Ternate

Ternatessa oli hankala löytää majapaikkaa, kierrettiin taas ties kuinka monta paikkaa ja aina sama vastaus, full. Tai no yli 200k huoneita ois parissa paikkaa ollu, mutta jatkettiin etsimistä. Pysähdyttiin lopulta syömään paikkaan, jossa oltiin jo aiemmin kyselty majapaikkoja englantia puhuvalta naiselta. Syömisen jälkeen hänen miehensä lähti auttamaan meitä, pakattiin rinkat takakonttiin ja jatkettiin etsimistä autolla. Muutaman paikan jälkeen tultiin paikkaan, jossa oli 200k huoneita ja tyydyttiin tähän, koitin tarjota miehelle hieman rahaa kiitokseksi mutta hän kieltäytyi. Kiitimme kuitenkin kovasti, olimme aiemminkin törmänneet hyvin ystävällisiin ihmisiin ja fiilis Ternatesta oli erinomainen, vaikka majapaikkatilanne olikin kehno, myöhemmin luin netistä, että tämä on tavallista Ternatessa, halvat paikat ovat täynnä.

Jännä olio torilla

Tikkakaloja

Chilimies

Ternate on tulivuorisaari, jonka keskellä kohoaa Gamalama tulivuori, kävin turisti-infosta kyselemässä saaresta ja tulivuorelle kipuamisesta. Tulivuori on kuitenkin tällä hetkellä niin aktiivinen, että kiipeäminen huipulle on kielletty. Vieressä on toinenkin tulivuorisaari. Nämä saaret olivat pitkään kilpailevia sulttaanikuntia, toisen vastaanotettua muistaakseni portugalilaiset, toinen kutsui espanjalaiset, lopulta molemmat kuitenkin joutuivat hollantilaisten alistamaksi. Neilikka on näiltä saarilta lähtöisin ja Ternatesta löytyy maalilman vanhin neilikkapuu.

Ternatessa päätettiin jatkaa viisumia, löydettyänkin monen mutkan jälkeen immigration office, jossa kaikki sujui melko helposti. Paikan pomo ei vaatinut lentolippuja, ainoastaan takaajan ja 300k/passi. Hän kirjoitti meille lapun, jota voimme näyttää majapaikkamme pitäjälle ja hän todennäköisesti takaisi meidät, sillä kyseessä on vain muodollisuus. Majapaikan pitäjä ei kuitenkaan tähän alkanut, joten rento pomo rupesi poikkeuksellisesti itse meille takaajaksi ja saatiin seuraavana päivänä passit kuukauden jatkolla kouraan, todella helppoa.

Toisena päivänä lähdettiin etsimään myös uutta halvempaa majapaikkaa. Halvempaa ei täyttä ei kuitenkaan löytynyt, mutta vaihdettiin parempaan.

Tähän Gamalama losmeniin (200k). Meillä oli tarkoitus olla pitempäänkin Ternatessa, mutta kalliin majapaikan takia päätettiin jatkaa matkaa jo seuraavana päivänä kohti Tobeloa.

Majapaikan vierestä löytyi melkein aitoa turkkilaista kebabia, ei ehkä aidon turkkilaisen veroista, mutta kiva tätä oli välissä maistaa.

Enemmän Ternatelaista ollaan maistelemassa tässä. Monen ruokalajin popeda buffet (20k).

Yleisö joka kerääntyi meidän syömistä tarkkailemaan, paikallisella kielellä jokaista suupalaani keskenään kommentoiden, Minna hieman ahdistui. Otin kuvan, kuten hekin monta ennen minua...

Lauantaina lähdettiin lauttarantaan, aikeena ottaa speedboat Sofifiin, kävi kuitenkin tuuri ja lautta oli juuri lähdössä, joten päästiin sillä mukavasta Sofifiin 1,5 tunnissa (15k).

Yksinäinen purjehtija

Sofifissa hieman säätöä, jonka jälkeen saatiin tingattua kyyti Tobeloon 75k per naama hintaan.

Yleinen kulkunevo tälle matkalle on Kijang, autossa oli meidän lisäksi yksi sotilas ja osan matkaa myös paikallinen nainen lapsensa kanssa.

