Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Mekelin

Pakkaillessani aamyöstä viimeisiä tavaroita kuulin kuinka käytävästä kuului ovenkolinaa. Laitoin äkkiä kamat kasaan, ehkä joku muukin on menossa aukiolle. Kolistelijat osoittautuivat kahdeksi eurooppalaiseksi mieheksi, jotka olivat tilanneet taksin respasta jo edellisenä päivänä. Tarjouduin maksamaan puolet, mutta miehet sanoivat, että kyyti on jo maksettu, sen kun hyppään vain kyytiin. Yövahti pyysi odottamaan 10 minuuttia ja kävi ilmeisesti etsimässä kadulta taksin, jolla pääsimme aukiolle, jossa Mekelen pussi jo odotti.


Maisemat olivat lähes koko matkan ajan ruskeat. Muistelen lukeneeni jostain, että täällä kärsitään tällä hetkellä normaalia pahemmasta kuivuudesta. Sadekauden pitäisi alkaa pian ja tuoda helpotusta. Tienvarsilla näkyi paljon lehmiä, kameleita, vuohia, hevosia, lampaita ja aaseja. Näistä tyhmimmiltä vaikuttivat aasit, jotka saattoivat yllättäen kääntyä keskelle tietä. Yhteen aasiin kevyesti törmättiinkin. Aasi ei onneksi vahingoittunut.

Lounaspaikalla poika antoi keppirangaistuksen homostelua yrittäneelle vuohelle. 15 tunnin matkustamisen jälkeen olin vihdoin Mekelessä. Oli jo pimeä, joten kävelin Setihotelliin, jonka pihalle bussi pysähtyi. Yhden hengen huoneita ei ollut, mutta parisängyllinen huone irtosi 230 birrillä.

Seuraavana aamuna vaihdoin yhden hengen huoneeseen (150b). Sänky oli ainoastaan hieman kapeampi ja tässä huoneessa ei ollut parveketta, joka oli pääasiallinen vaihdon syy. Edellisen huoneeni parvekkeelle pääsi helposti yleiseltä käytävältä ja vaikka ovi oli lukossa, lukko ei vaikuttanut kovin monimutkaiselta. Lisäksi ikkunan olisi saanut helposti auki jollain kapealla esineellä ulkoapäin.

Näkymä ikkunasta

Ravintoloissa on usein heiniä lattialla, syytä en tiedä. Kysyin ruokaa ja tarjoilija ehdotti speciaalia, kuulosti hyvältä.

Tällaisen annoksen sain. Poikkesi Addisin aamiaisesta siten, että kastike ja leipä olivat erillään.

Pulu oli tehnyt pesän automaatin katolle.

Melesesin kuva kukkulalla. Tuleeko jollakin muullakin mieleen eräs argentiinalainen?

Kävelemässä kohti kaupungin eteläosaa. Hotellini vieressä on ETT:n toimisto, mutta olin lukenut, että tämän suosituimman matkatoimiston Danakil-reissuilla saattaa olla kymmeniä turisteja, joten aikaa menee paljon kolonnan kasaamiseen ja palvelu ei ole kovin yksilöllistä. Pienemmillä järjestäjillä ryhmäkoko pysyy useimmiten noin kymmenessä. Worldsunista oli kirjoitettu pelkkää hyvää, joten päätin mennä kysymään ensimmäisenä sieltä. Toimiston työntekijä kertoi, että heillä on lähdössä perjantaina 8-12 hengen ryhmä ja voisin liittyä siihen. Normaali neljän päivän retki on supistettu kolmeen päivään, sillä asfalttiteitä on saatu valmiiksi ja siirtymät hoituvat nopeammin. Hintaa retkellä oli 400$, pyysin voinko maksaa euroilla. Myyjä sanoi, ettei hän tiedä kurssia, voisinko minä laskea paljonko hinta on euroina. Xe.comi antoi 357 euroa, joten ehdotin, että eikö tasainen 350€ ole kaikille helpompi, tämä sopi. Hinta sisältää henkivartijat, jeepin, majoituksen, ruoan, veden, erilaiset lupamaksut... Lyhyesti sanottuna kaiken.

Mekelinin kadut ovat leveät ja kaupunki on melko kaunis.

Kaupunki on myös siisti. Johtunee kadunlakaisijoista ja siitä, että suurin osa roskiksista on käytössä, toisin, kuin Addisissa.

