aamiaisesta on vielä pakko mainita. Tortilloja ja munia on ladottu päällekkäin, päälle on kaadettu melko mieto kastike ja päälle ripoteltu reilusti juustoa. Kyseessä on aamiainen.
Kiinalaisia ravintoloja on myös paljon, siis ihan oikeiden kiinalaisten pitämiä. Ruoka on erittäin hyvää ja annos maksaa 45 pesoa.
Nyt kun ruokakulttuuria on esitelty, pitää siirtyä juomakulttuurin pariin. Mezcal on paikallinen juoma ja viereisistä osavaltioista tulee meksikon paras mezcal. Myös tequila on mezcalia, mutta tarkemmin määriteltyä shamppanjan tapaan. Pullo sisälsi madon, ensin ajattelin, että mezcal maistuu madolta, mutta madon syötyäni veikkaan paremminkin, että mato maistui mezcalilta. Pullon mukana tuli chilisuolaseos.
Palenquasta lähdettiin kohti pohjoista kolmen yön jälkeen. Bussilla ajelu on Keski-Amerikkaa kalliimpaa, mutta löydettiin onnekkaasti toisen luokan bussi, jolla päästiin Tulumiin vain 300 pesolla henki. Tulumissa oltiin neljän aikoihin yöllä, jonkin 24h kaupan pihassa. Kahvit juotuani katsoin kännykän gps:stä, että bussiasema on vain muutaman korttelin päässä, joten lähdettiin kävelemään varmistettuamme tämän vielä kaupasta. Valladolidin bussi lähti mukavasti jo reilun puolen tunnin kuluttua (108p/hlö), joten sinne päästiin aamu seitsemäksi.
Valladolidissa todettiin, että majoitus on Palenqueta kalliimpaa. Lopulta otettiin tämä huone 240 pesolla. Huoneessa häiritsi enää kuumuus (40 astetta ulkona, huoneessa ainakin 50) häädettyämme entisen asukkaan, eli ison torakan.
Mahdolliseen sotaan varustauduin tällä purkilla (30p), joka hävittää myös mahdolliset skorpionit.
Meksikolaisuus näkyi roskiksissakin, vaikka tämä ei varsinainen turistikaupunki olekkaan. Suurin osa raunioiden turisteista tulee busseilla jostain muualta. Tämä turistien vähyys näkyi myös ihmisten ystävällisyydessä, matkatoimistojen miehet olivat toki aktiivisia.
Bimbo
Minna loisti taas haastattelussa. Kovin olivat pojat ujoja, joten suhtauduttiin hieman varautuneesti näihin epävarmoihin lähestyjiin. Minna otti jo paremman otteen laukustakin.
Seuraavaksi voisi kertoa tämän miellyttävän kaupungin ruokavalikoimasta. Tacoja on tullut syötyä moneen kertaan välipalaksi, maksavat vajaan kympin kappale ja ovat aina hyviä.
Mr.Tacolla burritoilla ja quesadillalla. Nuo pöytälisukkeet ovat parasta antia, vaikka kyllä kebabtangosta vuoltu lihakin maistuu herkulliselta.
Tätä luultiin lettukojuksi, mutta saatiinkin huomattavasti rapeampaa herkkua, nerokas tuo molempipuolinen paistohässäkkä.
Tästä jännästä aamiaisesta on vielä pakko mainita. Tortilloja ja munia on ladottu päällekkäin, päälle on kaadettu melko mieto kastike ja päälle ripoteltu reilusti juustoa. Kyseessä on aamiainen.
Kiinalaisia ravintoloja on myös paljon, siis ihan oikeiden kiinalaisten pitämiä. Ruoka on erittäin hyvää ja annos maksaa 45 pesoa.
Nyt kun ruokakulttuuria on esitelty, pitää siirtyä juomakulttuurin pariin. Mezcal on paikallinen juoma ja viereisistä osavaltioista tulee meksikon paras mezcal. Myös tequila on mezcalia, mutta tarkemmin määriteltyä shamppanjan tapaan. Pullo sisälsi madon, ensin ajattelin, että mezcal maistuu madolta, mutta madon syötyäni veikkaan paremminkin, että mato maistui mezcalilta. Pullon mukana tuli chilisuolaseos.
Palenquasta lähdettiin kohti pohjoista kolmen yön jälkeen. Bussilla ajelu on Keski-Amerikkaa kalliimpaa, mutta löydettiin onnekkaasti toisen luokan bussi, jolla päästiin Tulumiin vain 300 pesolla henki. Tulumissa oltiin neljän aikoihin yöllä, jonkin 24h kaupan pihassa. Kahvit juotuani katsoin kännykän gps:stä, että bussiasema on vain muutaman korttelin päässä, joten lähdettiin kävelemään varmistettuamme tämän vielä kaupasta. Valladolidin bussi lähti mukavasti jo reilun puolen tunnin kuluttua (108p/hlö), joten sinne päästiin aamu seitsemäksi.
Valladolidissa todettiin, että majoitus on Palenqueta kalliimpaa. Lopulta otettiin tämä huone 240 pesolla. Huoneessa häiritsi enää kuumuus (40 astetta ulkona, huoneessa ainakin 50) häädettyämme entisen asukkaan, eli ison torakan.
Mahdolliseen sotaan varustauduin tällä purkilla (30p), joka hävittää myös mahdolliset skorpionit.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
































