Bolen lentokentältä sain jonotuksen jälkeen viisumin. Vähän sama meininki, kuin joillain maa-asemilla Aasiassa, ensimmäiseen luukkuun annettiin passi ja toisessa viisumi maksettiin ja passi saatiin takaisin. Viisumin olisi voinut maksaa useammalla valuutalla, joista minä saatoin valita kolmesta vaihtoehdosta: 50 USD, 450 ruotsin kruunua tai 48 euroa. Valitsin eurot sillä niitä minulla on eniten. Euron kolikot kävivät, mutteivät sentit (yritin tyhjentää kolikkopuolta). Birrejä sain ykköskortilla automaatista maksimin 4000, ei siis sittenkään korttihuolia.
Aulaan päästyäni taksihäsläri (nainen) tuli kysymään mihin olen menossa ja tarvinko taksia. Kerrottuani suosituimman ja vanhimman budjettihotellin Piazzalla (Taitu) häsläri kertoi, että sinne on menossa joku muukin. Kyydin jakaja osoittautui tanskalaiseksi tytöksi, joka oli myöskin ensimmäistä kertaa Etiopiassa, mutta nähnyt minua enemmän Afrikkaa, sillä hän oli työskennellyt Tansaniassa 6 kuukautta. Taksille tuli yhteensä hintaa 400b.
Tytöllä oli varaus ja ystäviä hotellilla, minulla ei. Tarjolla olisi ollut vain 35$ huoneita, joten jatkoin matkaa. Piazzalla on paljon budjettihotelleja, joista päätin mennä seuraavaksi Baroon. Täälläkin oli respan mukaan täyttä, mutta lähtiessäni pois portinvartija kysyi miksei kelvannut. Kerrottuani, että hotelli on täynnä, hän sanoi, että ei ole ja lähdettiin takaisin sisään. 230b Singlehuoneet olivat täynnä, mutta 280b parisängyllinen oli tarjolla.
Kun tästä reilun kymmenen euron huoneestä löytyi jopa oma lämmin suihku tein kaupat.
Hotelli on melkoisen vehreä
Seinän kuvista näkyy etiopian monikulttuurillisuus. Siinä missä musliminaisista näkyy vain naama, etelässä kuljetaan rinnat paljaina.
Taituhotellille palasin melko pian, sillä täällä on skybussin lipunmyyntipiste (Mekele 460b). Taitu on koko Addis Abeban vanhin hotelli ja rakennettu alunperin 1907 kuningattarelle palatsiksi.
Lipussa luki totutusti Tukka, mutta viisumin myöntäjällä oli mennyt vielä lahjakkaammin metsään.
Ensimmäinen kahvi, kahvin kotimaassa. Erittäin erittäin hyvää, kupille tulee hintaa n. 10b.
Kuva hotellini läheltä. Vaikka vähän väsytti päätin lähteä katsomaan pari nähtävyyttä.
Matkalla kansallismuseolle näkyi melko heikosti rakennettuja asumuksia. Vaikka seinät saattaavat olla pellistä, niin katolta löytyy silti lautasantenni.
Lucyn maineesta otetaan kansallismuseon vieressä kaikki irti. Itse museoon lippu kustansi vain 10b.
Ensimmäisenä tietenkin sitä kuuluisinta katsomaan, Lucy. Tämä oli aikoinaan vanhin hominidi mikä on koskaan löydetty ja sitä pidettiin puuttuvana linkkinä ihmisten ja apinoiden välillä. Myöhemmin on löydetty vielä vanhempia hominidejen luita. Kuulin sivukorvalla, että joku epäili fossiilin aitoutta. Meninkin kysymään lipunmyynnistä onko tämä aito Lucy vai jäljennös. Minulle kerrottiin, että jäljennös, mutta suoraan Lucysta otettu jäljennös. Aito on ainoastaan tutkijoiden nähtävillä.
Lucyn koko luuranko mallinnettuna. Tämä neito kulki täällä 3,2 miljoonaa vuotta sitten.
Museon alakerrassa oli myös muita mielenkiintoisia fossileita. Tässä sapelihammastiikeriä.
Selam, vanhin koskaan löydetty ihmisen sukua oleva lapsifossiili, ikää 3,3 miljoonaa vuotta.
Muissa kerroksissa olleista esineistä ei ollut juurikaan infoa.
Tässä kuninkaiden kruunuja. Haile Selassien oikealla takana. Kruunun nähtyäni oli hyvä aika jatkaa matkaa itse kuninkaan haudalle.
Tienylityssillalla.
Poliisin koppi vähän rempallaan.
Holy Trinity Cathedral. Sisäänpääsymaksu alueelle oli melko suolainen 100b ulkomaalaisilta.