Palmuja matkalta, Tobellossa oltiin n. 3 tunnin ajomatkan jälkeen.

Moporetki ja KM Sangiang

Viimeisenä päivänä Sananassa vuokrattiin mopo (100k) ja lähdettiin ajelemaan kohti etelää. Matkalla näkyi pieniä kyliä ja kertaalleen piti mennä kiertotietä pienen kylän ympäri, sillä päätielle oli pystytetty jotkin juhlat ja tie oli poikki. Päämäärä oli ranta 37 kilometrin päässä. Ranta ei lopulta ollut mitenkään kummoinen, mutta uimassa tuli käytyä ja istuskeltiin tovi ennen paluumatkaa.

Parissa kohdassa silta oli remontissa ja piti ajaa puron läpi, hyvin pääsi, kun vettä oli vain n. 30 senttiä.

Sitten hajosi rengas... 66,6 kilometriä ajettuamme, sattumaa vai ei?

Lähellä oli kuitenkin kylä ja ystävälliset paikalliset ohjasivat meidät korjaajan luo. Ensin paikannettiin reikä, sitten hiottiin rautasahan palasella, siveltiin hieman jotain mustaa liisteriä reiän päälle, leikattiin kumilaatasta palanen ja painettiin reiän päälle, sen jälkeen sisärengas asetettiin tuohon puristimeen, jonka sisällä oli pienessä kupissa liekki joka lämmitti ja ilmeisesti sulatti paikkakumia, sitten vähän vettä päälle viilentämään ja paikkaus oli valmis. Reikiä oli kaksi, mutta paljoa ei tullut köyhdyttyä, palvelun hinta ainoastaan 20k, eli alle 2€.

Sananan kaupungissa pysähdyttiin sen verran, että ostettiin liput seuraavalle päivälle PELNIn Sangiangiin, lippu Ternateen kustansi 140k/lippu.

Tihkutti vähän vettä, mutta ajeltiin silti vielä Bajon kalastajakylään 8km päähän. Tie oli tähän suuntaan paljon parempi, jos oltais tämä tiedetty oltais varmaankin otettu suunnaksi pohjoinen alun perinkin.

Kylän raitilla

Pari hienointa asumusta, kylä oli muutenkin oikein mielenkiintoinen ja kaunis.

Sokeriruokoa ja kookoksia.

Seuraavana aamuna pakattiin rinkat ja käveltiin satamaan seitsemän jälkeen, laiva tuli ennen kahdeksaa ja lähti ainoastaan tunnin aikataulusta jäljessä yhdeksältä.

Laivassa kivuttiin suoraan ylimmälle kannelle ja ripustettiin riippumatot tähän paikkaan. Ekonomin hinnalla 1. luokan paikat.

Näkymä riippumatosta

Myös muut olivat majoittuneet kekseliäästi, yhdillä oli teltta.

Myös pelastusveneet olivat suosittuja. Sisällä varsinaisilla nukkumapaikoilla oli täyttä, savuisaa ja kuuma, varsinkin vessassa, huonosti lämmitetyn saunan verran. Laivassa oli ekonomin lisäksi 2. luokka (ilmeisesti 4 hengen hyttejä), johon liput maksoivat yli tuplasti enemmän, kuin meidän ekonomiin.

Tuli taas poseerattua kovasti yhteiskuvissa. Illemmalla minulle tarjottiin myös paukku pontikkaa ja rommia, joita pari porukkaa nautti meidän leirin lähellä, useammasta paukusta kieltäydyin. Minnalta pyydeltiin anteeksi, kun olivat tarjonneet hänen miehelleen, jokaisen tarjouksen kohdalla. Kertaakaan ei Minnalle tarjottu, sukupuoliroolit ovat selvät.

Noista pelastusveneen reunalla istuskelevista pojista Minna sanoi, että äiti ois kauhuissaan...

Pojat orrella.

Auringonlasku riippumatosta. Matka meni pitkälti lueskellessa ja maisemia katsellessa. Pienet nokosetkin otettiin vuorotellen, pari kertaa tihkutti hieman vettä, mutta ei onneksi niin, että oltais kastuttu. Laiva oli Ternatessa viiden aikoihin seuraavana aamuna, rennot 20 tuntia riippumatossa.