Olen nähnyt monien miesten pureskelevan pieniä keppejä. Päätinkin kokeilla, kun sellaisen katumyyjällä näin. Kolme tällaista kustansi muutaman birrin. Pureskelin ja imeskelin keppiä loppumatkan hotellille, jossa mauton keppi lensi roskiin. Myöhemmin kuulin, että nämä ovat khatpensaan oksia.

Myöhäiseksi lounaaksi hieman erikoisempi yhdistelmä. Oikea ruokalaji tai sitten lounaan ylijäämiä, ravintolan henkilökunta näytti syövän samaa.

Torilla, joka osoittautui modernimmaksi, kuin olin ajatellut.

Paikka muistutti ostoskeskusta, mutta pihalla oli myös perinteisemmän näköistä torimyyntiä.

Perinteisten vaatteiden kauppa, näitä käytetään juhlapyhinä.

Herkkumyyjä

Torivierailun jälkeen tapasin Henokin, joka tuli juttelemaan kadulla. Mies osoittautui fiksuksi ja hyväksi tyypiksi, jonka kanssa hengailin pari päivää. Henok kertoi olevansa koulutukseltaan geologi ja ilman vakituista työtä. Kaikenlaisia projekteja oli kuitenkin vireillä, esimerkiksi kirja ja dokumentti. Tällä hetkellä hän elättää itsensä satunnaisilla paperitöillä. Pitkät tovit juteltiin kahviloissa, ravintoloissa ja huoneessa, jonka Henok jakoi parin muun miehen kanssa. Ensimmäinen ilta venyi aamukuuteen. Lopuksi baarissa, jossa oli vielä lähtiessämmekin menoa. Tunnelma oli erittäin hyvä, jopa portsari jammaili etiopialaisen ja länsimaisen musiikin tahdissa. Ainakin täällä pohjoisessa on turvallista kävellä myös yömyöhään kadulla. Väkivaltaista rikollisuutta on erittäin vähän, eikä ryöstöjä tapahdu juuri lainkaan.

Henokilta ja hänen ystäviltään (kuvaaja, TV/radio reportteri ja fysiikanopettaja) opin paljon Etiopiasta. Melestä tämä joukko ylisti. Ei siksi, että hän on täältäpäin kotoisin, vaan koska hän ei korruptoitunut ja paransi merkittävästi oloja Etiopiassa. Danakilkuume kasvoi, kun katselin kuvaajan ottamia kuvia upeista maisemista. Hän on ollut alueella useasti, kuvaamassa esimerkiksi musiikkivideoita. Valmistuva fysiikanopettaja kyseli miten voisi saada suomalaiseen yliopistoon stipendin ja tuntisinko oikeita ihmisiä. En valitettavasti osannut auttaa. Etiopialaisia opiskelee ja työskentelee paljon maailmalla.

Etiopiassa monet pureskelevat khatin lehtiä. Khat on kotoisin Etiopiasta ja laillista täällä. Khattia sanotaan myös vihreäksi kullaksi ja se on tärkeä vientituote. Khat jakaa mielipiteitä, jotkut sanovat sitä huumeeksi ja toiset taas kahvin tapaiseksi piristeeksi. Vuonna 2006 Brittiläinen Science and Technology Select Committee totesi 20 laillisen ja laittoman stimulantin tutkimuksessa khatin vähiten haitalliseksi stimulantiksi. Samassa tutkimuksessa alkoholi päätyi sijalle 5 ja tupakka sijalle 9. Silti britit kielsivät khatin kesäkuussa 2014. Päihdyttävä vaikutus on lievä, lehtien pureskelu piristää ja lisää puheliaisuutta.

Etiopialainen kahviseremonia. Näitä pieniä kahviloita löytyy Mekelinistä kymmeniä.

Henokin ansiosta sain lopulta Injerani, kuten olen sen kuvissa nähnyt. Kirjoittelin häneltä ylös myös muita ruokia ja käytännöllisiä fraaseja.

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Melesin kuvasta, tiesitkö, että molemmat, Meles ja se argentiinalainen opiskeli lääketiedettä, vain toinen valmistui. Ruokalautanen näyttää herkulliselta. Onko laidoilla oleva ruskea toukkia vai mitä?

Tuukka kirjoitti...

En tiennyt, mutta jännä sattuma. Ruoka oli herkullista, taisivat olla papuja tai linssejä. Nää on täällä päin sen verran uskonnon rajoittamia, ettei maistu ees hevonen, kameli tai possu.