Meles Zenawin hauta. Sissijohtaja, joka syrjäytti julman diktaattorin ja teki itsestään itsevaltiaan, jota on arvosteltu hyvin rajusti opposition sortamisesta. Mies toimi ensin presidenttinä 1991-1995 ja tämän jälkeen pääministerinä kuolemaansa saakka 2012.
Löydettyäni kirkkoon sisään menin katsomaan Haile Selassien eli Ras Tefarin hautaa tai siis koko miehen arvonimi kuuluu: "Hänen Keisarillisen Majesteettinsa, Keisari Haile Selassie I, Juudaan heimon voittamaton leijona, Jumalan Valitsema ja Etiopian Kuninkaiden Kuningas". Mies hallitsi Etiopiaa vuodesta 1930. Etualan haudassa lepää hänen vaimonsa. Haile Selassien syrjäytti 1974 ja mitä ilmeisimmin tappoi 1975 Mengistu, jonka edellisen kuvan Meles syrjäytti. Mengistu elää edelleen maanpaossa Zimbabwessa.
Kirkko oli muutenkin näkemisen arvoinen, lähtiessä vanha pappi yritti kerjätä rahaa, en antanut.
Etiopialainen kissa paluumatkalta
Päivälliseksi Shiro Tegabino (35b). Hapan lätty vaatii hieman totuttelua, mutta yleisesti ottaen oikein maittava annos.
Etiopian numeroni: +251 944 135 294
1€=24b
Tunnisteet
Indonesia
(110)
Thaimaa
(98)
Filippiinit
(58)
Malesia
(47)
Snorklaus
(46)
Suomi
(45)
Sukellus
(44)
Kiina
(39)
Tansania
(36)
Egypti
(33)
Intia
(31)
Ecuador
(30)
Sumatra
(28)
Ghana
(27)
Nicaragua
(25)
Sulawesi
(25)
Vietnam
(25)
Kambodža
(22)
Myanmar
(22)
Nusa Tenggara
(21)
Peru
(21)
Bolivia
(20)
Galapagos
(20)
Laos
(20)
Sri Lanka
(20)
Maluku
(19)
Etiopia
(18)
Tulivuori
(18)
Savanni
(17)
Benin
(15)
Iran
(15)
Malediivit
(14)
Viidakko
(14)
Dominikaaninen
(13)
F1
(13)
Turkki
(13)
Australia
(12)
Borneo
(12)
Amazon
(10)
Italia
(10)
Saudi Arabia
(10)
Taiwan
(10)
Argentiina
(9)
Brasilia
(9)
Kolumbia
(9)
Oman
(9)
Jaava
(8)
Meksiko
(8)
USA
(8)
Belize
(7)
Togo
(7)
El Salvador
(6)
Malta
(6)
Qatar
(6)
Sarawak
(6)
kalimantan
(6)
Guatemala
(5)
Japani
(5)
Ranska
(5)
Sikkim
(5)
Bali
(4)
Costa Rica
(4)
Dinosaurus
(4)
Hollanti
(4)
Honduras
(4)
Norja
(4)
Panama
(4)
Paraguay
(4)
Venäjä
(4)
Bahrain
(2)
Englanti
(2)
Ruotsi
(2)
Sveitsi
(2)
Latvia
(1)
Saksa
(1)
Singapore
(1)
Vatikaani
(1)
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Tukholma
Reissu alkoi Minnan tarjoamalla aamuyökyydillä Oulun kentälle. Kahvi ja mustikkamehu maistuivat molemmilla lennoilla, kun hyppäsin Helsingin kautta Tukholmaan.
Todettuani, ettei Ethiopian Airlinesin lennolle voinut ilmoittautua 10 tuntia etuajassa, laitoin rinkan lokerosäilytykseen (80kr) ja ostin menopaluun keskustaan (215kr). Olin nostanut tuhat kruunua automaatista, mutta edellisiin menoihin ei voinut käteistä käyttää. Onpahan kruunuja seuraavalle Haaparannanreissulle. Kortilla maksaessa huomasin, ettei ykköskorttini toiminut. Ilmeisesti magneettijuova vähän vioittunut ja tätähän ei Suomessa ole huomannut, onneksi on varakortti.
Bussilla pääsi keskustaan 40 minuutissa. Kuskina oli vanha hymyilevä mies, joka tottuneesti piippaili turistien lippuja itsepalvelupiippariin. Vähän sateli lunta alkumatkasta ja kadutti, etten ottanut rinkasta pitkähihaista. Syystakissa oli hieman vilpoisaa, ei ollut Tukholma niin etelässä, kuin olin ajatellut.
Teatterissa Pussy Riot ja Idiote, ilmeisesti kaksi eri esitystä.
Toinen hieno rakennus matkalta Swedish History museoon, johon päätin tutustua viikinkinäyttelyn takia. Museolla ostin koodin mobiiliäänioppaaseen (15kr) ja lähdin tutustumaan sarvipäihin.
