Sagadasta Coroniin

Sagadasta lähdettiin kahden yön jälkeen jeepneyllä Bontociin. Päätettiin tällä kertaa mennä katolle, sillä sieltä näkee maisemat paljon paremmin.

Sumuisia vuoria.

Samanlainen Jeepney tuli vastaan. Vaikka tie näyttää märältä, niin missään vaiheessa ei onneksi satanut. Bontocissa oltiin vajaan tunnin ajomatkan jälkeen. Jeepney jätti meidät paikkaan, mistä lähtee kyytejä Banaueen. Tällä kertaa kulkuneuvo oli minibussi (150p/hlö), jonka katolle käytiin heittämässä rinkat ja lähdettiin syömään, sillä muita matkustajia ei vielä näkynyt. Kesti lopulta 1,5 tuntia, että minibussi täyttyi ja pääsimme liikkeelle.

Matka Banaueen kesti reilut pari tuntia. Minibussissa ollut skotlantilaistunut saksalaismies näytti meille bussiaseman, johon lähdimme toivoen, että heillä on vielä lippuja Manilan yöbussiin. 18.30 bussissa oli hyvin tilaa, joten ostettiin liput (450p/hlö) ja jätettiin rinkat säilytykseen.

Istuskeltuamme hetken, lähdimme tällä sivuvaunumoottoripyörällä näköalapaikkaa, josta näkyvät Banauen kuuluisat riisiterassit (200p menopaluu, tunti ylhäällä).

Pysähdyimme kolmannelle ja neljännelle (korkein) näköalapaikalle. Näkymät olivat todella mahtavat. Parhaimmillaan tämä paikka on sadonkorjuun aikaan, kun riisipellot ovat kullanruskeita.

Zoomaus pellolla työskentelevään ihmiseen auttaa ymmärtämmän, kuinka valtavan suuria nämä ikivanhat riisiterassit ovat.

Tableteilla kuvia ottavat ihmiset näyttävät hauskoilta, vielä hauskemapaa on kun näillä mollukoilla soitetaan.

Näköalapaikalla oli tietenkin matkamuistomyymälä, mitään ei ostettu. Minä harkistisin hetken hienoa puista naamaria, mutta päätin, että se on liian iso mukana kannettavaksi.

Bussi lähti ajoissa ja oli täynnä länkkäreitä. Kerran pysähdyttiin huoltoasemalle syömään ja Manilassa oltiin kolmelta yöllä. Mietittiin hetki, että mitäs nyt. Missään ei näkynyt 24h ruokapaikkaa tai vastaavaa johon voisi turvallisesti mennä tappamaan aikaa, joten päätettiin ottaa taksi Friendlysille ja maksaa yö vaikkemme saaneetkaan huoneen, kuin 8 tunniksi (695p). Tämä oli kuitenkin paras ratkaisu, sillä kumpikaan ei ollut nukkunut kunnolla bussissa.

Kahdentoista jälkeen lähdettiin kävelemään eteläisessä satamassa sijaitsevaan Atienzan toimistoon, jolla on matkustajia ottava rahtilaiva Coroniin.

Manila on äärimmäisyyksien kaupunki. Rikkaat golffaavat kaupungin keskustassa ja köyhimmät nukkuvat kadulla.

Tällä kertaa olin katsonut paremmin kävelyohjeet, joten löysimme helposti laivan ja lipunmyyntipisteen. Ostaessamme lippuja economyluokkaan (1000p/hlö) nainen sanoi, että voi olla, että laiva ei saa lähtölupaa aikataulun mukaisesti vielä illalla, vaan lähtee vasta seuraavana aamuna. Voimme kuitenkin nousta laivaan jo tänä iltana, vaikkei se lähtisikään liikkeelle.

Pyörittiin iltapäivä kaupungilla ja ajeltiin kuudeksi taksilla satamaan. Noustiin laivaan vaikka liput tarkastanut mies sanoi, että laiva lähtisi vasta kahdeltatoista seuraavana päivänä. Myöhemmin kuultiin, että Keski-Palawanilla on etelään suuntaava taifuuni, jonka takia merivartiosto tai mikä lie ei antanut laivalle lähtölupaa aikataulun mukaisesti.

