Chengdu Research Base of Giant Panda Breeding

Tämä kuuluisa tutkimuskeskus avattiin 1987 kuuden luonnosta pelastetun pandan kanssa. Sittemmin pandoja on syntynyt täällä toista sataa ja keskuksessa majailee tätä nykyä kymmeniä pandoja, isoja ja pieniä. Keskuksen lähelle pääsee kätevästi metrolla ja metroasemalta bussilla keskuksen portille.

Pandanruoan keskellä. Bambua tarvitaan paljon, sillä pandat ovat tunnetusti perin nirsoja. Keskus ei ollut ihan esteetön, mutta kaikkien normipandojen luokse päästiin. Punaisia ei lähdetty katsomaan, sillä portaita näytti olevan paljon ja vauva oli juuri nukahtanut päiväunille.

Siinä niitä sitten on. Vauva oli pandoista yllättävän innoissaan ja ovathan ne söpöjä. Yksin ei tarvinnut olla, väkeä oli valtavasti siellä mistä pandoja saattoi nähdä, suurin osa kiinalaisia.

Asunnonmyyjätyttö jonka kanssa juttelin päiväkahvilla oli surullinen siitä, ettei pandoja saanut paijata. Meidän mielestämme se oli enemmän, kuin hyvä asia. Yllättävän kovahintaisa olivat asunnot alueella jossa majoituimme. Neliöhinta uusissa asunnoissa oli n. 2500€. Suomen tasoa siis, vaikka keskiluokan tulot ovat ehkä kolmanneksen Suomen vastaavista. Tyttö tienasi asuntojen katumarkkinoinnista 14€ päivässä, hän opiskeli psykologiksi.

Pandat ovat erittäin päteviä kiipeilijöitä.

Pikkupandat päivänokosilla, kuten suurin osa muistakin pandoista. Oltiin saavuttu kymmenen aikaan, mikä oli vähän turhan myöhään.

Jokunen tunti käveltiin ristiin rastiin, nämä taisivat olla viimeiset pandat jotka näimme. Syöntihommat oltiin hoidettu pois juuri ennen keskukseen tuloa, mutta kahvia alkoi yhdessä vaiheessa tehdä mieli. Käännyttiin kuitenkin ympäri kahvilan ovella, sillä kupposesta olisi joutunut pulittamaan lähemmäs kymmenen euroa. Family marteista saa Chengdun hintalaatusuhteeltaan parasta kahvia. Oikeita papuja jauhavasta koneesta americano maksaa 1,5€.

Pandan luuranko.

Pandan kasvukäyrä

Pandakeskuksen jälkeen ajeltiin New Century Global Centeriin. Tästä on Vesa Keskinenkin kateellinen. Wikitravel väittää maailman suurimmaksi rakennukseksi.

Hotellien ja kauppakeskuksen lisäksi täältä löytyy muunmuassa vesipuisto ja luistinrata.

Herättää luottamusta

Olihan se iso, mutta aika hiljainen. Toivottavasti ei päädy uusien ja hylättyjen rakennusten listalle, niitä kiinassa riittää.

Suomen kiinalaisen kaltaista kiinalaista, sellaisen erittäin tasokkaan. Harmillisen moni kiinalainen on suomessa unohtanut miltä kiinalainen maistuu. Tai sitten he vain menevät siitä mistä aita on matalin, kun kerran swet and sour purkin ja paistettujen kanasuikaleiden seos menee kaupaksi.

Tässä on parasta mitä Chengdu tarjoaa - Hotpot. Ravintolan nainen opasti hyvin miten dippisoosi kuuluu tehdä. Sekä sen, että kasvikset kuuluvat tuonne keskelle veteen ja liha tuonne tuliseen maustehässäkkään. Noin niinkuin karkeasti jaoteltuna.

Chengduun

Chengdun kautta oli halpa lentää Cebuun. Siinä ensimmäinen syy tälle pysähdykselle. Lisäksi teki mieli hotpottia, eikä vauva ollut koskaan nähnyt pandoja.

