Monte Cristi

 

Hotellin vieressä oli bussiasema, josta pääsin Santiagoon (3€). Matkalla ohitettiin Puerto Platan kaupunki ja kaksi valtavaa risteilijää, joista toisen kannella oli jopa vesipuisto liukumäkineen. Olin lähtenyt liikkeelle 10.20 ja ajattelin olevani Monte Cristissä muutamassa tunnissa. Toisin kävi. Santiagoon pääsin parissa unnissa, mutta siellä olin ilmeisesti juuri missannut Monten bussin, sillä jouduin odottamaan 3.30 lähtevää bussia, joka oli vieläpä tunnin myöhässä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut ottaa hitaampi bussi melkein Santiagoon asti ja vaihtaa risteyksessä Monten paikallisbussiin. 

Mormonia liikenteessä. Luulin tyyppien olevan menossa Haitiin, mutta kaksi minun bussiini tullutta jäi ennen minua ja kaksi Montessa. Dominikaaninen on jo käännytetty kristityksi, mutta ei tämä toki mormonivaltio ole. Haitissa on vielä vanha uskonto voimissaan. Tai siis se jonka orjat toivat Afrikasta, eli voodoo. Karibialla syntyneet jumalat eivät ole käsittääkseni säilyneet valloittajien kourissa missään, mikä on sääli. Suomessa sentään Kalevala on jäljellä, jonkinlaisena muistona lähialueella syntyneestä uskonnosta.

Bussin kyydissä tuli pimeää, mikä vähän jännitti. Vaikka maita on nähty, uudessa maassa olen aina aluksi huomattavan valppaana, varsinkin pimeässä ja bussin ikkunasta kaupungit näyttävät paljon pimeämmiltä, kuin ne oikeasti ovat. 

Kun sain rinkan selkään, kävelin hotellille, jonka olin löytänyt Google mapsistä. 

Pomo hotellin mies oli iloisen yllättynyt saapumisestani.

Olin jo ottamassa tämän huoneen ilmastoinnilla, kun huomasin seinässä olevan halvemman hinnan, joka osoittautui hinnaksi ilman ilmastointia (1000p, 15€). Jos se on mahdollista niin ehdottomasti ilman, en minä sitä käytä ja säästän 3 euroa. Huone oli sama, luovutin vain kaukosäätimen pois. Täällä on yöllä parikymmentä astetta lämmintä ja päivälläkin vain kolmekymmentä.

Illalla syömään mennessä tuli kuin tyhjästä hieno reissufiilis. Nyt ollaan oikeasti reissussa, eikä lomalla, kun turistirysä jäi taakse. 

Ruoan jälkeen menin kauppaan, jonka ovella oli vartija pumppuhaulikon kanssa, mikä on kai tällä saarella normaalia. Kaupan sisällä oli kuitenkin toinen työntekijä, joka keskusteli kiivaasti toisen työntekijän kanssa ja heilutteli samalla pumppuhaulikkoa. Ääni kyllä laski ja huitominen väheni, kun ukko näki minut, aseisiin olen tottunut, mutta tämä säväytti. Sosuassa aseita oli vain poliiseilla (rynnäkkökivääreitä), joiden läsnäolo oli hyvin vahva. Todennäköisesti kalliiden all inclusive resorttien ansiosta. Ei heitä katukuvassa näkynyt, mutta silloin tällöin melkoisessa kommandovarustuksessa menossa johonkin suuntaan autokolonnoina. 

Seuraavana aamuna heräsin jo puoli seitsemältä ja kävelin pari kilometriä Galleon divers sukelluskeskukseen, josta olin varannut kaksi sukellusta 85 dollarilla. 