Riimukivi. Alustuksessa kerrottiin, että viikingit eivät olleet ruotsalaisia vaan kansa, joka asui täällä ennen ruotsalaisia.
Toisen maailmansodan jälkeen viikinkien rauhallista puolta haluttiin korostaa, sillä rauhantahto verisien sotien jälkeen oli kova. Nykyään taidetaan taas muistella enemmän niitä sotaretkiä.
Viikinkipäälikön haudasta löydettyä esineistöä ja mallikuva haudasta. Päälikkö haudattiin veneen, eläinuhrien ja aarteiden kanssa. Ylhäisten naisten haudoista on löydetty enemmän käyttötavaroita. Vaikka naiset eivät osallistuneet sotaretkille, he saattoivat yllyttää miehiään niille. Yksi islantilainen kansantaru kertoo naisesta, joka yllytti kiihkeästi miehiään sotaretkille ja keräsi näin suunnattoman omaisuuden moninkertaisena leskenä.
Muinainen silitysrauta
Juomingit olivat viikingeille tärkeä sosiaalinen tapahtuma, juomana yleensä olut.
Tässä näkyy elämän arvo 1200-luvun Gotlannissa. Gotlantilaisen tappamisesta joutui maksamaan sakkoa 4,8 kiloa hopeaa, vapaasta ulkolaisesta piti maksaa 2 kiloa ja orjan tappamisesta selvisi 225 gramman sakoilla.
Saamelaisten alue viikinkiaikaan, ei kerrottu joutuivatko nämä taistelemaan paljonkin Odinin sotilaita vastaan.
Tässä sotaisassa riimukivessä Odin esiintyy ylimpänä, sodan ja kuoleman jumalana. Hän oli kuitenkin myös runouden ja viisauden jumala, joka oli osallinen maailman luomiseen.
Viikinkien avaimia. Nainen oli avaimen hallitsija ja vastuussa maatilasta.
Yksi parhaista viikinkiajanlöydöistä on tämä täydellinen sepän työkalupakki, joka löydettiin 1936 Gotlannista. Seppä oli kylän tärkein käsityöläinen ja arvostettu henkilö. Hän toimi samaan aikaan metallintakojana, puuseppänä ja kirvesmiehenä.
Pienoismalli Birkan viikinkikaupungista.
Nämä esineet löytyivät yhdestä viikinkiajan rakennuksesta Mälaresta. Piispankepinpää irlannista, Buddhapatsas intiasta ja kauha itäiseltä välimereltä. Sitä miten nämä esineet ovat päätyneet tälle saarelle ei tiedetä. Ryöstöretket tuskin ulottuivat tarpeeksi kauas, näiden varastamiseen. Uskottavin selitys on, että varakas päälikkö on saanut/ostanut/ryöstänyt ne varhaisilta lähetyssaarnaajilta.
Viikinkiosaston jälkeen kävin läpi pikaisesti muunkin museon. Tässä mielenkiintoinen vitriini, siitä miten arkeologit voisivat esitellä meidän aikaamme. Materiaalia kalliomaalauksiin, ehkä rajojen merkkaamiseen? Kiviä, joita ihmiset ovat jostain syystä käsitelleet. Metallikilpi ja kahleita?
Kiinasta peräisin oleva katolilainen risti. Tulevaisuuden arkeologeilla voi olla haastava tehtävä edessä, jos he joutuvat kaivauksilla ymmärtämään meidän aikaamme.
Pyhä Birgitta, ainoa ruotsalainen, jonka paavi on julistanut pyhimykseksi. Pyhäinjäännökset olivat ja ovat erittäin arvokkaita. Tämä on tietenkin houkutellut huijareita. Skivarpin kirkko on säilyttänyt ylpeänä vasemman reunan esinettä pyhän Birgitan kätenä. Tarkemmissa tutkimuksissa se on osoittautunut hylkeen jalaksi. Alareunan luu kuuluu miehelle, vaikka sitäkin on pidetty Birgitan pyhäinjäännöksenä.
Mielenkiintoinen museo, josta jatkoin vähän viisastuneena takaisin kohti bussiasemaa ja lentokenttää.
Onko tuo leijona egyptiläistä alkuperää?
Finnair mainostaa komiasti uusia koneitaan.
Addish Abebaan lensin uudella, mutta hieman huonomaineisella (paljon vikoja) Boeing 787 koneella. Ensimmäistä kertaa pääsin leikkimään tummuvalla ikkunalla.
Ruoaksi oli hieman punertavaa, mutta vahvasti seitiltä maistuvaa kalaa. Kone teki välilaskun Roomassa ja poimi kyytiin lisää matkustajia. Seuraava lämmin ateria tarjoiltiin kolmen aikaa yöllä, tällä kertaa valitsin liharuoan, joka oli parempaa. Vähän outoa, että tarjoiltiin kaksi lämmintä ruokaa, muttei aamiaista, kone oli Addis Abebassa seitsemältä.