Matka alkoi junailulla Helsinkiin. Siellä vietettiin yksi yö Holiday Inn expossa (100€).

Erittäin hyvän aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä kohti lentokenttää ja pitkää lentoa. Chengduun lentää Helsingista 8 tuntia.

Sichuan airlinesin lennon aluksi nauratti video jolla muistutettiin turvavyön tärkeydestä, videossa vyöttömät matkustajat lentelivät pitkin konetta.. Pyydettiin vauvalle vyö ennen lähtöä, kun sitä ei alkanut kuulua ja samalla saatiin vauvan pelastusliivi. Pelastusliivi kuitenkin haettiin pois hetken päästä, tällä lennolla sitä ei tarvittaisi. No hyvä...

Pandoja siellä, pandoja täällä, pandoja myös lentoemäntien essuissa.

Lento meni oikein mallikkaasti. Ruoka oli hyvää ja hieman torkuttiin, vauva nukkui parhaiten. Rajaviranomaiset soittivat hotellillemme, että varaus oli varmasti todellinen. Tämän jälkeen saimme 7 päivän leiman, joka oikeutti Chengdussa ja lähialueilla oleskeluun. Metrolla pääsi helposti kaupunkiin. Sitten alkoikin etsiminen, hotellia ei meinannut millään löytyä. Google mapsin osoite oli väärin, eikä isossa hotellissakaan tiedetty mitään Four Seasons To Shu Hotellista.

Muistin, että hotellin eteen ollaan avaamassa metropysäkkiä, joten sillä tiedolla päästiin lähelle. Yllättävän hyvää englantia puhunut Family Martin myyjä opasti meidät lopulta oikealle sisäänkäynnille, jossa ei ollut mitään mainintaa hotellista.

Ei huono 27 eurolla/yö.

Sisältäen kehnon aamiaisen, näin länsimaalaisesta näkökulmasta (Otin buffetista kaikkea, jotta saatoin näyttää Minnalle, että teki oikean valinnan ja jatkoi unia).

Metroasema hotellin edessä olikin jo avattu, joten pääsimme helposti kaupungille pienien tirsojen jälkeen

Metroverkosto on aika huikea siihen nähden, että ensimmäinen linja avattiin 2010.

Kyltit ovat englanniksi ja metro on puhtain, minkä olen nähnyt. Huomaa kuitenkin, että metro on melko uusi juttu paikallisille. Jonot muodostuvat suoraan oven eteen, eikä ulostulevia tahdota päästää ulos ennen kuin tungetaan sisään.

Siinä on iso kala näytillä. Tollasen kun näkis sukelluksella.

Tervehdys herra Mao, ei nyt puhuta sinusta sen enempää. Pekingissä ollaan nähty ihan livenäkin. Tai minä näin sinut, ehkä...

Tianfu aukiolla ja ostarilla näkyi yllättävän paljon meidän uusivuosi.

Pimeän tultua oli aika palata hotellille, saa nähdä miten kääntyy rytmi vauvan kanssa, aikaeroa on kuusi tuntia. Onneksi aikaero on lähes sama koko reissun ajan.

Uusi alku

Hei taas!

Blogin kirjoittelu on ollut jo tovin tauolla. Tuota edellistä reissua ei tullut kirjoitettua loppuun ja sen jälkeen reissut ovat olleet huonoja kirjoitteluun, melko pikaisia. Reilun viikon reissu Washingtoniin, pari matkaa Espanjaan, muutama viikko Tajikistanissa ja Uzbekistanissa ja kuukauden roadtrip vauvan kanssa jenkkilän itäosissa vajaa vuosi sitten.

Minnalle ja minulle syntyi tosiaan vauva reilu vuosi sitten. Moni sanoi, että nyt teiltä loppuu reissaaminen. Meidän mielestä se oli melko outo ajatus. Vauva tulee meidän elämään ja siihen on kuulunut jo pitkään reissaaminen. Onneksi hän on kaikin puolin terve, rento, sopeutuvainen ja erittäin iloinen. Käytetään hänestä toistaiseksi nimeä vauva täällä.