PS. Näköjään vähän venytti nuita kuvia, voi johtua tästä huonosta yhteydestä, saatan korjata myöhemmin.

PPS. Kuva näkyy oikein kun klikkaa isommaksi.

Sanana

Sananassa oltiin perillä aamulla. Muutamia majapaikkoja katsottuamme päädyimme Wisma Oceaniin.

Jaettu kylpyhuone, mutta hintaa oli vain 50k. Kävin hakemassa lähellä olleesta vesikaupasta samantien 19 litran vesitonkan, säästyy lompakko ja luonto. Pantti tonkasta 55k ja vesimaksu 10k. 1,5l vesipullosta olemme maksaneet tällä reissulla 5k-10k.

Neilikkaa kuivumassa. Neilikka oli yksi tärkeimmistä mausteista, joista koko Malukut saivat aikoinaan lisänimen maustesaaret. Nykyään neilikkaa käytetään näkyvimmin tupakan mausteena, Minnalta onkin jäänyt pari paikallista vihreää askia polttamatta, sillä niissä on ollut neilikkaa, Marlboro taitaa olla ainut vihreistä, jossa neilikkaa ei ole.

Torilla oli jälleen kaikennäköstä kalaa.

Mystisimmät kasat.

Hollantilaisten linnoituksen sisältä löytyi nykyään turisti-info. Meillä oli hieman ajatuksissa mennä Falaan, josta löytyy Sananan pohjoispuolella olevan saaren ainoat majoitukset, mutta sinne meni infon mukaan laivoja vain kerran viikossa, joten päätettiin skipata tämä Mangole saari. Sieltä olis löytyny valkoisia hiekkarantoja ja joitain saarien välisiä suuria pyörteitä vuoroveden vaihtuessa. Infosta saatiin kuitenkin idea skootteriretkestä, josta seuraavassa päivityksessä.

Kaupungin ranta ei ollut relailuun sopiva, mutta muutaman kilometrin päästä etelästä löytyi tämä paikka.

Johon päätettiin ripustaa riippumatot. Palmut oli istutettu melko pitkien välimatkojen päähän toisistaan suoriin riveihin, mutta käytiin ostamassa lisää köyttä ja saatiin Minnankin riippumatto palmujen väliin. Uimassa käydessä näin hieman koralleja ja vesi oli kirkasta, mutta on ollut vähän flunssaa, joten jätin snorklailun väliin ja keskityin relaamiseen.

Iltapäivällä luoksemme tuli juttelemaan vanha mies, joka osasi hyvin englantia ja saimme kuulla, että hän omistaa viereisen kookospähkinäfarmin. Ei tullu kysyttyä pääsisinkö oppipojaksi, mikä näin jälkeen päin vähän harmittaa... Mies kertoi, ettei enää itse kiipeile puihin, mutta hän lähti etsimään poikaa, joka kiipesi hänen farmiltaan pari kookospähkinää, jotka mies tarjosi meille.

Tässä Minna on jo hedelmälihan kimpussa. Ensin mies veisteli erittäin harjaantuneen näköisesti liiat kuoret pois ja teki kookokseen pienen reiän, josta pystyi juomaan mehun. Juotuamme kookokset tyhjiksi mies halkaisi ne ja teki kuoren palasesta lusikan, jolla oli hyvä kovertaa sisäpinnan hedelmälihaa. Oikein mukava ja naureskeleva mies, jolla oli yli 10 lapsen ja ties kuinka monen lapsenlapsen suurperhe.

Tervehtiviä nuoria kylän raitilla. Täällä on taas kuullut paljon hello misteriä, mutta myös totisempia ja ihmetteleviä katseita, joista on huomannut, että ihmiset eivät ole nähneet valkoisia juuri koskaan.