Maailman korkein talo.
Todettuani, ettei Ethiopian Airlinesin lennolle voinut ilmoittautua 10 tuntia etuajassa, laitoin rinkan lokerosäilytykseen (80kr) ja ostin menopaluun keskustaan (215kr). Olin nostanut tuhat kruunua automaatista, mutta edellisiin menoihin ei voinut käteistä käyttää. Onpahan kruunuja seuraavalle Haaparannanreissulle. Kortilla maksaessa huomasin, ettei ykköskorttini toiminut. Ilmeisesti magneettijuova vähän vioittunut ja tätähän ei Suomessa ole huomannut, onneksi on varakortti.
Bussilla pääsi keskustaan 40 minuutissa. Kuskina oli vanha hymyilevä mies, joka tottuneesti piippaili turistien lippuja itsepalvelupiippariin. Vähän sateli lunta alkumatkasta ja kadutti, etten ottanut rinkasta pitkähihaista. Syystakissa oli hieman vilpoisaa, ei ollut Tukholma niin etelässä, kuin olin ajatellut.
Teatterissa Pussy Riot ja Idiote, ilmeisesti kaksi eri esitystä.
Toinen hieno rakennus matkalta Swedish History museoon, johon päätin tutustua viikinkinäyttelyn takia. Museolla ostin koodin mobiiliäänioppaaseen (15kr) ja lähdin tutustumaan sarvipäihin.
Riimukivi. Alustuksessa kerrottiin, että viikingit eivät olleet ruotsalaisia vaan kansa, joka asui täällä ennen ruotsalaisia.
Toisen maailmansodan jälkeen viikinkien rauhallista puolta haluttiin korostaa, sillä rauhantahto verisien sotien jälkeen oli kova. Nykyään taidetaan taas muistella enemmän niitä sotaretkiä.
Viikinkipäälikön haudasta löydettyä esineistöä ja mallikuva haudasta. Päälikkö haudattiin veneen, eläinuhrien ja aarteiden kanssa. Ylhäisten naisten haudoista on löydetty enemmän käyttötavaroita. Vaikka naiset eivät osallistuneet sotaretkille, he saattoivat yllyttää miehiään niille. Yksi islantilainen kansantaru kertoo naisesta, joka yllytti kiihkeästi miehiään sotaretkille ja keräsi näin suunnattoman omaisuuden moninkertaisena leskenä.
Muinainen silitysrauta
Juomingit olivat viikingeille tärkeä sosiaalinen tapahtuma, juomana yleensä olut.
Tässä näkyy elämän arvo 1200-luvun Gotlannissa. Gotlantilaisen tappamisesta joutui maksamaan sakkoa 4,8 kiloa hopeaa, vapaasta ulkolaisesta piti maksaa 2 kiloa ja orjan tappamisesta selvisi 225 gramman sakoilla.
Saamelaisten alue viikinkiaikaan, ei kerrottu joutuivatko nämä taistelemaan paljonkin Odinin sotilaita vastaan.
Tässä sotaisassa riimukivessä Odin esiintyy ylimpänä, sodan ja kuoleman jumalana. Hän oli kuitenkin myös runouden ja viisauden jumala, joka oli osallinen maailman luomiseen.
Viikinkien avaimia. Nainen oli avaimen hallitsija ja vastuussa maatilasta.
Yksi parhaista viikinkiajanlöydöistä on tämä täydellinen sepän työkalupakki, joka löydettiin 1936 Gotlannista. Seppä oli kylän tärkein käsityöläinen ja arvostettu henkilö. Hän toimi samaan aikaan metallintakojana, puuseppänä ja kirvesmiehenä.
Pienoismalli Birkan viikinkikaupungista.
Nämä esineet löytyivät yhdestä viikinkiajan rakennuksesta Mälaresta. Piispankepinpää irlannista, Buddhapatsas intiasta ja kauha itäiseltä välimereltä. Sitä miten nämä esineet ovat päätyneet tälle saarelle ei tiedetä. Ryöstöretket tuskin ulottuivat tarpeeksi kauas, näiden varastamiseen. Uskottavin selitys on, että varakas päälikkö on saanut/ostanut/ryöstänyt ne varhaisilta lähetyssaarnaajilta.
Viikinkiosaston jälkeen kävin läpi pikaisesti muunkin museon. Tässä mielenkiintoinen vitriini, siitä miten arkeologit voisivat esitellä meidän aikaamme. Materiaalia kalliomaalauksiin, ehkä rajojen merkkaamiseen? Kiviä, joita ihmiset ovat jostain syystä käsitelleet. Metallikilpi ja kahleita?