Sain uuden innostuksen kirjoitteluun, kun ennen Chengduun lentämistä vilkaisin, miten siellä olin viimeksi viihtynyt. Mukava, kun näistä reissuista jää jotain kirjoitettua muistiin. Voi olla, että päivitykset eivät ole aivan yhtä tarkkoja, kuin viimeisimmät, ehkä enemmän paluu juurille, tai sitten ei. Saa nähdä. Aluksi hylkäsin koko uuden kirjoitteluajatuksen sillä perusteella, ettei ole aikaa, kirjoittelu alkaa tuntua liikaa työltä. Nyt tuntuu, että aikaa sittenkin on, eihän meidän ole tarkoitus kieli vyön alla juosta paikasta toiseen. Vauva ei sinänsä estä juuri mitään, mutta kaikki on vähän hitaampaa.

Uusi reissu kestää 100 päivää ja se sisältää Chengdun, Filippiinit, Taiwanin, Japanin ja Shanghain. Nuo Kiinan kaupungit on mainittu noin tarkasti, sillä vierailemme molemmissa 6 päivää ilmaisen transit viisumin avulla. Lennot kustansivat kaikkiaan kolmelta reilut 2000€, vauvan osuus on reilun satasen. Minä ja Minna ei tarvittu lisärokotuksia, mutta vauva sai niitä senkin edestä. Perus 1-vuotisjuttujen lisäksi, influenssa, japanin aivokuume ja hepatiitit. Matkavakuutus saatiin Fenniasta vajaalla 200 eurolla.

Pakkaamisesta jokunen sana, sitä puntaroitiin hetki. Ensinnäkin minun piti ostaa uusi rinkka, nykyinen on 90 litrainen ja silti täynnä. Kaikkiaan matkatavaraa oli lähtiessä noin 50 kiloa. Omat räpylät, maskin ja vedenalaiskameran otin matkaan, lisäksi Minnan kevyt riippumatto. Vauvalla on vaatteiden lisäksi Koodi matkasänky ja potta. Sitten tietenkin perusjutut ja kirjoja jokunen. Lämpimiä vaatteita otettiin vähän ja luovutaan niistä Chengdun jälkeen. Matkarattaiden piti jäädä kotiin, mutta otettiin ne kuitenkin lopulta mukaan. Ovat jo useampaa lasta palvelleet, joten voimme luopua niistä, jos siltä tuntuu. Ainakin Chengdussa niiden pitäisi olla kätevät. Lisäksi meillä on manduca vauvan kantovälineenä. Pilttejä, sosepusseja ja puuropusseja on helpon alun takaamiseksi noin viikon tarpeiksi. Muumivaippoja otettiin noin 70, Filippiineiltä etsitään paikallinen merkki, joka pitää kovassakin menossa. Kestoillaan kotona, mutta reissussa ei.

Bahrainin GP:n kisakylä

Aamulla katukuva ei näyttänyt kovin arabimaiselta. Kauppojen ikkunoissa mainostettiin etiopialaisia ja filippiiniläisiä ruoka-aineksia ja suurin osa ravintoloista oli intialaisia.

Päädyinkin myöhäiselle aamiaiselle 7€ maksaneeseen kiinalaiseen buffettiin, jossa tarjolla oli jopa possua.

Oli perjantaikeskipäivä, joten kaduilla oli hiljaista. Rukoilemaan menijöitä lukuunottamatta. Olin selvittänyt, että reilun kilometrin päässä hotellistani on Downtown Rotana hotelli, jonka luota lähtee ilmaisia kuljetuksia radalle.

Rotanan ympäristö oli mielenkiintoinen. Viiden tähden hotellin vieressä oli moskeija, johon läheskään kaikki halukkaat eivät olleet mahtuneet, vaan edusta oli täynnä rukoilijoita. Moskeijan vieressä taas oli Texas chicken ja KFC. Kyytejä oli ilmoitettu menevän 45 minuutin välein, mutta todellisuudessa niitä meni tiheämmin.

