Yazd

Näin nimeni ilmeisesti kirjoitetaan täkäläisittäin, sillä lipunmyyjä kysyi nimeäni ja kirjotti sen ylös, kun näytin opiskelijakorttia.

Bussi oli oikein mukava ja ainakin tällä kertaa puolityhjä.

Nukuin lähes koko matkan 21.30-04.30. Saapumisaika ei ollut mikään miellyttävin, täyttä varmuutta saapumispaikasta ei ollut, todennäköisesti kuitenkin LP:n kartan osoittama bussiasema (kuten olikin). Taksikuskit tulivat tietenkin heti tarjoamaan kyytiä, mutta kieltäydyin, sillä hotelli oli varmasti kiinni, joten sama venailla täällä hieman kaupungin ulkopuolella hetki, hieman tuli jännät fiilikset, keskellä yötä Iranilaisen kaupungin ulkopuolella ainoana turistina ja vähän liikennettä, taksikuskeja kuitenkin riitti, eikä tuntunut mitenkään turvattomalta, mutta silti läntinen Iran propaganda löi hieman läpi. Hetken mietiskeltyäni aloin kysellä kyytiä vanhan kaupungin keskustassa sijaitsevaan Silk Road hotelliin, sillä käveleminen ei innostanut. Kyyti löytikin 2k Tomanilla.

Hotellin ovi oli lukossa, enkä viitsinyt herättää henkilökuntaa, joten kävelin hyvin lähellä sijaitsevalle suurelle moskeijalle odottamaan, ihan hienon näköinen paikka ja aurinko nousi hienosti, ikävä kyllä mitään korkeaa paikkaa en keksinyt.

Täällä huomasin, että kännykkäni näyttö on kulahtanut, juuri kellon kohdalta. Jumalan merkki siitä, että elän liikaa kellon orjana?

Hieman ennen seitsemää lähdin takaisin hotellille ja ovi oli auki, joten marssin sisään, dormin hinta oli 8k toman, sisältäen buffet aamiaisen, jonka sain nauttia myös nyt. Vaikutti hyvältä paikalta.

Dormi

Ravintola ja hengailualue, kuva katolta. Täällä näin ensimmäiset ja samalla kertaa monta länkkäriä, onhan paikka our pick LP:ssä, K-Aasian turistikohteissa kierrän yleensä nämä paikat kaukaa, sillä ne ovat useimmiten ylikansoitettuja, kalliimpia ja turisteihin kyllästyneen tylyjä, poikkeuksena Myanmar, sillä siellä ei ole vielä liikaa turisteja, tämäkään ei ole varsinainen massaturistimaa, joten LP:stä voi katsella majapaikkojakin, ei vain aluetta missä majapaikat ovat.

Jonkinaikaa hengattuani hotellilla lähdin kävelylle ympäri vanhaa kaupunkia. Kuvassa jokin aukio, tornien nimi on "badgir", eli tuulitorni, viilentävät sisätiloja, mikä on kesällä tarpeen, nytkin on jo yli 30 päivällä, vaikka on vasta kevät, sillä Yazd on autiomaakaupunki.

"Alexander´s Prison", Aleksanteri Suuri ei nykykäsityksen mukaan ole ainakaan ollut vankina täällä, eikä ilmeisesti pitänyt vankejaan täällä, vaikka tällä alueella onkin viihtynyt, hänhän oli se joka valloitti ja tuhosi Persian ensimmäisen valtakunnan, joka ehti elää suuruudensa aikoja yli 200 vuotta. Joka tapauksessa hieno paikka, varsinkin kellari...

jonka katonreikä näkyy keskellä edellistä kuvaa, mukavan viileä paikka nauttia kupillinen kahvia (700T).

Vanhankaupungin kadulla, täällä näkyy noita mustia kaapuja enemmän, kuin Teheranissa. Nämä naiset ovat ilmeisesti koulusta tulevia tyttöjä, aika rennosti kaapua käyttävät ja länsimaiset (peittävät) vaatteet vilkkuvat välillä aukikin olevan kaavun alta, kasvoja kaapu ei peitä.

Kellotorni

Kaupungilta en löytänyt auki olevaa ravintolaa, sillä oli perjantai, joten söin hotellillani kamelia, maistui hyvin murealta maukkaalta lehmältä. (6kT)

Päivällisen jälkeen otin torkut ja suuntasin auringon laskiessa kaupungille, kohti tätä Amir Chakhmaqin kompleksia, ajatuksena kiivetä ylös ihailemaan auringonlaskua. Toista kerrosta ylemmäksi ei kuitenkaan päässyt.