Kiinasta peräisin oleva katolilainen risti. Tulevaisuuden arkeologeilla voi olla haastava tehtävä edessä, jos he joutuvat kaivauksilla ymmärtämään meidän aikaamme.
Pyhä Birgitta, ainoa ruotsalainen, jonka paavi on julistanut pyhimykseksi. Pyhäinjäännökset olivat ja ovat erittäin arvokkaita. Tämä on tietenkin houkutellut huijareita. Skivarpin kirkko on säilyttänyt ylpeänä vasemman reunan esinettä pyhän Birgitan kätenä. Tarkemmissa tutkimuksissa se on osoittautunut hylkeen jalaksi. Alareunan luu kuuluu miehelle, vaikka sitäkin on pidetty Birgitan pyhäinjäännöksenä.
Mielenkiintoinen museo, josta jatkoin vähän viisastuneena takaisin kohti bussiasemaa ja lentokenttää.
Onko tuo leijona egyptiläistä alkuperää?
Finnair mainostaa komiasti uusia koneitaan.
Addish Abebaan lensin uudella, mutta hieman huonomaineisella (paljon vikoja) Boeing 787 koneella. Ensimmäistä kertaa pääsin leikkimään tummuvalla ikkunalla.
Ruoaksi oli hieman punertavaa, mutta vahvasti seitiltä maistuvaa kalaa. Kone teki välilaskun Roomassa ja poimi kyytiin lisää matkustajia. Seuraava lämmin ateria tarjoiltiin kolmen aikaa yöllä, tällä kertaa valitsin liharuoan, joka oli parempaa. Vähän outoa, että tarjoiltiin kaksi lämmintä ruokaa, muttei aamiaista, kone oli Addis Abebassa seitsemältä.
Maailman korkein talo.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Etiopiaan
Rakennusalalla on hiljaista talvella. Sainkin mahdollisuuden lähteä toisellekkin lyhyelle reissulle. Kohteeksi valitsin Etiopian ja melkein ämppäsin mukaan Somalimaan, mutta viime hetkellä päätin pysyä Etiopiassa. Varmaankin hyvä päätös, kaksi maata reilussa kolmessa viikossa olisi liikaa. Reissun aluksi käyn tutustumassa Danakil Depressioniin ja näen vihdoinkin laavaa. Tämän jälkeen suunnitelma on seikkailla Länsi-Etiopian vähemmän turistisoituneilla alueilla.
Lennot:
Oulu-Tukholma 19.3. 05.55-08.00
Tukholma-Addis Ababa 19.3. 19.30-07.14 (+1)
Addis Ababa-Tukholma 12.4. 00.20-09.30
Tukholma-Helsinki 12.4. 12.55-14.55
Pohjolan lennot Finnairilta 164,74€
Mannertenväliset lennot Ethiopian Airlinesilta 480€
Sen verran olen jo Etiopiasta lueskellut, että tiedän miksi Arman Alizadin kamelikaravaani oli jo lähtenyt Viimeisen ristiretken Danakiljaksossa, vaikka Arman saapui sovittuun paikkaan omasta mielestään ajoissa. Etiopissa on oman kalenterin ja omien kirjainten lisäksi käytössä myös oma aika. Päivä-aika alkaa ja päättyy auringon noustessa ja laskiessa. Yö-aika alkaa auringon laskiessa. Suomessa tällainen olisi hyvin hankalaa, mutta Etiopiassa aurinko nousee aina kuudelta.
Kun Arman siis oli sopinut, että karavaani lähtee kolmelta yöllä, se lähti kansainväliseen aikaan jo yhdeksältä illalla.
Lennot:
Oulu-Tukholma 19.3. 05.55-08.00
Tukholma-Addis Ababa 19.3. 19.30-07.14 (+1)
Addis Ababa-Tukholma 12.4. 00.20-09.30
Tukholma-Helsinki 12.4. 12.55-14.55
Pohjolan lennot Finnairilta 164,74€
Mannertenväliset lennot Ethiopian Airlinesilta 480€
Sen verran olen jo Etiopiasta lueskellut, että tiedän miksi Arman Alizadin kamelikaravaani oli jo lähtenyt Viimeisen ristiretken Danakiljaksossa, vaikka Arman saapui sovittuun paikkaan omasta mielestään ajoissa. Etiopissa on oman kalenterin ja omien kirjainten lisäksi käytössä myös oma aika. Päivä-aika alkaa ja päättyy auringon noustessa ja laskiessa. Yö-aika alkaa auringon laskiessa. Suomessa tällainen olisi hyvin hankalaa, mutta Etiopiassa aurinko nousee aina kuudelta.
Kun Arman siis oli sopinut, että karavaani lähtee kolmelta yöllä, se lähti kansainväliseen aikaan jo yhdeksältä illalla.