Samalle reitille osuivat Sheraton ja Intercontinental Regency. Tämä Bahrain World Trade Center on maailman ensimmäinen pilvenpiirtäjä, jonka arkkitehtuuri sisältää tuulivoimaloita. Tiesittekö, että Suomessa kohistujen infraäänien suurin aiheuttaja on meri. Kun tämä tulee yleiseen tietoon ja merenrantatonttejen arvo romahtaa, on aika ostaa...

Sisäänkäynnillä ei ollut ruuhkaa, kuten ei ollut muinakaan päivinä. Ainakaan kun saapui paikalle keskipäivällä.

Alue vaikutti erittäin viihtyisältä, perinteisten lekottelupaikkojen lisäksi,

tarjolla oli myös riippumattoja! Vapaata en ensimmäisenä päivänä löytänyt.

Ferraripaitaa tai lippistä kävin katsomassa, mutta hinnat olivat turhan korkeat. Paikallisen valuutan voi kertoa kahdella niin saa eurohinnan. Halvin t-paita oli siis 40€.

Olutteltat ja humalaiset kisaturistit puuttuivat täysin kuvasta. Sen sijaan lapset oli otettu hienosti huomioon. Tarjolla oli paljon esityksiä ja ilmainen iso sisäleikkipuisto.

Poliisit esittelemässä autoaan.

Myös isommille oli ilmaisia huvituksia tarjolla (tai siis lipun hintaan kuuluvia). Jonot olivat kuitenkin sen verran pitkiä, etten viitsinyt kokeilla näitä. Radan tapahtumat kiinnostivat liikaa. Niistä seuraavalla kerralla, ettei tästä tule 50 kuvan päivitykstä :)

Renkaanvaihtopiste.

F1-auton ajoasennossa formulapelin kokeileminen kiinnosti sen verran, että menin kohtuullisen pitkään jonoon. Hetken odoteltuani, kojulta meni kuitenkin sähköt, joten tämä jäi tällä kertaa testaamati.

Täältä olisi voinut ostaa itsestään 3d tulostetun kokovartaloselfien. Hinta tais olla lähempänä satasta.

Santanan esiintymisajasta sain ristiriitaista tietoa. Päätin, että oikea aika oli GP2 aika-ajojen jälkeen, jottei tarvi skipata niitä.

Ruokakojuja oli paljon ja valikoima oli kattava. Brittiruokaa, sushia, libanonilaista, burgereita, pizzaa...

Loppuun pari autoa, joita oli tietenkin esillä. Tässä Alfa Romeo 4C. Hintalappu 80 000€.

Tässä taas Mercedes-Benzin AMG-GT C:stä tämän vuoden malli. Ilman arvonlisäveroa ja lisävarusteita 135 000€.

Kisakylä vaikutti kaikkineen erittäin viihtyisältä ja toimivalta. Arabeille lapset ovat kaikki kaikessa ja heidät oli huomioitu paremmin, kuin missään muussa kaikenikäisten tapahtumassa, jossa olen ollut.

Suomessa vastaaviin tapahtumiin olennaisesti kuuluvaa alkoholia olisi käsittääkseni ollut saatavilla VIP teltassa, jonne koko viikonlopun sisäänpääsylippu olisi kustantanut n. 100€.

Bahrainiin

Lentoni lähti yhden aikaan päivällä, joten päädyin ottamaan taksin kentälle. 20€ on paljon Intiassa, mutta ei niin suuri raha Bahrainissa, eikä varsinkaan Pohjois-Euroopassa, jonne olin pian vääjäämättä päätymässä. Vaihtoehtona olisi ollut kaksi paljon halvempaa, mutta hikisempää bussimatkaa, joille olisi pitänyt varata hyvin aikaa ja lähteä liikenteeseen aamuvarhain. Taksilla matka-aikaa oli vain 1,5 tuntia, joten aamu-uinnille ja rauhalliselle aamiaiselle jäi kivasti aikaa.

