Padang

Alotetaampa komealla perhosella.

Ja sitten asiaan...

Lähdin perjantaiaamuna Maninjausta, jossa sain vielä majoitusvinkin Tobaa varten brittinaiselta, joka myös kertoi, että Toba on täynnä suomalaisia.

Ensin bussilla takaisin Bukittinggiin (15k Rp), jossa vaihdoin isoon ja täyteen bussiin, joka oli lähdössä Padangiin (35k Rp).

Pitkälle ei päästy, kun pysähdyttiin ja katto lastattiin täyteen lähinnä vihanneksia, portaita piti hieman tukea, ennen kuin niitä uskallettiin käyttää. Olin takapenkillä avoimen oven vieressä, joten ulos näki hyvin.

Iloiset matkakumppanit. Matka kiemurteli vuoristoteitä pitkin ja bussin jouset olivat niin löysät, että yhdessä mutkassa tuntui oikeasti, että bussi melkein kaatuu, yksi pelottavimmista matkoistani. Kun mietitään matkan isoimpia riskejä, niin terroriteot, maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset jne. voi unohtaa, kevyesti vaarallisinta on tavallinen liikenne.

Lopulta pääsin risteykseen johon bussi jätti minut ja jatkoi etelään, lähdin kävelemään Padangin suuntaan, mutta minulla oli vahva tunne, että sinne on vielä ainakin 10km matkaa, joten pysäytin minibussin ja hyppäsin sen kyytiin (3k Rp), "Padang Chinatown", sai nyökkäyksen vastaukseksi. Puolessa välissä kyytiin tuli pari tyttöä, jotka tarjosivat täytetyn tofupallon ja juttelivat kovasti, he myös alkoivat kehittää minulle kyytiä minibussilla perille asti, mutta sanoin, että riittää hyvin, että pääsen jonnekkin päin Padangia. Opelet terminaalissa (minibussiasema) hyvästelin ystävälliset tytöt, löysin itseni LP:n kartalta ja otin kompassisuunnan etelään, tiennimiä ei näkynyt, mutta pian näin ison hotellin, joka oli kartalla ja tiesin olevani oikealla suunnalla, olin soittanut jo aiemmin Brigitte´s Houseen, jonka löysin netistä ja varmistanut, että heillä on huone minulle (75k Rp), Padangissa ei ole kovin paljoa halpoja hostelleja. Lopulta pienelle kujalle minut ohjasivat ystävälliset paikalliset, joista yksi tuli oikein skootterilla varmistamaan, että löydän paikan.

Paikka oli tavallinen talo, huone pieni ja perhe erittäin mukava.

Seuraavana päivänä lähdin katselemaan kaupunkia, tärkeinpänä päämääränä meren näkeminen ja pitkät housutkin olisi hyvä löytää Acehia varten.

Roskainen ranta löytyi pian, ihan mukava paikka istuskella kahvilla ja katsella merta. Täällä ON kuuma, ehkä vähän liikaa kaupungiksi, pitääkin maanantaina jatkaa kunnolliselle rannalle.

Opeletit on tuunattu näteiks.

Padang on maanjäristys/tsunamiherkällä alueella, nämä rauniot ovat ilmeisesti viimeisimmästä isosta maanjäristyksestä, joka iski 30.9.2009 vain 50 kilometrin päähän 7,6 richterin voimalla ja tappoi yli 1100 ihmistä, joista 313 Padangissa.



Löysin sattumalta pienet festarit tai oikeastaan bändikilpailun. Tuli Suomen festareille ja isoille keikoille ikävä, kun musiikki jytisi koko kehossa.

Suurin osa yleisöstä katseli esityksiä varjossa. Pääsin taas poseeraamaan useassa kaverikuvassa ja yksi ammattimaiselta kuvaajalta vaikuttanut halusi minusta kuvan yhdessä lavan kanssa, vähän julkkisolo...

Myöhemmin kun olin syömässä myös nämä naiset tulivat pyytämään voivatko ottaa kuvan kanssani ja minä pyysin myös saada kuvat. Tämä kuvien räpsiminen vaikuttaa paikalliselta tavalta, kännykkäkameroiden ansiosta. Joukon kolmas nainen kehtas sanoa, että näytän Jeesukselta...

Paikallisessa ostoskeskuksessa oli ale menossa, tsiljoona ihmistä ja myös mallikilpailu. Bongasin oikein hyvän näköisiä housuja, mutta lähes kaikissa koot loppuivat 32:een, joitain isompia löytyi, mutta ne eivät sitten näyttäneetkään enää niin hyviltä ja maksoivat 300k Rp, joten etsintä jatkuu myöhemmin.

Alkoholia löytyy, vaikka tämä onkin muslimien aluetta, mutta vain olutta. En ole oikein olutmiehiä, mutta viskipaukku voisi maistua, sitäkin löytyy kuulemma (Wikitravel) joistain pikkukaupoista, mutta niistä pitäisi kysellä tiskin alta, joten en ole vaivautunut. Yllättäen suomalaiskeskittymä Lake Toba on kristittyjen aluetta ja alkoholin kulutus länsimaalaista...

Tyylikäs mopo.



Menin illalla katsomaan lisää bändejä, kun ne aloittivat taas kahdeksalta rukousajan jälkeen.

Rehellinen taksi, eikä mikään taxi.

Suomen ja indonesian täytyy olla sukulaiskieliä...