Seuraavaksi olivat vuorossa kauneimpien ja nopeimpien harjoitukset, jonka jälkeen radalle päästettiin Malesian superautot, tämä kisa ajettiin suurimmaksi osaksi turva-auton perässä, syytä en ymmärtänyt. Voittaja oli Malesialainen kuski Lambolla, autot vaikuttivat hyvin epätasaisilta ja ainoastaan yksi Porche pystyi pistämään vähän kampoihin tälle Japanilaistiimin superautolle.
Päivän huipentuma olivat aika-ajot. Täällä kaupattiin kisaradioita, eli kuppikuulosuojaimia radiolla, etsinkin taajuuden kännykkäni radiosta ja selostuksen ansiosta oli helpompi seurata tilannetta. In-ear kuulokket, riittivät juuri ja juuri suojaamaan korvia, ilman niitä meteli oli aivan liian kova.
Sunnuntaina olikin sitten kisapäivä, joka alkoi huonosti. Ensin nukuin pommiin ja sitten rautatieasemalla kamerani varastettiin. Säilytin sitä reisitaskussa, joten tunsin sen oikeastaan koko ajan, mutta asialla oli ammattilainen. Astuessani junaan joku tönäisi minua hieman takaapäin, en kiinnittänyt tähän huomiota vasta, kun pysähdyttyäni, kun huomasin, ettei taskussani ole enää kameraa. Vaikka huomasin tämän heti, en voinut tehdä mitään, liikaa ihmisiä ympärillä. Olin kuitenkin lähes heti helpottunut, sillä toisessa reisitaskussa olisi ollut lompakko, 1000r, pari pankkikorttia ja tärkeimpänä kisalippu. Hyvä myös varkaalle, sillä lipun varastamisesta olisi seurannut ihmisjahti, jota ihmiskunta ei ole vielä nähnyt. Sinänsä hyvä herätys varovaisuuteen, yli 1000r kantaminen on yksinkertaisesti typerää, mutta se ettei ole käynyt mitään on vähentänyt varovaisuutta, jatkossa viisaammin. Olin tyhjentänyt muistikortin perjantaina, joten menetin ainoastaan lauantain kuvat, enkä voinut ottaa kisasta kuvia.
Päästyäni radalle näin Saaran ja Vipen, joiden kanssa istuin hetken, paikka ei ollut mielestäni paras mahdollinen, joten nähtyäni Eevan, Veikan ja Jannen lähdin heidän kanssaan paikkaan, josta näkyi pitkälle suoralle ja täten ohituspaikkaan, tänne ei näkynyt screeni, mutta se ei haitannut. Tämän päivityksen ensimmäisen kuvan on ottanut Eeva, myöhemmin saan lisää kuvia, kun palaan Suomeen, iso kiitos siitä. Kisa oli todella hieno kokemus ja tilanteen tasalla pysyminen helpompaa, kuin olin ajatellut.
Tuli otettua muutama olut, mutta kisajärjestäjät tekivät ison mokan, sillä olut loppui jo kisan alkupuolella. Eivät ilmeisesti pidä rahasta, sillä 15r/tölkki hinnasta jää varmasti yli puolet puhdasta voittoa. Olin veikannut Hamiltonia voittajaksi, mutta Vettel voitti, tämä olikin sitten ainoa huono puoli, kisa oli todella hieno, jopa hieman sadetta.
Kisan jälkeen lähdettiin jonottamaan bussiin, kolmikko osti lipun suoraan Chinatowniin, minä menin junalle menevien bussien jonoon, sillä olin ostanut aamulla menopaluun, jonossa tapasin jälleen Saaran ja Vipen. Ensimmäinen kysymys oli, se, että kuka voitti. Olin kertonut, että veikkasin Hamiltonia, joten luulin tätä siihen liittyväksi heitoksi. Vastasinkin, että ei Hamiltonilla ollut mahdollisuuksia, Vipe kysyi uudestaan, niin niin, mutta kuka voitti, vastasin hämilläni, että Vettel ja he sanoivat, että eivät he tunne autojen värejä, joten kysyivät oikeasti kuka voitti, ihan hauska.
Tuntui, että jono ei liity mihinkään, joten Vipe kävi kysymässä taksin hintaa 150r kuulemma, mikä oli hieman liikaa ja hyvä, ettemme ottaneet sitä, sillä jono alkoi vihdoin liikkua, organisointi ei ollut parasta mahdollista, tyhjiä busseja kyllä oli, mutta niitä ei jostain syystä täytetty, Tässä vaiheessa näin kolmikon kävelemässä taksiin, heidän jononsa ei ollut liikunut tuntiin yhtään mihinkään, mikä oli liikaa. Me pääsimme pian tämän jälkeen bussiin, jonomme liikkui nopeammin, sillä bussi ahdettiin täyteen, toisin, kuin muihin paikkoihin menevät. Viimein hieman ennen kymmentä olimme Chinatownissa, paluumatka kesti melko kauan, sillä kisa loppui kuuden aikoihin. Kävimme intialaisessa, jonka jälkeen soitin Veikalle, he olivat juuri saapuneet ja jatkoimmekin Jannen hotellille viettämään heidän viimeistä iltaansa Malesiassa, seuraavan päivänä koko kolmikko lensi Thaimaahan, Jannella oli kallista vodkaa, yleensä en pidä vodkasta, mutta tämä oli todella hyvää, hinnalla on merkitystä.