Hilton ja kotimatka
Heti sukeltelun jälkeen ei kannata lentää. Katseltuani Hurghadan hotellihintoja, päätin kokeilla paremman luokan all inclusivea. Valitsemallani Hilton Hurghada Long Beachillä yön hinta juomien ja ruokien kera oli vain 40€/yö. Vieläkin halvempaa all inclusivea olisi löytynyt, mutta ajattelin, että Hiltonin täytyy säilyttää taso, vaikka näilläkin hinnoilla hotellit ovat puoli tyhjiä.
Sukellusfirman kyydin jätettyä minut hotellin pihalle, vähän jännitti. Täysin uusi kokemus tällainen paikka. Laukut piti jättää ovelle ja astella vasta sen jälkeen vastaanottotiskille. Erittäin ystävällinen mies otti minut vastaan ja kirjoittaessani saapumiskorttia, minulle tuotiin tervetulodrinkki. Maksettuani kaksi yötä käteisellä sain avainkortin ja allaspyyhekortin. Lähdin kävelemään allasalueelle, laukkuni toimitettaisiin varmaankin pian huoneeseen.
Iso allasalue, vähän turisteja.
Hotellin ranta. Täällä istahdin pitkäksi aikaa juttelemaan henkilökunnan tyypin kanssa. Keskustelu liittyi paljolti politiikkaan ja kaveri kritisoi aika suoraan ja kovalla kädellä esimerkiksi Yhdysvaltoja, israelilaisia ja kapitalisteja.
Ravintola, jonka portissa oli ruokalistat vain venäjäksi, ei näyttänyt olevan auki.
Mentyäni huoneeseeni en nähnyt rinkkaani. Lähdinkin alakertaan katsomaan ja siellähän se oli samassa paikassa, mihin sen olin jättänyt. Kysyin voitaisiinko se toimittaa huoneeseeni ja minulle vastattiin, selvä haluat sen siis nyt huoneeseesi, kestää viitisen minuuttia. Menin takaisin huoneeseeni ja pian nuori poika toikin rinkkani, tajusin antaa tippiä.
Huoneeni
Parvekenäkymäni. Kelpaa.
Lotus ravintola ei ollut auki, mutta muuten sain mitä lapussa luvattiin.
Al Dente ravintolan tarjontaa. Näytti paremmalta, kuin oli. Veneellä oli maistuvampaa. Mahani söin pullolleen kuitenkin jokaisella aterialla. Punaviini ei ollut kovin laadukasta, mutta meni ruokajuomana.
Pari päivää meni ihan kivasti syöden ja altaalla rakia siemaillen. Viski, brandy ja rommi olivat juomakelvottomia. Ihmettelinkin, että miten tällaisessa paikassa, jossa normaalihinnat ovat huomattavasti korkeammat, voidaan tarjoilla laatutietoisille kuluttajille täyttä kuraa. Päädyin päätelmään, että massimiehet eivät juo hintaan kuuluvia juomia, vaan ostavat lisämaksullisia laatujuomia.
Ensimmäisenä iltana kävin hotellin discossa katsomassa egyptiläistä tanssia.
Hilton oli kiva nähdä, mutta pysyn jatkossakin vain huoneen (ehkä aamiaisen) tarjoavissa elämänmakuisissa hotelleissa. Ei täällä kahta päivää kauempaa olisi viihtynyt. Huomasin, että pieni seikkailukuume löi makoillessa päälle, olisin niin mielelläni lähtenyt käymään ränsistyneellä paikallisbussilla vaikkapa Aswanissa. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa siihen, ehkä ensi kerralla.
Kotimatkan aloitin hotellista varatulla kyydillä lentokentälle. 20€ oli paljon melko lyhyestä matkasta, mutta hotelli oli syrjässä, enkä ollut varma löytäisinkö keskellä yötä taksia, joka veloittaisi vähemmän.
Olin hyvissä ajoin kentällä ja jouduin odottamaan yli puoli tuntia, että pääsin sisään. Joku ihme systeemi, etteivät laske matkustajia sisään, ennen kuin check-in on auki.
Päästyäni koneeseen neljältä yöllä, nukahdin lähes heti. Pari tuntia myöhemmin heräsin siihen, että konetta tyhjennetään. Mietin hetken, että olemmeko edelleen Egyptissä - kyllä olimme. Päästyämme takaisin sisälle, alkoi epätietoinen odotus. Aluksi kerrottiin ainoastaan, että lentokone on rikki. Puoli koneellista ärsyyntyneitä ihmisiä ahdisteli avopallossa Turkish Airlinesin virkailijaa, jolla ei ollut antaa enempää tietoa. Myhäiltiin hollantilaisen miehen kanssa, että tuolla tyypillä on paikan ikävin duuni. Jossain vaiheessa alettiin jakaa leimoja passeihin, ilmeisesti poistumme kentältä.