Kun italialainen sukellusopettaja/opas saapui paikalle täsmällisesti puoli kasilta, hän ihmetteli missä muut ovat. Venäläisen pariskunnan pitäisi olla myös täällä. Odoteltiin tovi ja sitten mies totesi, että illalla on tainnut alkaa viina maistua. Hän voi viedä minut yksinkin sukeltamaan, muttei 10 mailin päähän minne oltiin menossa, vaan lähemmäs. Silloin firma jää edes omilleen. Nuo kohteet eivät kuitenkaan houkuttaneet, joten sanoin, että kokeillaan huomenna uudestaan. Tämä sopi. 

Italialainen kertoi, että alueelle on uponnut satoja isoja puuveneitä Kolumbuksen ajoilta lähtien. Alue on ollut myös merirosvojen tukikohta siirtomaa-aikaan. Nuo laivat ovat suurimmaksi osaksi lahonneet pois, mutta hiekan alla on säilyneitäkin hylkyjä. Perussukelluksillakin voi lähdä kanuunan kuulia ja kanuunoita meren pohjassa. He ovat avustaneet myös kansainvälistä tutkimusta. Se työ on kuitenkin ollut vielä pientä, tulevaisuudessa alueella voi olla suurempi arkeologinen asema. Muutama hylky on vuosia sitten tutkittu perusteellisesti jenkkien toimesta ja peitetty sitten takaisin hiekan alle.

Mies kertoi, että rantaan huuhtoutuu joskus jotain vanhaa ja tuolta alueelta edessämme löytyy kaikenlaista. Innostuin heti, voiko aluetta tutkia snorklaamalla? Mies kertoi, että toki, 250-500 metriä rannasta on 2 metriä syvä alue, joka soveltuu erinomaisesti snorklailuun. Mutta ainoastaan ennen yhtätoista, sitten tyyni meri alkaa elää ja virtauksiakin on. 

Tuli Gaudi mieleen. Tehtyäni pienen lenkin rannassa, lähdin takaisin keskustaan. Olin varannut pomolasta kaksi yötä, joten käytin loppupäivän Montessa pyörien.

Suolatehdas myytävänä. 100-vuotias perheyritys.

Dona Emilian kartano on päässyt ränsistymään. Tämä ylhäinen nainen esivalmistutti rakennuksen ranskassa ja laivasi sen sitten pystytettäväksi tänne 1895. 

Viereisessä puistossa on lisää ranskalaista arkkitehtuuria.

Kellotornin on suunnitellut herra Eiffel ja sekin on laivattu tänne 1895.

Dominikaanien kiikkutuoleja.

Aikainen lounaani kustansi 100p (1,5€)

ja myöhäinen 750p (11,5€). Toki tähän kuului myös passionhedelmämehu. Molemmat erinomaisia.

Välissä kävin Maximo Gomezin (1836-1905)  elämästä kertovassa museossa. Tämä nykyisessä Dominikaanisessa tasavallassa (silloin osa Haitia) syntynyt mies liittyi Espanjan armeijaan ja sai koulutusta myös Espanjassa. Hän palasi Espanjan armeijan riveissä lopulta Kuubaan, jossa vaihtoi puolta ja alkoi taistella Kuuban itsenäisyyden puolesta. Hän onkin Kuuban suurimpia itsenäisyyssankareita. Tämän luin myöhemmin suurimmaksi osaksi Wikipediasta.

Yllättävän paljon ymmärsin jo museossa, kun todella yrittävä ja selkeä opas yritti saada minut ymmärtämään museon sisältöä. Englantia hän ei osannut edes sitä vertaa, kuin minä espanjaa.

Koodi ja alkuperäistä salakirjoitusta. Siitä vain ratkaisemaan.

Pojat Corollaa rassaamassa

Tuunattu mönkijä.

Dominikaanisen ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on baseball.

Sosua

 Lähes ensimmäisenä kävin ostamassa itselleni paikallisen simin (Claro 829 629 5808). Hintaa en muista enää tarkasti (n.50€), mutta 100 minuuttia puhetta ja 15 GB dataa se sisälsi ja on kuukauden voimassa. 