Kerran rannalle mennessä bemokuski olisi varmaankin unohtanut rahastaa, ellen olisi itse ojentanut rahoja, niin innoissaan hän pyysi yhteiskuvaa. Bemolta omaan paikkaamme kävellessä, sain tuntea miltä tuntuu olla Justin Bieber. Reitti meni paikallisten suosiman rantapaikan ohi ja kun kolme tyttöä huomasi minut he juoksivat kiljuen luokseni ja taas otettiin yhteiskuvia, niin että kaikki pääsivät samaan kuvaan länkkärin kanssa.

Jonkin ison ja komean rakennuksen ohi kävellessä vartijatkin tulivat pyytämään yhteiskuvaa.

Yhtenä iltana tutustuttiin myös poliiseihin. Majatalolle tuli siviilit päällä mies, joka kävi ensin paikan pitäjän luona ja tuli sitten puhumaan meille (osaamatta englantia) ja pyysi passejamme. Olin hyvin epäilevä ja vaikka majapaikan nainen sanoi polis ja osoitti miestä, pyydin nähdä joitain papereita, mies antoikin jotain, joista en kuitenkaan löytänyt mitään mainintaa poliisista. Mies toisti vaatimuksensa ja kun paikalle tullut majapaikan mieskin sanoi vakavalla naamalla, että mies on poliisi, kävimme hakemassa passimme ja annoimme ne miehelle. Hän tutki niitä aikansa, ilman, että tajusi juuri mitään, istuskeli ja soitti jollekkin. Indonesian viisumeissa voisi olla tekstit myös indonesiaksi... Paikalle tuli pian myös toinen mies siviileissä, joka osasi englantia, hän taas kyseli ja tutki kovasti passejamme, Iranin vierailustani hän oli hyvin vaikuttunut. Hän puhui myös paikan pitäjän kanssa.

Yhdessä vaiheessa mies sanoi tarvitsevansa kopioita, toinen poliisi voisi lähteä ottamaan niitä. Sanoin haluavani mukaan, joka sopi oikein hyvin. Pääsinkin poliisikyydissä (siviilimoottoripyörä) photo copy liikkeeseen, jossa otettiin kopiot, jotka tarjouduin maksamaan, mutta poliisi kielsi ja maksoi itse. Majapaikalle takaisin päästyämme paikan pitäjät olivat ostaneet kaikille limpparia ja poliiseille tupakkia poltettavaksi. Istuttiin taas alas ja lähinnä istuskeltiin ja poltettiin tupakkia, joitain sanojakin vaihdettiin. Sähkökatkon tultua käynnistettiin poliisejen takia majapaikan generaattori, olin hieman pahoillani paikan pitäjien puolesta, taisivat jäädä tästä päivästä meidän osalta aika paljon tappiolle. Poliisi otti puhelinnumeroni ja antoi omansa, pyytäen, että soitan, jos meillä on mitään ongelmia Sananassa. Tämän jälkeen kättelimme ja poliisit lähtivät n. kahden tunnin jälkeen. Paikan pitäjä oli myös saanut puhelinnumeron, johon ilmoittaa jos vieraaksi saapuu lisää ulkomaalaisia. Veikkaan, että hän ei ollut tietänyt ulkomaalaisten rekisteröimishommista, emme nimittäin täyttäneet mitään lappuja tai näyttäneet passejamme, kuten yleensä Indonesiassa.

Sananassa on roskiksia enemmän, kuin olen nähnyt missään toisessa indonesialaisessa kaupungissa, ihmiset myös käyttävät niitä ja kaupunki on minun näkemistäni indokaupungeista myös siistein. Muutenkin erittäin viihtyisä pikkukaupunki.

Yleisin indosapuska, Nasi Goreng.

Vaalimainos. Taustalla on selkeästi Api Bandoilla, mutta ranta ei kyllä ole Ailta, josta voisi tuollaisen kuvan ottaa Apista, onkohan tässä herra poliitikko hieman kaunistellut totuutta...