Laukkujen noutopaikassa tilanteen otti haltuun itsevarmempi tyyppi. Hän kertoi, että ne joilla on asumus Hurghadassa, voivat jättää yhteystietonsa ja heille soitetaan puoleen päivään mennessä. Loput voivat siirtyä pihalle, josta lähtee pian kuljetus hotellille. Hotellilla järjestetään tiedotustilaisuus jatkosta kello kaksitoista päivällä.
Meidät kuskattiin Miragehotelliin, jossa täytettiin sisäänkirjautumislaput ja odoteltiin. Väkeä oli paljon, joten taas jouduttiin venailemaan kauan. Huoneen sain joskus kympin jälkeen. Tässä vaiheessa hotellille oli saapunut yksi Turkish Airlinesin virkailija, joka sääti uusia lentoja ihmisille. Kaikkia kehotettiin tulemaan vasta kahden aikoihin kyselemään. Minä kuitenkin huolehdin Helsinki-Oulu välistä, joka oli eri lipulla, joten jäin muutamien muiden kanssa jonottamaan. Sain kuulla, että lähden luultavasti iltapäivällä tai seuraavana yönä, Turkish ostaa uuden Helsinki-Oulu lipun. Iltapäivällä selvisi, että minut oli saatu yökoneeseen, joten saisin venailla täällä yöhön asti. Istanbul-Helsinki kone olisi lähtenyt joka tapauksessa vasta seuraavana aamuna.
Huone ei pärjännyt edelliselle.
Kuva omalta parvekkeelta. Täällä oli enemmän porukkaa (suurin osa venäläisiä), kuin Hiltonissa ja ruoka oli parempaa, Turkish tarjosi all inclusive rannekkeen. Päivä ja ilta meni nukuskellessa ja syödessä, pötköttelin hetken myös altaalla.
Hotellin uima-altaat upeassa yövalaistuksessa.
Vuorokausi ensimmäisestä yrityksestä kone pääsi lentoon ja aamulla olin lumisessa Istanbulissa.
Hetki piti jännittää, että pääsisinhän jatkamaan, paljon lentoja oli peruttu. Olin kuullut, että täällä on jouduttu joinain talvina sulkemaan viikoiksi koko lentokenttä lumisateen takia. Lunta tulee niin harvoin, että ei ole kannattavaa hankkia suurta aurauskalustoa. Lentoni lähti kuitenkin ajallaan.
Vaikeudet jatkuivat Helsingin lentokentällä. Lentoni lähti tunnin myöhässä lumisateen takia. Finnair aloitti puolen tunnin jälkeen tarjoilla raikasta vettä. Ouluun kuitenkin lopulta pääsin ja venähtänyt reissu oli ohi.
Sukellusfirman kyydin jätettyä minut hotellin pihalle, vähän jännitti. Täysin uusi kokemus tällainen paikka. Laukut piti jättää ovelle ja astella vasta sen jälkeen vastaanottotiskille. Erittäin ystävällinen mies otti minut vastaan ja kirjoittaessani saapumiskorttia, minulle tuotiin tervetulodrinkki. Maksettuani kaksi yötä käteisellä sain avainkortin ja allaspyyhekortin. Lähdin kävelemään allasalueelle, laukkuni toimitettaisiin varmaankin pian huoneeseen.
Iso allasalue, vähän turisteja.
Hotellin ranta. Täällä istahdin pitkäksi aikaa juttelemaan henkilökunnan tyypin kanssa. Keskustelu liittyi paljolti politiikkaan ja kaveri kritisoi aika suoraan ja kovalla kädellä esimerkiksi Yhdysvaltoja, israelilaisia ja kapitalisteja.
Ravintola, jonka portissa oli ruokalistat vain venäjäksi, ei näyttänyt olevan auki.
Mentyäni huoneeseeni en nähnyt rinkkaani. Lähdinkin alakertaan katsomaan ja siellähän se oli samassa paikassa, mihin sen olin jättänyt. Kysyin voitaisiinko se toimittaa huoneeseeni ja minulle vastattiin, selvä haluat sen siis nyt huoneeseesi, kestää viitisen minuuttia. Menin takaisin huoneeseeni ja pian nuori poika toikin rinkkani, tajusin antaa tippiä.
Huoneeni
Parvekenäkymäni. Kelpaa.
Lotus ravintola ei ollut auki, mutta muuten sain mitä lapussa luvattiin.
Al Dente ravintolan tarjontaa. Näytti paremmalta, kuin oli. Veneellä oli maistuvampaa. Mahani söin pullolleen kuitenkin jokaisella aterialla. Punaviini ei ollut kovin laadukasta, mutta meni ruokajuomana.