Sen jälkeen kävelin Cabarete sukelluskeskukseen kyselemään sukeltamisesta. Sukelluskohteita on paljon ja hinta kahden sukelluksen reissulle 90$, sisältäen varusteet. Jos sukellan vähintään kymmenen kertaa saan 10% alennuksen. Kun kysyin missä kunnossa korallit ovat, eläviä vai valkoisia, sain ikävän vastauksen. Eivät ne oikein ole enää edes valkoisia. Täällä ei ole enää juurikaan kovia koralleja, sillä vuosia sitten alueen yli puhaltanut hurrikaani tuhosi ne ja peitti hiekalla. Joissain paikoissa uutta kasvustoa on syntynyt, mutta se on vähäistä. Pehmyt koralleja on. 

Seuraavaksi kysyin haittaako se etten ole sukeltanut kahteen vuoteen. He kysyivät missä olen sukeltanut viimeksi. Kerroin sen olleen Filippiineillä kovassa virrassa, valashaiden ja mantojen kanssa. He kertoivat, että täällä ei ole juurikaan virtauksia, kuten ei ole haitakaan. Kaikki isot kalat ovat aika vähissä, kalastuksen vuoksi. Täällä kannattaa keskittyä enemmän macrosukelluksiin, eli kaikenlaisiin pikkuotuksiin. Tauolla ei siis ollut väliä, mutta sen he kysyivät olenko sairastanut koronan. Se on tullut uutena juttuna terveyslomakkeeseen, kuukauden sisällä sairastettu tauti estää sukeltamisen, ilman erillistä lääkärintodistusta. 

Arvostin rehellisiä vastauksia ja varasin aamusukelluksen. Sitten snorklaamaan!

Snorklauspaikka osoitettiin minulle sukelluskeskukselta, jossa myös mainittiin, että he tekevät myös snorklausretkiä. Mutta jos uin riutalle itsenäisesti, he kehottivat olemaan erittäin varovainen hurjastelevien veneiden kanssa. 

Matkaa snorklauspaikkaan oli vain reilut sata metriä rannalta, mutta paikka oli aikamoinen pettymys.

Ei juurikaan koralleja ja lähinnä peruspikkukalaa. Huomasi, että täällä snorklausreissuilla jaetaan turisteille leipää kalojen houkuttelemiseksi. Kalat lähestyivät, kuin pullasorsat konsanaan. Vedenalaisen kuvauskalustoni olen päivittänyt GoPro seiskaan.

Sukelluskeskus ilmoitti illalla, että seuraavaksi päiväksi on luvattu isoja aaltoja, joten he siirtävät minut toiselle päivälle. Mietin hetken ja ilmoitin, että minulla on jo suunniteltua menoa, joten perun sukelluksen. Hinta alkoi tuntua kovalta tasoon nähden. 

Ajattelin viettää loppuvarauksen aurinkotuolissa Sosuan rannalla ja siemailla cuba librejä. No tähän tuli muutos, kuten kerroin aiemmin. Aurinkotuoli ja varjo maksoivat päiväksi 300p (5€) ja cuba libre 250p (4€). Kun maksun aika tuli mies ilmoitti hinnaksi yhteensä 810p. Nyt ainakin varjon hinta oli kasvanut satasella, muita muutoksia en kuunnellut, vaan tavasin hieman Omar Littleltä ((Wire) näyttävälle kaverille aika tiukasti mitä oli sovittu ja annoin 600p. Olin jo lähdössä, kun tajusin, että olin jättämässä huijarille tippiä. Ei käynyt laatuun ja kävelin puiden varjossa olevalle ravintolalle, jossa mies hengailikin 50p kädessä. Pyysin vaihtorahan, johon hän totesi, etteikö mitään hänelle. Kerroin että tippi kuuluu hyvään palveluun ja huijaus ei ole sitä. Kaveri naurahti ja lyötiin kivet hyvästeiksi. 

