Siem Reap

Tanne tultuani tajusin, etten ole nahnyt muita travellereja/turisteja yli kuukauteen. Taalla niita kylla riittaa, kaupungilla kavellessa nakee enemman lankkareita, kuin paikallisia, lisaksi taalla on paljon turisteja muista aasian maista. Muutenkin kaupunki elaa turistien mukaan, joten suuntaan heti Angkorin jalkeen Battambangiin. Taalla kannattaa kysya ensimmaista kertaa myos ruoan hinta etukateen, tuli maksettua katukeittion sapuskasta normaalin 3000 rielin (0,75$) sijaan 3$. Tinkia kannattaa myos aina, ruosta en ole viela tinkinyt, mutta t-paidan hinnasta lahti helpostia puolet pois, maksoin 6000 rielia. 3000 rielin Hedelmapirtelonkin sain 2000 rielilla, ainoastaan sanomalla, etta yleensa nama maksavat 2000 rielia. Olen myos huomannut, etta alan olla selvasti keskimaaraista turistia parempi kadunylittaja. Monet kayttavat taallakin Suomen tyylia, eli katsotaan, ettei kummastakaan suunnasta tule autoa ja mennaan tien yli. Jos ei halua seisoskella pitkaa aikaa tienlaidassa, tulle kayttaa Aasian tyylia, eli keskitytaan ensin toisesta suunnasta tuleviin ja kun loydetaan rako keskiviivalle, kavellaan sinne ja samalla etsitaan rakoa keskiviivalta tien toiselle puolelle. Kumpaankin suuntaan pitaa toki vikaista, silla kaikki eivat aina aja oikeaan suuntaan. Tanaan kavin kansallismuseossa tutustumassa Angkorin historiaan, jotta saan paikasta enemman irti, kun menen sinne. Paikka oli hieno ja informatiivinen, mutta odotin hieman enemman, kehujen ja suolaisen 12$ paasymaksun takia. Muistitikku on muuten paattanyt sanoa yhteistyosopimuksen irti, mutta onneksi mp3-soitin toimii myos muistitikkuna.