Tämä satamamaisema tuli tutuksi. Sängyt olivat kuitenkin ihan mukavat isossa "dormissa" laivan ylimmässä kerroksessa, joten viihdyttiin ihan hyvin. Välillä pelattiin korttia ja luettiin kirjoja. Yölläkin saatiin nukuttua oikein hyvin.

Yhdeltä seuraavana päivänä lähdettiin liikkeelle. Pian rannalta alkoi kuulua huutoa ja ihmiset heiluttivat käsiään laivalle. Yksi nuori nainen oli ollut ilmeisesti ostamassa jotain ja myöhästyi laivasta. Laiva kuitenkin jatkoi vain matkaa.

Nainen hommasi jostain venee ja lähti takaa-ajoon.

Sai laivan kiinni.

Ja hyppäsi kyytiin ihmisten taputtaessa. "Only in Philippines" nauroi Coronissa asuva paikallinen, johon tutustuttiin laivalla.

Päivällisjonossa toisen kerroksen kanttiinilla. Lippuun kuului yksi ateria, 2 munaa ja riisiä tai hyvää lihakastiketta ja riisiä.

Ennen nukkumaan menoa sain luettua Rick Mofinan Tulikokeen, jonka aloitin kun nousimme laivaan, en ole tainnut koskaan lukea mitään kirjaa näin nopeasti. Yö meni taas hyvin ja kuudelta aamulla olimme Coronissa. Yllättävän leppoisasti meni 36 tuntia laivassa. Coronilaisen miehen kanssa tuli juteltua paljon, kuten myös jonkin verran viereisissä sängyissä nukkuneille miehille, jotka lainasivat korttejamme uhapeliä varten, en jaksanut opetella sääntöjä, joten kieltäydyin kutsusta peliin. Tässä vaiheessa voisi ylistää filippiiniläisten kielitaitoa, lähes kaikki puhuvat englantia, joten ihmisiin tutustuminen on helppoa, kuten myös syöminen ja muukin asiointi.

Coronin satamasta käveltiin vähän matkaa kaupunkiin päin ja pysähdyttiin syömään. Juttelimme hieman ruokapaikassa olleen paikallisen miehen kanssa, joka kertoi, että kaupunki on kahden kilometrin päässä, joten kannattaa ottaa sivuvaunumoottoripyörä, joka maksaa vain 10 pesoa/hlö. Noudatettiin neuvoa ja kuski nakkasi meidät halvan majapaikan kohdalle, kyyti kustansi 50 pesoa, mikä oli ihan reilu hinta, sillä veimme ainakin viiden paikallisen verran tilaa rinkkojemme kanssa.

Juteltiin hieman majataloa pitävän vanhan naisen kanssa, kun poika lähti katsomaan onko yhtään huonetta vapaana. Nainen tiesi Armi Kuuselan, kun kerroimme olevamme Suomesta. Täällä oli ikävä kyllä täyttä, joten lähdettiin jatkamaa matkaa.

Pian löysimme tämän Kook!e majatalon, josta saimme huoneen 500 pesolla. Olin pelännyt, että täältä ei löydy ainakaan kovin helposti halpaa huonetta, sillä on high season. LP:n ilmestymisen jälkeen tänne on kuitenkin auennut paljon halpoja majapaikkoja, joten pelkoni oli aiheeton. Coron vaikutti viihtyisältä, vaikka satoikin koko aamun. Kysyin respan tytöltä onko täällä satanut paljonkin ja hän vastasi, että ei, tämä päivä on poikkeus.

Päivällä käytiin kyselemässä sukellushintoja. Halvin oli 2000p kaksi sukellusta ja 2700p kolme sukellusta päivässä, ihan hyvän näköisessä paikassa, sisältäen kaiken. Coron on kuuluisa toisessa maailmansodassa upotetuista japanilaisten laivoista, joihin pääsee sukeltamalla. Suurin osa on liian syvällä minulle, mutta löytyy täältä pari aloittelijoillekin sopivaa hylkyä. Tämän päivän päiväohjelma olisi sisältänyt juuri nämä kaksi, toivottavasti pian tulee uudestaan tällainen ohjelma ja minä pääsen mukaan.