Kapteeni Jack Sparrow näytti samoilevan samalla rannalla, laiva ja miehistö uupui jälleen. Ranta soveltui erinomaisesti uimiseen. Syveni äkkiä, eikä koralleja tai merisiiliä tarvinnut varoa. 

Ranta oli täynnä kauppoja ja ravintoloja. 

Kookospähkinän sai reilulla eurolla

Kaupungin toinen ranta on nimeltään Alicia.

Dominikaanisen pitkäaikainen diktaattori Trujillo sopi toisen maailmansodan alla new yorkilaisten juutalaisten bisnesmiesten kanssa vastaanottavansa 100 000 juutalaista pakolaista. Lopulta noin 800 pääsi perille ja heidät asutettiin tänne, Sosua onkin juutalaisten perustama kaupunki.

Sosuan pääkatu. Jolly Rogerissa oli bingo käynnissä ja valkoista varttuneempaa väkeä tupa täynnä.

Nuo mopotaksin ovat innokkaimpia palvelun tarjoajia. Lisäksi löytyy kaikenlaisia häsläreitä ja prostituoituja, mutta takiaisia täällä ei ole. Kevyt pään puistatus tai no gracias ymmärretään. 

"traditional breakfast" (5€). Myöhemmin ehkä vähän erilaista perinteistä. Kahvi on yleisesti hyvää.

Eräs ystävä kysyi bissen hintaa ennen lähtöni ja kun en tiennyt hän ihmetteli kuinka huonosti olen asioista ottanut selvää. No nyt tiedän.

Dominikaaniseen tasavaltaan

 Lentoni lähti New Jerseystä kahdeksalta aamulla, joten herätä piti jo neljältä. Liikaa ei tullut nukuttua. Metrolla Penn asemalle ja sieltä junalla Newarkiin. Lähtöselvityksessä oli melkoinen kaaos, pitkiä jonoja joka puolella. Löysin kuitenkin lähtöselvitysautomaatin ja sain siitä tulostettua rinkalleni tarran ja tulostettua boarding passin. Laite kyllä hälytti, mutta vain sen takia, että virkailijan piti käydä tarkistamassa, että minulla on QR koodi, jonka sai täytettyään kaavakkeen Dominikaanisen immigration sivuilla. Dominikaaninen ei vaadi mitään rokotuksia tai testejä. Lähtiessä nainen huokaisi, että Dominikaanisessa on varmasti ihanaa. Jono matkatavaroiden luovutukseen ei ollut pitkä. Sitten ei muuta, kuin turvatarkastusjonoon. 

Hetken siinä oltuani tajusin, ettei aulassa itseasiassa ollut pitkiä jonoja joka puolella, vaan yksi todella pitkä jono turvatarkastukseen. Jono kiemurteli moneen kertaan pitkää hallia päästä päähän. Onneksi olin ajoissa liikenteessä. Yksi mies tuli kysymään voiko hän liittyä seuraani, hän ei löydä jonon päätä. Kerroin, että kyllä se löytyy ja osoitin suunnan. Kun lopulta pääsin rullaportaiden luo, jotka veisivät yläkertaan, melkein tuuletin. Mutta onni oli liian aikaista, yläkerrassa oli melkein yhtä pitkä kiemurteleva jono. No siitäkin selvisin, eikä tarvinnut liian kauan odotella portilla lennon lähtöä.

Sinne jää New York ja Newark. Kiva oli käydä, kiva oli lähteä. 

Bahamat yms eivät osuneet reitille, joten ikkunasta näkyi Long Islandin jälkeen vain merta, kunnes vajaan neljän tunnin päästä oli aika laskeutua Puerto Plataan. Oltiin jo melkein maassa, kun kapteeni veti koneen ylös. En ollut ainoa, joka ihmetteli, että mitä nyt tapahtuu. Kohta kapteeni kuulutti, että Puerto Platassa on sellaiset sääolot, että tehdään kierros ja yritetään uudestaan. Toisella yrityksellä onnistui ja kaikki taputtivat, enpä muista, että olisi ennen sattunut moista. Kentällä tihuutti vähän vettä. 