Namlea

Namleaan saavuttiin niin aikaisin, että oli vielä pimeä. Jäätiinkin laiturille odottamaan päivän sarastusta, seuraksi saatiin yli kymmenen ojek-kuskin pällistelevä joukko (ojek=mopotaksi). Meillä ei ollut kunnollista tietoa missä päin kaupunki sijaitsee, joten päätettiin ainakin tässä vaiheessa olla ottamatta kyytiä. Päivän valjettua arvioimme kaupungin sijaitsevan rannalla n. kilometrin päässä, joten lähdimme kävelemään tähän suuntaan. Rantaa pitkin ei kuitenkaan mennyt tietä ja hyydyttiinkin pian ylämäkeen, jossa pysäytettiinkin pari ojekia ja lähdettiin kohti Maya vierastaloa, joka mainittiin LP:ssä (tästä paikasta oli hyvin vähän infoa kirjassa).

Selvisi, että ojek-kuskit eivät paikkaa tienneet, mutta kaivettuani tien nimen esiin, löydettiin lopulta perille, annettiin ystävällisille kuskeille 2k tippiä, sovitun 10k lisäksi. Maya oli kuitenkin täynnä, kuten seuraavakin vierastalo, joka löydettiin. Tämän jälkeen jätin Minnan urheilukentän reunaan odottamaan ja lähdin ilman kantamuksia etsimään meille majataloa. Kaikki paikat olivat kuitenkin täynnä ja juteltuani hetken kadulla tapaamani turvallisuusalan virkailijan kanssa, hän neuvoi odottamaan puolta päivää, että joku kirjautuu ulos.

Löysin Minnan odottamassa lapsilauman ympäröimänä.

Näitä kullanosto paikkoja oli joka paikassa. Oltiin jo aiemmin kuultu maininta kullasta, kun kerroimme olevamme menossa Namleaan. Pääteltiinkin, että kultaryntäys on tainnut täyttää ennen hiljaisen kaupungin. Myöhemmin kuultiin, että kultaryntäys oli tosiaan alkanut tämän vuoden puolella, hinnat olivat nousseet ja ihmismäärä oli lisääntynyt hurjasti.

Käydessämme syömässä näytti kuin paikan pitäjä olis naureskellut, että paljonko kehtaa pyytää meiltä ruuasta. Toinen nainen rahastikin ja hän näytti yllättyneeltä, kun kysyi hintaa paikan pitäjältä. Olimme nähneet kuinka samasta annoksesta oli maksettu 10k ja meidän lasku oli kahvien kanssa 45k. Huonosti nukutun yön jälkeen ja edelleen majapaikkaa löytämättöminä fiilis Namleasta alkoi olla aika huono.

Löysin lopulta majapaikan, josta oli juuri joku kirjautunut ulos, mutta hinta tavallisesta huoneesta oli 250k, joten hylkäsin tämän. Nähdessämme, että pian taas tämänkin paikan ikkunassa oli täynnä lappu ja kuultuamme, että seuraavaan kohteeseemme Sananaan menisi tänään laiva, päätettiin lähteä takaisin satamaan. Usein tulee vastattua kyselyihin, että kauanko aion viipyä: Jos tykkään, jään, jos en, lähden. Nyt oli kyllä tulossa nopein lähtö...

Satamaan päästiin takaisin rantaa pitkin pientä polkua pitkin. Satamassa virkailija ajoi skootterilla viereen ja kyseli mihin ollaan menossa. Vastattiin, että Sananaan ja hän kertoi, että laiva on täynnä, päätetiin kuitenkin mennä katsomaan.

Löydettiinkin tämä ruosteinen ja vanha alus, joka oli aivan liian täynnä matkustajia. Virkailija ajoi taas paikalle kertomaan, että laiva ei ole järin turvallinen, sillä lippuja myydään vasta laivassa ja laiva otetaan liian täyteen. Minä olisin ehkä yksin saattanut marssia laivaan, mutta nyt en ollut yksin ja Minna sanoi näkevänsä jo itsensä suurlähetystön tilastoissa, joten päätös oli selvä, tällä ei mennä. Seuraavana päivänä menisi laiva, jonne ei myydä enempää lippuja, kuin paikkoja on.

Ystävällinen virkailija tarjoutui kysymään jostain laivasta voisimmeko majoittua siihen, mutta päätimme kuitenkin ottaa ojekit ja lähteä etsimään mäen päältä ja kauempaa keskustasta majapaikkaa.