Taksimatka kulki Margaon, eli Goan toiseksi suurimman kaupungin läpi. Vaikutti ihan kivalta pikkukaupungilta (87650 ihmistä) ja töötin ääntä kuuli todella vähän. Sanoinkin tästä kuskille ja hän kertoi, että tööttäily Goalla on yleisesti hyvin vähäistä. Hänkin vihaa naapuriosavaltioissa vieraillessaan jatkuvaa äänisaastetta.

Reppureissaajataidetta ilman reppureissaajahintoja (340€/kpl).

Laskeutuminen Mumbaihin. Intiasta jäi monipuolinen fiilis. Vielä jäi valtavasti hienoja juttuja näkemättä, mutta roskaisuutta, ruuhkaa ja töötin jatkuvaa soitantaa en jää kaipaamaan.

Intian rahaa oli noin kymmenen euroa jäljellä. Kävelin ensin rahanvaihtopisteelle, mutta surkeiden kurssien lisäksi he halusivat 1,5€ vaihtopalkkiota. Päätin tuhlata rahat pikaruokaloissa, jotka olivat yllättävän halpoja. KFC ateria 3€ ja 30cm pitkä subi 5€.

Maha oli takuulla täynnä, kun lentokoneessakin tarjoiltiin ateria. Viiniä ei ollut tarjolla, joten päädyin olueen. Vierustoverini tilasi viskin ja se sai minut miettimään, teinkö oikean valinnan. Kun viski tarjoiltiin intialaiseen tapaan 1 osa viskiä 5 osaa vettä, mietin, että kyllä olut vesiviskin voittaa. Muutamaan kertaan olen aiheuttanut suurta ihmettelyä juodessani viskiä raakana. Intialaisten mielestä viskiä ei missään nimessä pidä juoda raakana, vaan mausteena veden seassa. Kokeilin ja totesin heidän olevan väärässä.

Jo Bahrainin immigrationissa formulat näkyivät vahvasti. Tiimeille ja lehdistölle oli oma jononsa, formulavieraille oma ja sitten muista syistä maahan tulijoille jononsa, arabeille tietenkin omansa. Formulalippua näyttämällä välttyi viisumimaksulta.

Kun olin saanut rinkan selkään ja uuden datasimin puhelimeen (14€/10Gb) oli aika etsiä bussi, jolla pääsisin kaupunkiin. Infopisteessä kerrottiin mistä bussi lähtee. Toisen matkustajat jättäneen bussin vaihdettua ei ajossa kyltin näyttöön, riensin bussin luokse ja kysäisin meneekö busseja enää kaupunkiin? Sain vastaukseksi ei, olihan jo puoliyö.

Olin kuullut taksien olevan erittäin hinnakkaita Bahrainissa, mutta lompakon kevenemistä en ehtinyt kauaa murehtia. Minulle tuli juttelemaan mies, jonka olin ajatellut hoitavan kalliiden hotellejen lentokenttäkuljetuksia. Kerrottuani hänelle, että olen menossa Le Vendomeen, kyytiongelma ratkesi. Kävi ilmi, että hän organisoi formulavieraiden kyydityksiä ja he heittäisivät minut bussilla lähelle hotelliani. Lentoja ei ollut juuri silloin laskeutumassa, joten sain yksityiskuljetuksen.

Hotelli löytyi mapsin avulla erittäin helposti ja huone oli tämän reissun keskitasoa (20€/yö). Bahrain on varsin liberaali arabimaa ja tämä näkyi halvassaa hotellissa. Tummia ja aasialaisia tyttöjä käyskenteli käytävillä. Prostituutio on Bahrainissakin yleisyydestään huolimatta laitonta, joten häirintää ei ollut lainkaan. Toisin kuin esimerkiksi Thaimaassa tai Filippiineillä, jossa olen juossut ladyboyta kirjaimellisesti karkuun.

Torakka ilmestyi jääkaapin takaa huonekaveriksi, mutta onneksi se oli yksinäinen, eikä enää palannut.