30 päivän leima napsahti passiin immigrationissa ja seuraavaksi suuntasin automaatille, josta sai nostettua 20 000 pesoa (330€ kuluineen), mikä näyttäisi olevan maksiminosto. Seuraavaksi miettimään kyytiä Sosualle, jossa olin päättänyt viettää hieman rantalomaa. Olin lukenut, että Sosua on paras sukellus- ja snorklauspaikka pohjois-rannikolla. 

Taksikuskeilla oli kiinteä hinta 25$/1400p Sosualle, mikä tuntui hieman korkealta hinnalta 7 kilometrin matkalle. Olin lukenut, ettei juuri neuvottelun varaa ole, varsinkaan jos ei puhu espanjaa, mutta päätie on kävelymatkan päässä ja sieltä saa kyydin paljon halvemmalla. Käytin tätä seikkaa hyväkseni (olin aika väsynyt, eikä kävely oikeasti olisi maistunut) ja pian hinta olikin 500 pesoa, eli 8€. Tinkimiseni perustui lähinnä selitykseen, että ellei hinta laske, kävelen tien varteen ja maksan kyydistä satasen.

Majoituksen ensimmäisiksi 5 yöksi olin varannut Las Palmerasista, joka oli kohtuuhintainen (33€/yö) ja lähellä rantaa, mikä oli tärkeää, jotta pääsen helposti snorklaamaan.

Johtaja sanoi, että minulla kävi tuuri, sillä kaikki normaalit huoneet ovat täynnä, joten hän pistää minut sviittiin.

Altaalle oli huoneesta lyhyt matka.

Majoituksen tavallista parempi taso oli loistava asia, sillä huoneessa ja aurinkotuolissa tuli vietettyä parin ensimmäisen päivän jälkeen suurin osa ajasta. Minulle nimittäin nousi lämpö, päätä särki, vatsa meni löysäksi ja lihaksia särki. Aikalailla vastaavat oireet, kuin Indonesiassa sairastetussa Denguessa, mutta huomattavasti lievemmät. Hyttysiä ja dengueta täällä on ja olen tietääkseni sairastanut vasta yhden denguen. Niitähän on yhteensä neljä ja jokaisen voi sairastaa kerran elämässään. Covid-testiä en lähtenyt tekemään. Mutta päätin, etten lähde jatkamaan, ennen kahta oireetonta päivää. Lisäöitä sain 30 eurolla. 

Mamajuana. Dominikaanisen perinteinen, suurin piirtein kaiken parantava kaarna- ja yrttijuoma. Kolumbuksen myötä juoman reseptiin tuli mukaan alkoholi. 

Sosuasta laajemmin seuraavassa päivityksessä.

Madison Square Garden

10000 dollarin vihjepalkkio tuomioon johtavasta vihjeestä poliisiammunnassa. Kuinka paljon niitä oikein ammutaan?

Viimeisenä päivänä tuuli ja oli pari astetta pakkasta. Hyvä ajoitus. Suunnitelmissa oli vielä yksi NHL peli. Sitä ennen lähdin käppäilemään Etelä-Manhattanille.

Aika hieno ostari. World Trade Center. Vieressä oli 9/11 muistomerkit ja museo. Harkitsin museoon menoa, mutta ennakkoliput myytiin loppuun jahkaillessani jonon pituuden ja muiden suunnitelmien kanssa.

Milloinhan Alkoon tulee uskollisuusohjelma?

Legendaarinen Madison Square Garden, Minulla oli illaksi lippu Oilersin ja Rangersin peliin (73€). Rangers oli poikavuosien suosikkini, nykyään kaikenlainen fanittaminen on jäänyt vähemmälle, mutta jos suosikki pitää sanoa, niin edelleen se on Rangers.

Mutta peliin oli vielä pari tuntia ja ulkona tosi kylmä.

