Tangkoko National Park

Manadosta lähdettiin kohti Bitungia bussilla. Jälleen bussi lähti, kun täynnä, vajaa tunti jouduttiin odottamaan lähtöä (8,5k/hlö). Bitungin bussiasemalta ei ollut muita kuin charterkyytejä Batuputihiin, mutta yksi bemokuski sanoi vievänsä meidät paikkaan, josta niitä lähtee (5k/hlö). Löysimmekin lava-auton, jonka lavalle oli viritelty istumapaikkoja, mutta alkoi sataa kaatamalla ja kyydin lähtöajasta ei ollut tietoa, joten päätettiin ottaa yksityinen Kijang kyyti Batuputihiin (70k). Meillä oli tarkoitus lähteä viidakkoon samana iltana, joten ajateltiin, että kylässä on hyvä olla ajoissa. etupenkille hyppäsi myös paikallinen mies, joka osottautui oppaaksi. Häneltä saatiinkin infoa paikasta jo matkalla.

Batuputihissa otettiin huone Tarsius homestaysta (100k/hlö/sis. ruoat). Tämän jälkeen lähdettiin oppaan kanssa kansallispuiston portille hakemaan lisää infoa. Päädyttiin ottamaan 5 tunnin trekki seuraavana aamuna (200k/hlö+30k kamera).

BBC:kin on tällä hetkellä tekemässä dokumenttia tarsiereista ja celebes crested macaqueista, kehuin kameraa ja kuvaaja sanoi sitä raskaaksi kantaa...

Neljältä yöllä syötiin aamiainen ja juotiin kahvit, jonka jälkeen lähdettiin kohti viidakkoa. Vajaan tunnin päästä saavuimme ison puun luokse, jossa tarsierit oppaan mukaan nukkuvat. Oli vielä pimeä, joten istahdimme puun lähelle odottamaan. Aamun hieman sarastaessa opas sanoi, että lähestyvä ääni on tarsiereista. Pian paikalle hyppivätkin ensimmäiset.

Salamaa ei tarsiereja kuvatessa saa käyttää (herkät silmät), mutta meillä oli mukana hyvät taskulamput. Erittäin suloisia apinoita.

Yhteensä paikalle pomppi 4 tarsieria, yksi kokonainen perhe sanoi opas.

Oppaalla oli mukana muutama heinäsirkka, joita hän laittoi puuhun ja tarsier kävi nappaamassa heinäsirkan, erittäin nopeilla pompuilla. Tarsierien jälkeen lähdettiin etsimään macaqueita.

Pian löydettiinkin lauma.

Nämä eivät paljon pelänneet ihmisiä, seurattiin laumaa jonkin aikaa, nuoret apinat intoutuivat tappelemaankin ja huuto oli kova.

Opas huomasi meitä töllöttävän pienen pöllön.

Mitä nää mulkkaat?

Apinoihin kyllästyttyämme lähdimme katselemaan mitä muuta viidakosta löytyisi. Heitin oppaalle, että yks cuscus ois kiva, hän nauroi, sillä ne eivät ole kovin yleisiä.

Piikkipuu. Hati-hati!

Lintuja kuultiin paljon, mutta ne olivat hyviä piiloutumaan, tämä hornbill kuitenkin bongattiin.

Sekä tämä kuningaskalastaja.

Maailman paras kiipeilypuu. Köynnöspuu on itseasiassa loispuu, joka kasvaa toisen puun ympärille ja puun kuoltua keskelle jää tyhjä tila. Tämä puu on oppaan mukaan 400 vuotta vanha.

Reitti oli mukavan tasainen, ei mikään vaativa trekki.

BBC:n kuvauspiilo.

Tätä puuta he olivat tarkkailleet, varmaankin jonkun tarsierperheen koti, me ei kuitenkaan löydetty täältä yhtään.

Trekin loppupuolella opas täytti pyynnön, kaksi cuscussia tuijotti meitä korkealta puusta!

Kukkiakin nähtiin.

Hienoja kierreliaaneja

Kovasti mölyäviä ötököitä.

Possuperhe lähellä kylää.

Tämmönen reitti tallattiin, yhteensä 9,6km.

Takaisin Manadoon lähdettiin lounaan jälkeen. Hetken odotettuamme pysäytimme lava-auton ja hyppäsimme lavalle.

Tällä kyydillä pääsimme Bitungiin (10k/hlö). Bitungissa miellä kävi tuuri, kun kävelimme bussiasemalle päin. Ilmeisesti töihin Manadoon menossa ollut bemo poimi meidät kyytiin ja tällä kyydillä pääsimme Rex hotellin viereen (25k).