Manila

Manilan kone lähti puoli tuntia etuajassa ja Manilassakin oltiin etuajassa aikaisin aamulla. Oltiin säästäväisiä ja mentiin lähtevien terminaaliin ja napattiin tavallinen taksi, joka oli tuonut matkustajia lentokentälle. Saapuvien terminaalissa on vain kalliimpia lentokenttätakseja. Matka Ermitaan Friendlys majatalolle maksoi vain reilut 140 pesoa mittarilla. Meillä ei kyllä ollut kuin 500 seteli ja kuskilla huonosti vaihtorahaa, joten itseasiassa matka kustansi vajaat 200, mutta ei ole paha sekään. Friendlysiltä saatiin maailman pienin 2hh 695 pesolla, mutta väsyneenä tämä kelpasi. Seuraavana aamuna saatiin vaihdettua isompaan, jossa pystyi levittämään tavaratkin hyvin.

Päiväunien jälkeen lähdettiin kohti Intramurosia, eli vanhaa kaupunginosaa. Kuvassa filippiiniläinen erikoisuus jeepney. Näillä pääsee oikeastaan mihin tahansa, jos tajuaa reitit, ei olla vielä käytetty.

Intramurosissa. Minna tykkäsi kovasti vanhoista espanjalaisista taloista, kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin.

Santiagon linnoituksessa. Pieni ja kaunis espanjalaisten linnoitus, jota ovat käyttäneet myös japanilaiset ja jenkit toisessa maailmansodassa.

Taideteos museossa.

Paluumatkalla nähtiin jokin pieni juhla, pappi puhui ja ihmiset kuuntelivat. Pitkällä pöydällä oli paljon ruokia, joihin oli merkitty miltä perheeltä ne olivat.

Rizal puistossa. Tuhkimon kurpitsakärryssä puolen tunnin ajelu olisi kustantanut 350 pesoa.

Käytiin hakemassa illalliseksi juustoa ja patonkia isosta supermarketista. Ei ollut kyllä kaukana, ettei Minna luopunut patongista, kun minä olin ostamassa vettä sevenelevenistä, niin sydäntä raastava oli ollut hameessa roikkunut pieni kerjäläislapsi.

Illalla minä sain maistaa kokonaista sikaa. Majapaikka oli järjestänyt grillibileet pitkäaikaisen vieraan kuuniaksi. Täällä on myös joka ilta ainakin pari pulloa rommia tarjolla vieraille. Ei tämä rommi kyllä kallista ole ostaa itsekkään, ainoastaan 80 pesoa 700ml pullo.

Seuraavana päivänä käveltiin Intramurosin muurin kautta immigration officeen jatkamaan maassaololeimoja. Lentokentältä saatiin ilmaiset 21 päivää, mutta koska tarvittiin lisää piti pidentää 59 päivään saakka, tämä kustansi 3030 pesoa/passi. Jouduin lisäksi vuokraamaan pitkät housut ulkopuolelta (50 pesoa), sillä sisään ei päässyt shortseissa. Prosessi ei ollut hankala, kovasti jonotusta ja tunnin odotus, jonka jälkeen saatiin passit takaisin pidennyksen kera.

Immigrationin jälkeen jatkettiin maailman vanhimpaan China Towniin, ihan ok paikka, muttei mitään ihmeellistä, kovasti kiireisiä kiinalaisia.

Syömässä piti tietenkin käydä. Dumplingsit riisillä kustansivat 120 pesoa ja olivat erittäin herkullisia.

China Townista koitettiin kävellä sillalle, josta pääsisi takaisin Intramurosin puolelle, mutta matka kulki slummin läpi, johon ei viitsitty mennä kovin syvälle, käännyttiinkin takaisin ja mentiin toista siltaa pitkin.

Päästyämme LRT asemalle ajeltiin Mall Of Asiaan. Jostain olen lukenut, että tämä olisi maailman 4. suurin ostoskeskus.

Paikka oli kieltämättä iso, luistinratakin löytyi. Osa luistelijoista oli todella taitavia harrastajia ja tekivät hienoja piruettejä, osa taas ei meinannut pystyssä pysyä.

Minna pizzalla. Vegepizza 108 pesoa. Oikein oli hyvää, pohjasta pieni miinus.

Täällä olisi lauantaina suomalaisia ilotulittamassa, mutta taidetaan lähteä käymään pohjoisessa, kunhan saadaan Kiinan viisumihakemukset sisään huomenna.

Käärmeen vuosi näkyy täälläkin.

Illaksi haettiin kaupasta Malibun tapaista erittäin hyvää kookosrommijuomaa (99p/pullo), maisteltiin myös hieman ilmaista rommia. Aikaisin aamulla (kahdeltatoista) meidät herätettiin ja meinattiin joutua luopumaan huoneesta, oltiin sanottu, että ollaan 3 päivää, mutta tätä ei oltu kirjattu koneelle ja huone oli varattu. Hieman selvittelyä ja saatiin pitää huone.

Käytiin hieman kävelemässä ja etsimässä kengän korjaajaa, sillä Minnalta oli hajonnut kenkä. Pitkän lenkin jälkeen löydettiinkin tämä mies, joka pyysi liimauksesta ja ompelusta vain 10 pesoa, annettiin 15. Minna oli taas onnellinen.

Minä kävin hakemassa 6 juustohampurilaista pieneen heikotukseen. Auttoi.

Asekauppa ostoskeskuksessa. Kuvia ei ois tavallaan saanut ottaa, joten kuvan laatu on vähän heikko. Konekivääreitä, haulikoita ja pistooleita löytyi. Pikkupistooli vain 18 000 pesoa. Isompi Glock ois irronnu 25 000 pesolla, konekiväärissä ei ollut hintalappua.

1€=52 pesoa.

Hommasin Filippiiniläisen liittymän. Numero on +639159214034.