Quảng Ngãi

Kontumissa otin aamulla mopotaksin linja-autoasemalle (20kD), jossa tultiin samantien kyselemään mihin olen menossa, kerrottuani, että Quang Ngaihin, miehet alkoivat selittämään hintaa dollareina (en tajunnut mitä he terkoittivat 2 sormea oli pystyssä), jolloin pyysin hinnan dongeina. Hetki miettimistä ja he ilmoittivat 200kD. Pidin tätä turhan kalliina, joten kävelin bussiaseman sisälle ja kysyin lipunmyyntipisteeltä lippua, he näyttivät bussia jolla olin jo ollut, kysyin vielä hintaa ja he kirjoittivat lapulle 15kD, tämä oli parempaan suuntaan (Travelfishin sivuilla on kai 3 vuotta vanhoja hintoja ja siellä lukee 90kD), näytin paperia bussimiehille ja he näyttivät ok ok ja astuin sisään. Bussi oli täynnä joten jouduin eteen, paikkaan missä ei ollut selkänojaa. Varsinkin alkumatkasta kuski kaahasi kuin sekopää. Kuski oli melko nuori, joten tämä lisäsi jännitystä. Vanhempiin kuskeihin suhtaudun huomattavasti paremmalla mielellä, sillä he ovat sentään selvinneet elämässään jo niinkin pitkälle ajotyylinsä kanssa.


Video matkanteosta, tässä vaiheessa mentiin huomattavasti rauhallisemmin, kuin alussa. Loppumatkasta oltiin liiskata yksi skootteri, joka tuli mutkan takaa keskellä tietä, skootterikuski joutui väistämään aika jyrkästi, bussikuski tietenkin vähemmän, kun ei tuolla tiellä oikein isoja väistöjä voi bussilla tehdä. Kuski ilmeisesti säikähti jonkin verran, sen verran paljon tuli palautetta, onneksi ei tullu autoja vastaan pahimmissa kurveissa.

Rahastaja ja kuski alkoivat ystävällisiksi loppumatkasta ja tarjosivat keittämättömia nuudeleita mitä itse mutustivat ja purkkaa. Lisäksi he kyselivät missä aijon majoittua, näytin lapulta hotellin nimen, jonka olin kirjoittanut ylös ja toivoin, että se on matkanvarrella ja he jättävät minut siellä kyydistä. Alunperin oli tarkoitus jatkaa 15km rannalle, mutta oli jo hämärää 5 tunnin bussimatkan jälkeen ja rannalla hotellin löytäminen ei ollut välttämättä helppoa, joten päätin yöpyä sittenkin kaupungissa. Emme menneet keskustan läpi ja bussiasemalla kuski näytti hienoa taksia ja kysyi tarvinko kyydin, muistelin, että keskustaan on alle kilsa, joten sanoin käveleväni, jolloin kuski näytti ystävällisesti suunnan. Keskustaan ei ollut pitkä matka, mutten tahtonut löytää mitään hotellia aluksi, joten kysyin riksakuskilta, joka tuli tarjoamaan kyytiä, että tietääkö hän missä netistä katsomani Vang Hong hotelli on. Kuski puhui hyvää englantia ja kertoi tietävänsä, kysyin hintaa, hän sanoi 40kD, joka on melko härski ylihinta todennäköisesti hyvin lyhyestä matkasta, joten jatkoin suoraan kävelemistä. Hyvin pian hotelleja alkoi löytyä, ensimmäisessä halvin huone oli 160kD, mutta toisesta sain huoneen 120kD:llä (Kim Thanh hotel). Seuraavana päivänä kävellessäni näin myös hotellin, jonka nimen olin kirjoittanut ylös netistä, n. 300 metrin päässä siitä missä olin tavannut riksakuskin...


Illalla kävin syömässä paikallista erikoisuutta nimeltä Com Ga, eli kanasuikaleita yrttien kera keltaisen riisin päällä, sekä kananmunakeitto, oikein hyvää. (25kD)


Jälkiruoaksi Kem Flan, eli hyydykettä kahvikastikkeella, lisäksi hieman jäämurskaa, oikein hyvää tämäkin (5kD).


Vietnamin erikoisuus ovat nämä "lasten"pöydät ja tuolit, joita on jokapaikassa, hieman pieniä mun kokoselle, mutta kyllä noissa istua voi, kunhan ei nojaa liian kovasti ja jalkoja ei saa pöydän alle.


Seuraavana päivänä kävin My Laissa, josta tulee juttu erikseen, kuva paluumatkalta.


Jotenkin niin sosialistisen näköinen iso kirkko.

Tätä kirjottaessani, oveen tuli koputtamaan respanäijä, joka kyseli viisumia (ei osannut engalantia "visa" sanaa enempää), aivan, kuten oli kysellyt jo aiemmin, kun tulin hotellille. Viime kerralla näytin passista leimaa ja asia oli silloin selvä (Vietnamissa hotelli ottaa lähes aina passin säilytykseen, kuten nytkin). Nyt hän pyysi minut kuitenkin mukaansa täyttämään sisäänkirjautumislappua, jota täyttäessäni hän soitti hotellin omistajalle, joka kysyi munulta puhelimessa viisumia, sillä heidän tarvitsee nähdä se poliisien takia. Kerroin, että suomalaiset eivät tarvitse viisumia, vaan saavat 15 päivän leiman rajalla. Asia tuli selväksi ja sain palata huoneeseeni. Ilmeisesti Vietnamissa hotellien pitää ilmoittaa vieraansa hyvinkin tarkkaan poliiseille ja täällä ei vieraile niin paljoa turisteja, että harvojen länsimaiden viisumivapaus olisi tullut hotellin tietoon.

Huomenna lähden kohti Danangia ja China beachiä, tarkoituksena viettää Hoan paikassa uusivuosi. Näyttää siltä, että taaskaan 2 viikkoa ei riitä mihinkään Vietnamissa, joten 95% varmuudella käväisen Laosin puolella uudenvuoden jälkeen, jotta saan uuden 15 päivän leiman, jolla on tarkoitus päästä Hanoihin asti.