Manado

Tomohonissa oltiin vain kaksi päivää, jonka jälkeen jatkettiin Manadoon. Manadossa mentiin tuttuun Rex hotelliin, josta otettiin ilmastoitu huone (93,5k). Vastaanotossa mies kyseli minne ollaan jatkamassa. Kerrottuamme, että Panoramaan Bunakenilla, mies sanoi soittavansa sinne, sillä tuntee omistajan. Paikan pitäjä oli kaupungissa, joten sovittiin, että hän tulee hakemaan meidät seuraavana päivänä hotellilta. Panorama valittiin viime reissulta tutun Martinin kehujen myötä.

Meillä oli siis päivä aikaa hankkia Minnalle snorklaussetti.

Ensimmäisenä löydettiin leipomo. Minnan naama loisti, mutta ahdistus vaivasi, niin paljon vaihtoehtoja, tässä menee hetki...

Nämä me lopulta valittiin. Maksoi jotain alle 20k ja oli erittäin herkullista, kunnon kermamössöä tuo lähimpänä kameraa oleva leivos.

Sitten olikin ostoskeskusten vuoro. Näitä on yhteensä kolme joenvarressa, mutta jokaisessa oli vain yksi saman ketjun urheiluvälineliike, joissa myytiin ainoastaan Speedoa. Testattiin maskia, mutta silikoni oli liian kovaa, eikä maski muutenkaan miellyttänyt. Ainut sukellusväline kauppa oli kiinni, joten päätettiin koittaa maanantaiaamuna uudestaan. Ei ollut auki silloinkaan, joten luovuttiin toivosta, vuokraillaan sitten.

Matkalla takaisin hotellille nähtiin suuren kirjakaupan näköinen paikka, joten päätettiin käydä vielä sielläkin.

Paikassa oli myös soittimia ja urheilukamoja. Täältä löytyikin vallan täydellinen maski, hyvä snorkkeli ja samanlaiset räpylät jotka mullakin on. Hintaa setillä taisi olla yhteensä reilut puoli miljoonaa. Minna oli enemmän mielissään, kuin Megamallista löytyneestä täydellisestä suklaamuffinssista.

Yhdestä sekatavarakaupasta löyty kasetteja.

Saman kaupan kylmätiskissä oli hurttaa.

Räikkönenkin bongattiin.

Ihan nätisti tuunattu kiesi kadun varressa.

Minna söi päivälliseksi manadolaisen erikoisuuden Tinutuan. Riisivelli, jossa on vihanneksia ja mausteita. Tämä ei ollut kovin herkullinen, mutta myöhemmin maistettiin samaa systeemiä toisessa paikassa ja se oli hyvää. (8k)

Naurava nainen ja lompakossa miljoonia, ei vois juuri paremmin mennä.

Lähtöpäivänä kuultiin, että kovan merenkäynnin takia Bunakenille ei mene julkista venettä, mutta Panoraman väki on menossa omalla veneellään lähempänä Bunakenia olevasta satamasta, joten päästään tällä kyydillä. Mukaan lähti Rexistä myös yksi jenkki. Ohitettiin matkalla auto, jossa istu länkkäreitä, nähtiin autoon vain vilauksella, mutta olin varma, että nainen takapenkillä näytti tutulta, mutta mistä, siitä en ollut varma.

Satamaan päästyämme menimme veneeseen ja pian laituria pitkin tallustivat Saara ja Ville. Sama suomalainen pariskunta, jotka tapasin pari vuotta sitten Acehin lentokentällä ja joiden kanssa hengailin Kuala Lumpurissa formuloiden aikaan. Maailma on pieni... He olivat kuulemma kattoneet ensin, että onko Hynynen lähteny sukeltaan, mutta sitten huomanneet, että tää onkin se Iranin reissua suunnitellut Tuukka.

Myrsky oli kova, mutta ei vaarallisella tasolla. Kuvassa aallot näyttää paljon pienemmiltä kuin ne oli oikeasti. Bunakenilla meidän piti rantautua saaren itäpuolelle, sillä tuuli etelästä, eikä Panoraman rantaan Bunakenin eteläpuolelle ollut veneellä asiaa. Odotettuamme aikamme saapui paikalle muutama mopo ja yksi kolmipyöräinen mopokärry, johon tytöt kiipesivät kaikkien kamojen kanssa. Minä ja Ville hypättiin skoottereiden kyytiin ja lähdettiin edeltä, jatkuvasti satoi kaatamalla. Kertaalleen piti pysähtyä, sillä polulle oli kaatunut bambu, ongelma saatiin kuitenkin hoidettua lähitalosta lainatun viidakkoveitsen avulla.

Perillä saatiin mukavat bungalowit (150k/hlö/sis.ateriat) ja vaihdettiin vaatteet. Paikan saksalainen sukellusopettaja Sven kyseli olemmeko sukeltajia, minä sanoin haluavani suorittaa OW kurssin. Hän sanoi, että normaalisti se on mahdollista, mutta hän on lähdössä lomalle pian ja kurssin suorittaminen kestää neljä päivää. Jos myrsky jatkuu tällaisena, kurssin suorittaminen on mahdotonta. Olimme tulleet juuri väärään aikaan, tammikuu on selkeästi huonoin kuukausi täällä, kaikki muut kuukaudet ovat uleensä hyviä. Kesällä päästään yli 40 metrin näkyvyyteen, nyt se olisi korkeintaan 20 metriä, todennäköisesti vähemmän. Sovimme kuitenkin katsovamme seuraavana päivänä säätä ja päättää silloin aloitanko kurssin.