Ko Phangan

Alkumatka meni mukavasti veneen kannella, mutta Samuin pysähdyksellä vaihdoin sisälle. Olis pitänyt mennä jo aiemmin, sillä onnistuin polttamaan rintani ja vasta nyt olen saanut siitä seuranneen ihottuman paranemaan allergialääkkeillä ja jollain voiteella, jota apteekkari suositteli. Apteekkari myös suositteli, että huuhtelen ihottuman juomavedellä suihkun jälkeen, sillä kraanavedessä voi olla jotain mikä ärsyttää ihoa. Ensin tuntui tuhlaukselta käyttää puhdasta juomavettä näin, mutta toisaalta hyvin pian vedän vessanpöntönkin sillä.


Tämän talon vuokrasin Baan Taista 4000 bahtilla 16 päiväksi. Yläkerta ei ole käytössä, mutta ei sitä kukaan muukaan käytä.


Takapihasta pidän erityisesti.


Riippumaton takana oleva allas on täynnä kaloja.


Keittiö. Kaasu, sähkö ja vesi kuuluvat vuokraan.


Näitä välimallin vessoja mää en tajua. Kuuluuko tuohon istua, kuten länsimaalaiseen vai kyykistellä aasialaisittain?


Talossa maukuu vakituisesti tämä kissa ja välillä myös arempi musta tekee vierailuja.


Parina iltana olen käynyt Haad Rinissä ja näitä Black Moon partyjä odotin kovasti, enkä turhaan. FMP:n listahittien sijaan paikalla oli oikea kunnon DJ ja bileet jatkuivat aamuun asti. Baan Tain viidakosta löytyvät myös Shiva moonit ja Half Moonit, joissa ei ole tullut käytyä.


Baan Tain ranta ei ole saaren parhaita. Varsinkin uimiseen aivan liian matala ja iso rakeinen hiekka, simpukoiden palaset sun muu ei tee hyvää jaloille. Lähdinkin snorklaamaan saaren toiselle puolelle. Ensimmäinen retki Haad Yaolle meni aivan pieleen. Tällä hetkellä vesi on todella matalalla, joten veteen on hankala päästä, terävien korallikivien takia. Onnistuttuani hankkimaan muutaman pienen haavan käteeni ja päätin koittaa selkäuintia ohi matalan osuuden. Tämä osoittautui huonoksi ideaksi. Tunsin kuinka jokin hipoi selkääni ja käännyttyäni huomasin olevani keskellä merisiiliä. Olen kuullut usein kuinka monet pelkäävät näitä, sillä ne voivat olla todella myrkyllisiä. Kävellessäni takaisin rantaan onnistuin saamaan vielä varpaaseeni mukavan haavan ja lähdin ajamaan takaisin Baan Taihin, sillä ei ole hyvä olla vedessä, jos saa jonkin kohtauksen. Baan Taissa kysyin kuinka vaarallisia nämä otukset ovat ja paikalliset kertoivat, että piikkiin ei kuole, mutta joskus se voi olla todella kivulias. Minä en kuitenkaan saanut mitään oireita pientä päänsärkyä lukuun ottamatta mihin olin erittäin tyytyväinen.

Seuraava snorklausretki Ko Malle ei myöskään mennyt odotusten mukaan. Tällä kertaa pääsin syvään veteen helposti, mutta näkyvyys ei ollut kovin hyvä, eivätkä vedenalaiset maisemat sitä luokkaa kuin aikaisemmin. Olin kuitenkin tyytyväinen päivän aloitukseen, kunnes astuin lähellä rantaa terävään koralliin, joka teki varpaaseeni pari senttiä pitkän ja niin syvän kuin varpaaseen nyt voi tulla haavan. Tämä haava haittaa edelleen kävelyä ja olen käyttänyt siihen tulehdusta parantavaa voidetta.

Kolmannen retken tein Haad Saladille, jossa vedenalaiset maisemat olivat todella kauniit enkä satuttanut itseäni. Saladilla onkin tullut käytyä monena päivänä, todella nätti paikka.



Auringonlasku Haad Saladilla.


Tuota giant fishia (tonnikala?) on tarkoitus kokeilla tänä iltana.


Ihmeötökkä


Yum (Spicy salad)