Bungus Bay

Lähdettyäni vierastalosta mopokuski pysäytti ja kysyi mihin olen menossa, vastasin, että Opelet terminaalille ja sieltä Bungus bayhin. Hän sanoi, että opeletit menevät tästä ohi, jää odottamaan, hetken odotettuani hän jutteli toisen kuskin kanssa ja tuli kertomaan, että on parempi sittenkin mennä opelet terminaalille, kiitin ja lähdin jatkamaan matkaa. Pysähdyin syömään ja kun astuin kojusta ulos, sama mies tarjosi kyytiä, sanoin, että ei se ole pitkä matka voin kävellä, jolloin hän jatkoi, että ei maksa mitään, hän vie minut mielellään, no mikäs siinä. Opelet terminaalilla kiitin miestä ja hän osoitti minulle opeletin, ei kylläkään oikeaa, mutta toinen mies näytti oikean opeletin, hyppäsin kyytiin ja pian opelet kuski tuli pyytämään minulta 20k rp, kieltäydyin ja hyppäsin kyydistä, käsittääkseni oikea hinta on 5k rp, kävelin hieman ympäriinsä ja varmistin, että tämä on ainoa paikka josta opeletit Bungukselle menevät, kysyin myös hintaa eräältä paikalliselta ja hän vahvisti hinnaksi 5k rp. Palasin pysäkille ja istuin alas odottamaan, että kiskuri häipyy ja seuraava opelet saapuu. Tarjosin uudelle kuskille 5k rp, hän puisteli päätään ja näytti rinkkaani, sanoin ok ja ehdotin 10k rp, tämä kelpasi kuskille. Tämä kuski ainakin perusteli ylihinnan, eikä vain katsonut dollarin kuvaa otsassani. Padang on muuten ystävällinen paikka, mutta opelet terminaali/markkina-alue ei niinkään, johtuen varmaankin siitä, että suurin osa turisteista ohittaa kaupungin nopeasti, joten terminaali on ainoa paikka, jossa turisteja näkyy suhteellisen paljon ja siellä paikalliset ovat oppineet ahneiksi.

Olin katsonut netistä valmiiksi Losmen TinTin ja kuski jätti minut sinne, heti portilla vastassa oli Raul,

jolta sain 50k rp huoneen. Oma kylpyhuone, joten hinta/laatusuhde on kohdillaan, huone piti siivota, joten istuimme alas ja hän kysyi haluanko juoda jotain, vastasin, että kahvi maistuisi, johon hän ehdotti, että eikö kookospähkinä olisi parempi, mikäs siinä sanoin. Paikka on perheyritys, jota Raul johtaa hänen äitinsä kuoltua (TinTin), koko perhe ja muutkin ystävät/työntekijät ovat hyvin ystävällisiä, yksi parhaista majapaikoista, jossa olen ollut. Raul kysyi mitä maksoin tänne tulosta ja kerrottuani, että 10k, hän sanoi ok, se on oikea hinta, kysyin, että eikö oikea hinta ole 5k, hän vastasi, että 10k, koska minulla on iso rinkka, paikallisetkin maksavat kuulemma saman.

Kysyin voinko ripustaa riippumattoni kookospalmujen väliin ja sain vastaukseksi tottakai, sinähän olet lomalla, saat tehdä mitä haluat, jos illalla haluat tehdä nuotion, niin sekin onnistuu, kuhan et polta taloa. (kuva otettu huoneeni terassilta).

Vedenalainen maailma ei ollut mitenkään kovin erikoinen, lähes kaikki korallit olivat kuolleet, jonkin verran kaloja näkyi, suurimpana yli metrinen vaaleansininen etupäästä pullea kala. Näkyvyys oli alle kymmenen metriä. Rantakaan ei ollut kovin hyvä, uimaan oli hankala päästä päivällä, kun vesi oli matalalla, sillä ranta oli täynnä teräviä kuolleita koralleja.

Illalla Raul ja kumppanit grillasivat kalaa ja söimme kunnon perheillallisen, todella hyvää tuoretta kalaa. Juttelimme pitkään kaikenlaista ja kysyin mitä päiväreissu Pagang saarelle maksaa, hän kertoi, että se on kallista, koska olen yksin, normaalisti hän veloittaa 700k rp/vene menopaluu. Illan mittaan mietin mahdollisuuksia ja juttelimme lisää, lopulta pääsimme ratkaisuun, jossa maksan 600k rp menopaluusta, sisältäen teltan ja makuupussin, sekä juomaveden. Ruokatarvikkeet löydän alle 100k rp:llä, saarella oleskelu maksaa 25k rp/ päivä, joten 800k rp/ 4 päivää mahtuu oikein hyvin budjettiini. Päätimme, että lähden tiistaina.

Raul tekee myös Mentawai retkiä ja hän näytti minulle kuvia paikasta, jossa paikalliset näyttävät samalta, kuin he jotka asuvat Papuan viidakoissa, ihmisiä jotka edelleen elävät vahvassa yhteydessä luontoon. Mentawain retkelle tarvisi kuitenkin ryhmän, sillä viikon trekki viidakkoon tulisi yhdelle ihmiselle maksamaan kuutisen miljoonaa.

Maanantaina majapaikkaan saapui ranskalainen Jan, joka hetken kuunneltuaan päätti lähteä myös mukaan, Raul kysyi minulta onko ok, että maksan normaalin hinnan veneestä, sillä meitä on nyt kaksi, suostuin tähän tietenkin heti, reilu peli molemmin puolin. Tiistaiaamuna kävimme Janin ja Raulin kanssa ostoksilla ja pääsimme matkaan kymmeneltä.