Pari päivää meni ihan kivasti syöden ja altaalla rakia siemaillen. Viski, brandy ja rommi olivat juomakelvottomia. Ihmettelinkin, että miten tällaisessa paikassa, jossa normaalihinnat ovat huomattavasti korkeammat, voidaan tarjoilla laatutietoisille kuluttajille täyttä kuraa. Päädyin päätelmään, että massimiehet eivät juo hintaan kuuluvia juomia, vaan ostavat lisämaksullisia laatujuomia.
Ensimmäisenä iltana kävin hotellin discossa katsomassa egyptiläistä tanssia.
Hilton oli kiva nähdä, mutta pysyn jatkossakin vain huoneen (ehkä aamiaisen) tarjoavissa elämänmakuisissa hotelleissa. Ei täällä kahta päivää kauempaa olisi viihtynyt. Huomasin, että pieni seikkailukuume löi makoillessa päälle, olisin niin mielelläni lähtenyt käymään ränsistyneellä paikallisbussilla vaikkapa Aswanissa. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa siihen, ehkä ensi kerralla.
Kotimatkan aloitin hotellista varatulla kyydillä lentokentälle. 20€ oli paljon melko lyhyestä matkasta, mutta hotelli oli syrjässä, enkä ollut varma löytäisinkö keskellä yötä taksia, joka veloittaisi vähemmän.
Olin hyvissä ajoin kentällä ja jouduin odottamaan yli puoli tuntia, että pääsin sisään. Joku ihme systeemi, etteivät laske matkustajia sisään, ennen kuin check-in on auki.
Päästyäni koneeseen neljältä yöllä, nukahdin lähes heti. Pari tuntia myöhemmin heräsin siihen, että konetta tyhjennetään. Mietin hetken, että olemmeko edelleen Egyptissä - kyllä olimme. Päästyämme takaisin sisälle, alkoi epätietoinen odotus. Aluksi kerrottiin ainoastaan, että lentokone on rikki. Puoli koneellista ärsyyntyneitä ihmisiä ahdisteli avopallossa Turkish Airlinesin virkailijaa, jolla ei ollut antaa enempää tietoa. Myhäiltiin hollantilaisen miehen kanssa, että tuolla tyypillä on paikan ikävin duuni. Jossain vaiheessa alettiin jakaa leimoja passeihin, ilmeisesti poistumme kentältä.
Laukkujen noutopaikassa tilanteen otti haltuun itsevarmempi tyyppi. Hän kertoi, että ne joilla on asumus Hurghadassa, voivat jättää yhteystietonsa ja heille soitetaan puoleen päivään mennessä. Loput voivat siirtyä pihalle, josta lähtee pian kuljetus hotellille. Hotellilla järjestetään tiedotustilaisuus jatkosta kello kaksitoista päivällä.
Meidät kuskattiin Miragehotelliin, jossa täytettiin sisäänkirjautumislaput ja odoteltiin. Väkeä oli paljon, joten taas jouduttiin venailemaan kauan. Huoneen sain joskus kympin jälkeen. Tässä vaiheessa hotellille oli saapunut yksi Turkish Airlinesin virkailija, joka sääti uusia lentoja ihmisille. Kaikkia kehotettiin tulemaan vasta kahden aikoihin kyselemään. Minä kuitenkin huolehdin Helsinki-Oulu välistä, joka oli eri lipulla, joten jäin muutamien muiden kanssa jonottamaan. Sain kuulla, että lähden luultavasti iltapäivällä tai seuraavana yönä, Turkish ostaa uuden Helsinki-Oulu lipun. Iltapäivällä selvisi, että minut oli saatu yökoneeseen, joten saisin venailla täällä yöhön asti. Istanbul-Helsinki kone olisi lähtenyt joka tapauksessa vasta seuraavana aamuna.
Huone ei pärjännyt edelliselle.
Kuva omalta parvekkeelta. Täällä oli enemmän porukkaa (suurin osa venäläisiä), kuin Hiltonissa ja ruoka oli parempaa, Turkish tarjosi all inclusive rannekkeen. Päivä ja ilta meni nukuskellessa ja syödessä, pötköttelin hetken myös altaalla.
Hotellin uima-altaat upeassa yövalaistuksessa.
Vuorokausi ensimmäisestä yrityksestä kone pääsi lentoon ja aamulla olin lumisessa Istanbulissa.
Hetki piti jännittää, että pääsisinhän jatkamaan, paljon lentoja oli peruttu. Olin kuullut, että täällä on jouduttu joinain talvina sulkemaan viikoiksi koko lentokenttä lumisateen takia. Lunta tulee niin harvoin, että ei ole kannattavaa hankkia suurta aurauskalustoa. Lentoni lähti kuitenkin ajallaan.
Vaikeudet jatkuivat Helsingin lentokentällä. Lentoni lähti tunnin myöhässä lumisateen takia. Finnair aloitti puolen tunnin jälkeen tarjoilla raikasta vettä. Ouluun kuitenkin lopulta pääsin ja venähtänyt reissu oli ohi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