Kompleksilta tein pienen kävelylenkin ja kävin syömässä paikallisen pitsan, ihan maukas ja paksu, pannupitsamainen, majoneesia ehkä hieman liikaa.

Palasin vielä kompleksille ja tämän kuvan otettuani minulle tui juttelemaan pari paikallista miestä. Opiskelijoita ja itseasiassa
afgaaneja, mutta asuneet suurimman osan elämästään Iranissa. Juttelimme pitkän tovin maantieteestä, historiasta, Lähi-Idästä ja Euroopasta. Lopulta keskustelu meni uskontoon, toinen ylisti kovasti Koraania, sieltä kuulemma löytyy kaikki, lupasin lukea ainakin osan opuksesta, kuten olen pitkään aikonutkin. Keskustelu oli hyvin sivistynyttä ja molemmat olivat hyviä keskustelijoita. Juttelimme puoli kahteentoista asti, jolloin he sanoivat, että heidän täytyy lähteä, sillä seuraavana päivänä on työpäivä ja opiskeluilta. Älkää ajatelko, että minä pidättelin ja valvotin uutteria opiskelijoita, jos keskustelun aikana vilkaisin kelloa, he olivat heti sanomassa, että ei se vielä ole myöhä. Sovimme tapaavamme uudestaan seuraavana iltana samassa paikassa, heidän opintojensa jälkeen.

Nyt muistui mieleen, että juteltuani pikaisesti erään paikallisen miehen kanssa Teheranissa, hän tiesi suomalaisen Jouko Aholan, minunkin piti hetki kelata, kun hän puhui voimakkaasta suomalaisesta miehestä, mutta sitten tajusin, ketä hän tarkoittaa, tapailtuaan Ahova, Ahoja... Voittanut 2 kertaa maailman vahvin mies tittelin.

Aito persiankissa, pitkäkarvaisempia, kuin Suomessa ja K-Aasiassa elelevät, kovasti säikkyjä otuksia ja kuvaaminen on erittäin vaikeaa.

Hyvin nukutun yön ja hyvän aamiaisen jälkeen lähdin taas kaupungille.

Kuvaa ottaessani en tiennyt, mutta vesimuseo sivisti sen verran, että kyseessä on vesivarasto (ainakin näyttää samalta), täkäläiset ovat kuuluisia vanhasta, mutta edelleen toimivasta vesitunnelisysteemistä.

Atashkadah, Zoroastrianismin pyhä paikka, tämä oli Persian pääuskonto, ennen Islamin tuloa.

Eivät ole mörköjä vaan ilmeisesti nenäleikkauksesta (ilmeisesti muutakin) tulevia naisia, seurueeseen kuului keski-ikäinen pariskunta ja kolme nuorta naista, joilla kaikilla oli naama paketissa.

Tyylikkäitä puhelimia, ostaisin, jos vielä elettäisiin lankakapula-aikaa.

Pehmiksellä! Maku on yhtä hyvä kuin Suomessa ja hinta vain 300T, eli 20 senttiä.

Siemen-, mauste- ja pähkinäkauppa.

Nainen mattokaupoilla

Pieni kauppa, mukaan tarttui iso appelsiini (500T).

Vesimuseon havainnollinen taulu paikallisesta rakennuksesta, vaikka ulkona on yli 30, alimmassa kerroksessa on mukavan viileä oleskella ja siellä myös säilytetään elintarvikkeita. Myös museossa oli tällainen kellarihuone, joten päätin ottaa paikallisista mallia...

Illalla tapasin jälleen uudet ystäväni, muun keskustelun lisäksi kysäisin peukun näyttämisestä, sillä olin ymmärtänyt, että se tarkoittaa täällä samaa, kuin keskisormen näyttäminen Suomessa. Juteltuani aikaisemmin hetken erään vanhemman miehen kanssa hän oli kuitenkin näyttänyt minulle peukkua, selkeästi tarkoittaen hyvää. Ystäväni selvensivät, että vaikka peukun näyttäminen on loukkaus Iranissa, iranilaiset tietävät sen kansainvälisen merkityksen ja näkevät sitä jatkuvasti esimerkiksi jalkapallo-otteluissa, joten jos ulkomaalainen näyttää peukkua iranilaiset yleensä ymmärtävät sen tarkoittavan hyvää ja näin ollen saattavat näyttää peukkua myös ulkomaalaiselle, sillä tietävät sen tarkoittavan hyvää hänen kulttuurissaan. Iranilaisen näyttämä peukku iranilaiselle on kuitenkin aina loukkaus. Omat peukkuni pysyvät jatkossakin alhaalla.

(Päivitti Siina, koska Blogger ja myös Facebook on estetty paikan päällä. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.)