Käytyämme läpi ties kuinka monta täyttä majapaikkaa, eräs mies tuli juttelemaan hyvällä englannilla, että voisi ehkä auttaa, sillä emme tule löytämään yhtään huonetta koko kaupungista, kuin korkeintaan kalleimmista hotelleista. Päätettiinkin jäädä hänen luokseen 100k hintaan. Istuttiin olohuoneeseen juttelemaan hänen kanssaan ja seuraan tuli myös hänen vanha isänsä
(ei puhunut englantia). Joka tarjosi pian talon parhaan eli ilmeisesti oman huoneensa. Sanoimme, että meille kyllä käy oikein hyvin huone, jota aluksi tarjottiin, mutta mies sanoi, että unohtakaa, eikä kohtelijaina ruvettu inttämään vaan vietiin rinkat tähän makuuhuoneeseen.

Juteltuamme Jufrin (mies) kanssa saimme kuulla, että vasta avatulla kaivoksella oli mellakka, jotkut paikalliset jotka eivät hyväksy pitkälti muualta Indonesiasta tuotujen työmiesten avulla pyöritettävää kaivosta, olivat hyökänneet asein kaivokselle ja useat työmiehet olivat saaneet surmansa. Asiasta oli myös Indonesian kansallisilla uutiskanavilla. Työmiehet olivat ymmärrettävästi paenneet kaupunkiin ja tämän takia kaikki vierastalot olivat täynnä. Kaupungissa pitäisi kuitenkin olla turvallista, sillä esimerkiksi Ambonista oli saapunut sotilaita ja poliiseja palauttamaan järjestyksen.

Päiväunien jälkeen lähdettiin tutustumaan kaupunkiin Jufrin kanssa.

Meidät ja varsinkin lapsista erityisen paljon pitävän Minnan piiritti torilla lapsilauma.

Illalla ja seuraavana päivänä pelattiin Jufrin kanssa jonkin verran pleikkari kakkosta. Pitää kehua, että voitin selvästi molemmat Indonesia-Suomi futiskamppailut.

Namlea.

Aamulla kävin Jufrin kyydillä satamassa ostamassa meille liput Sananaan (175k/naama). Jufri toimii ojek-kuskina ja kertoi, että olemme ensimmäiset länsimaiset turistit, jotka hän on Namleassa nähnyt, hän on asunut reilun vuoden kaupungissa.

Päivällä näimme pitkät jonot bensa-asemalle, jotka jatkuvat kuvasta oikealle vielä vajaat 100 metriä. Kysyttiin näistä Jufrilta ja hän kertoi, että uuden suuren kaivoksen avauduttua bensaa myydään vain 6 tuntia päivässä ja tällaiset jonot ovat arkipäivää, pikkukojuissa bensa maksoi 4 kertaa enemmän. Kaivos varmaankin on kahmaissut valtaosan tänne kuljetettavasta bensasta ja ennen kuin tuontia saadaan lisättyä, säännöstely hoidetaan näin.

Kaupungissa kaikki muukin on muuttunut tänä vuonna, väkeä on enemmän, hinnat ovat kohonneet ja kasviöljyplantaaseille sun muihin töihin on vaikea enää löytää miehiä, sillä niin monet haluavat kaivoksille parempien tienestien perässä.

Dyykkaavia vuohia.

Illalla Jufri kävi heittämässä meidät vuorotellen satamaan ja astuimme laivaan, joka veisi meidät aamuksi Sananaan. Kiitimme paljon Jufria, joka oli tehnyt Namlea vierailusta paljon paremman, kuin miltä se oli aluksi näyttänyt.

Agil Pratama 4 oli saman tyyppinen, kuin Elizabeth, mutta paljon uudempi. Täällä tulikin nukuttuakin ihan hyvin. Laivassa oli jonkin verran kultakaivoksen työntekijöitä, jotka olivat lähteneet pois, useimmat matkalla Ternateen. Nuori poika näytti vessajonossa kaivosta, elehti ampumista, hakkaamista ja näytti kaulan katkaisueleellä, että moni oli kuollut ja puisteli päätään, hänkin oli ollut töissä kaivoksella ja matkalla Ternateen.

1€=11,5k=11500rp