Suuntasin siis pienen harhailun jälkeen sinne minne oli menossa paljon Rangers paitaisia. 

Hallin vieressä olevaan Irkkupubiin. Tiskin takana ollut aito irlantilainen Baariliisa kertoi käyneensä Suomessa, epäröityään hetken, että eikö Lapland olekin Suomessa ja kehui talven kauneutta. Oli tavannut "oikean" joulupukinkin. Enpä ennen ole ajatellutkaan, että suuri osa Lapin turisteista saattaa tulla nimenomaan Lappiin eikä Suomeen.

Parin happy hour 5$ Budweiserin jälkeen oli aika siirtyä hallille. Rokotustodistus piti esitellä taas, kuten oli pitänyt esitellä pubin ovella ja jopa Burger Kingissä. NFL pelissä sitä ei kysytty, johtunee siitä, että kyseessä oli ulkoilmatapahtuma. EU:n rokotustodistus on kelvannut, joskus kysellään henkkareita, joskus ei. Olikos se nyt Islandersin peli, jossa sisään olisi päässyt vaikka hostellin kuitilla, sen verran ylimalkainen oli A4:sen vilkaisu. Varmaan samasta syystä, kuin aikoinaan Glastonburyssa vain taputeltiin rinkkaa, vaikka netissä varoiteltiin tarkasta tavaroiden syynäyksestä. Ei moiseen ole resursseja.

Hallin käytäviä kävellessä tuli todella olo, että nyt ollaan historiallisessa paikassa. Paljon valokuvia ja muistoesineitä.

Minä kävin fanishopista ostamassa lippalakin. Tämä oli tärkeä juttu, sillä muistan vieläkin sen harmituksen, kun minulta varastettiin (aito) New York Rangersin lippalakki yläasteella. Nyt pari vuotta myöhemmin sain uuden, taatusti aidon.

Istumapaikkani oli täällä aika ylhäällä kulmassa. Käsinojat olivat puuta, tämä toi lisäfiilistä, muutenkin upeassa hallissa. 

Myös itse tunnelma oli tähän mennessä nähdyistä (NHL) peleistä paras. Lets go Rangersia pääsi huutamaan moneen kertaan. Se varmasti vaikuttaa, että Rangers on NHL:n yksi kärkijoukkueista ja näytti tälläkin kertaa murskaavan oilersin. Vieressäni oli aito edmontonilainen Oilers fani, jonka vieraspeli turnee ei ollut sujunut kovin voitokkaissa merkeissä. Noista pikkunäytöistä pystyi halutessaan seurata tätä peliä tai 

vaikka maanantai-illan futismatsia. Mikä on aika iso juttu jenkeissä, sillä maanantaisin pelataan vain yksi ottelu, parhaaseen katseluaikaan. Suurin osa peleistä pelataan sunnuntaisin, mutta lisäksi torstaisin ja maanantaisin pelataan yhdet ottelut. Tällä kaudella on ollut poikkeusjärjestelyjä, mutta noin niinkuin perinteisesti. Yksi hieno asia NFL:ssä on pelien vähyys. Runkosarjassa pelataan vain 17 ottelua per joukkue ja playoffit pelataan kerrasta poikki menetelmällä. Eikä playoffeihin pääse 32 joukkueesta, kuin 14. Jokaisella runkosarjaottelulla on siis valtava merkitys playoffeihin pääsyn ja kotiedun saamisen vuoksi. Konferenssien ykkösien ei tarvi myöskään pelata ensimmäisellä pleijarikierroksella, joten ne pelaavat enimmillään 3 playoff peliä, jos päätyvät Super Bowliin. 

Erätauolla pikkujunnut pelasivat pikapelin, varmasti hieno kokemus. Käytävällä samoillessa huomasin, että hallin hissit olivat Koneen valmistamia. Hyvä Suomi!

Pelissä kävi kuten odottaa saattoi, Rangers murskasi Oilersin.