Seuraavana päivänä oli taas lepopäivä. Tiistaina lähdin viimein hankkimaan viisumia. Ensin virkailija kertoi, että hyväksymispaperia ei ole vielä tullut Iranista ja kertoi, että sen saapuminen kestää normaalisti muutaman päivän, sanoin, että vahvistus tuli 10 päivää sitten, mies selasi papereita ja sanoi ei ole, tule huomenna uudestaan. Pyysin häntä tarkistamaan vielä kerran, näin itsekkin paperipinon ja bongasin nimeni yhdessä paperissa hänen selatessaan ja sanoin tästä miehelle, Yes ok ja päästiin asiaan... Seuraavaksi passikuvani eivät kelvanneet, koska niissä oli sininen tausta, ainoastaan valkoinen kelpaa. Myös 225r maksu piti käydä maksamassa pankkiin, sillä he eivät ottaneet vastaan käteistä, lähellä ei tietenkään ollut valokuvaamoa tai jompaa kumpaa pankeista, jossa heillä oli tili, joten kävelin Petronas torneille, josta sain hoidettua molemmat asiat. Palattuani lähetystöön virkailija näytti kohtaa, jossa kysyttiin, paljonko otan rahaa Iraniin, olin vastannutk, että 1100$, mies kysyi, että 1100$ kuukauden matkalle, sanoin, että joo, hän sanoi, että ei Iranista saa lisää rahaa ja pelleilenkö minä, kysyin paljonko minun pitäisi ottaa, hän sanoi, että vähintään 3000$, jos aion maksaa hotellin tästä summasta, niin enemmän. Korjasin toisen ykkösen seiskaksi ja sanoin, että ja voin poistua Turkkiin, jos rahat uhkaavat loppua. Hän jatkoi tietokoneen naputtelua. Toivottavasti eivät hylkää anomusta tämän takia, jälkeenpäin ajateltuna tilanteen olisi voinut hoitaa paljon paremmin ja alkujaankin laittaa suoraan isompi luku, mutta 1100 dollariakin on hitusen yläkanttiin, mitä olin ajatellut, sillä Iranissa pitäisi pärjätä hyvin 20€ päiväbudjetilla. Viisumin saan noutaa perjantaina, ikävästi just keskellä Malesiassa oloaikaa, olen jo ostanut lennon Teheraniin 20. päivälle, sillä paikat uhkasivat loppua ja itseasiassa loppuivat viime maanantaina (240€). Olin pyöritellyt aikaisemmin mielessä lähtöä Perhentialle, Langkawille ja aiemmin lentoa Bangkokkiin, sillä 13-15 päivä ovat uudenvuodenjuhlat. Nyt lentäminen ja maasta poistuminen oli mahdotonta ja hetken mielijohteesta päätinkin lähteä Tiomanille, joka on lähin isoista saarista. Pakko päästä vielä rantalomalle, sillä Iranissa on kylmä. Passin päätin hakea takaisin vasta maanantaina.
PS. Maanantaina ostin uuden kameran. Canon PowerShot A1200 (250r), hintaansa nähden todella hyvä, varsinkin liikkuvia kohteita kuvatessa ja huonossa valaistuksessa.
1€=4,3r
2 kommenttia:
Kiva, kun sentään pääsit kisaan. Voin kyllä aavistella minkälaiset fiilikset on, kun on livenä tapahtumassa, jota on katsellut tv:ssä "tapahtuu siellä kaukana jossain". Lämmintä ja meteliä oli, entä tuoksu, kantautuivatko katkut katsomoon asti?
Ikävää taas kerran todeta, että viidakko on luotettavampi matkustuskohde!
En tota Irania oikein ymmärrä. Viisumikin tuntuu hintavalta. Tarkottaako tuo rahajutska, että rajalla pitää läväyttää käteisenä toi raha pöytään vai mitä? Miten niin ei saa lisää rahaa, ei siis niinku pankistakaan?? Sehän nyt tuntuu kovin vaaralliselta, jos kaikkien ulkomaalaisten tiedetään kantavan huimia summia.
Ei haissu miltään.
No viisumi on reilut 50€, ei sinänsä niin kallis, kuin pelkäsin.
En tiedä onko se taloussaarron ansiota vai mikä siihen on syynä, mutta ulkomaalaiset pankkikortit eivät toimi Iranissa, toki rahaa saa mutta vaikeasti ja kalliisti jotain kautta, sen enempää en oo selvittäny, riittää että tiiän, että sitä saa jos on tarvetta. Sama juttuhan se oli Myanmarissa.
Lähetä kommentti