Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 15. lokakuuta 2010

Siwa järvi ja Gebel Dakrur


Vuokrasin pyörän 15 Epunnalla puoliltapäivin torstaina ja suuntasin kohti läheistä suolajärveä.



Rannat olivat suolasta valkoiset. Kun menin katsomaan lähempää tätä puunkarahkaa suolaisen hiekan kova pintakerros meni rikki ja upposin puoltasäärtämyöten mäskiin (mustat jäljet). Tämän sotkun pesin pois suolavedessä ja loppupäivän lahkeet olivat kovat ja valkoiset polven alapuolelta.


Järvellä ja sen lähellä oli paljon lintuja. Tämä on paras kuva jonka näistä säikyistä siivekkäistä sain.


Toisesta päästä järveä hiekka-aavikon reunalta löytyi tämä laitos, jossa koneet kävivät, mutta jonka tarkoitus jäi hämärän peittoon.

Paluumatkalla moikkasin kalastajia, jotka olivat tien varressa päästelemässä kaloja verkoista. Parikymmentä metriä ajettuani he huusivat minulle jotain arabiaksi, pysähdyin ja käänsin pääni, jolloin mies huitaisi ja sanoi taas jotain arabiaksi ja heti perään toinen mies: "come here". No minä menin ja englantia puhuva mies osoittautui matematiikanopettajaksi läheisestä koulusta. 2 muuta miestä olivat vierailulla jostain toisesta kylästä jostain kaukaa ja kalastus oli harrastus, ei työ. He pyysivät istumaan kanssaan. Yksi miehistä paistoi kaloja ja he pyysivät minua jäämään syömään. Suostuin tietenkin ilomielin. Juttelimme kaikenlaista. Kysymys uskonnostani pisti minut hetkeksi miettimään ja aloin selittää, että se on hieman erilaista Suomessa, jolloin mies auttoi jatkokysymyksellä, olenko kristitty vai eikö minulla ole uskontoa, vastasin ettei ole ja vaihdoimme puheenaihetta. Kun kalat olivat valmiita pahvinpalojen päälle katettiin lisäksi vihanneksia, leipää ja papuja, varsinkin kala oli herkkua. Syötyämme he kiittivät Allahia ja minä heitä. Teetä juodessa he kysyivät suomalaisista juomatavoista, kysyinkin miksi he eivät juo alkoholia. Opettaja vastasi, että Huumeet vievät tasapainon, sitä on joskus iloinen ja sitten taas ei, paljon parempi pitää mieli puhtaana. Huumeet sisältävät myös alkoholin, se että se erotetaan erilleen muista huumeista on hyvin kulttuurisidonnaista. Mies ei sanonut tätä, mutta alkaessaan puhua suoraan huumeista ymmärsin, että tietenkin alkoholi on huume muiden joukossa täällä. Teen jälkeen he pitivät rukoushetken ja minä odotin hiljaa. Kun he olivat pakanneet lavamoottoripyörän lähes valmiiksi hyvästelin heidät ja jatkoin matkaa. Ohittaessaan minut he tyyttäsivät kahdesti ja minä nostin kättä.


Seuraavana aamuna tilasin juustoa tomaateilla, sillä edellisenä päivänä mies kertoi, että tämä on joidenkin egyptiläisten aamiainen, itse hän söi papuja aamiaiseksi. Leipä kuuluu kaikkiin ruokalajeihin, sitä ei mainita erikseen. Syötyäni kävin taas vuokraamassa pyörän normaaliin päivähintaan eli 20 Epunnalla, kuten oli edellisenä päivänä sovittu ja lähdin ajamaan kohti Gebel Dakruria. Kun ensimmäistä kertaa näin tämän vuoren, päätin heti, että tuonne pitää kiivetä, nyt oli tämän aika.


Pulujen koti.


Gebel Dakrur




Vuoren päältä oli upeat maisemat ja sieltä näki koko keitaan. Hiljaa istuessa näin myös ilmeisesti villieläimen (tai sitten se oli erikoinen koira), ketun oloisen tumman otuksen, jolla oli valkoinen hännänpää. Aavikolla on villieläimiä, mutta ei niitä kuulemma koskaan näe, sillä eläimet liikkuvat yleensä öisin ja ovat erittäin säikkyjä. Tämän otuksen näkeminen sai mieleeni kiikarit, jotka kaivoinkin ensimmäistä kertaa esiin ja aloin tiirailla ympäriinsä, todella hyvä ostos.


Tämä varjopaikka oli mukavan viileä, aurinko porotti keskipäivällä todella kuumasti.


Seinämät ovat täynnä fossiilien jälkiä. Vesalta kaipaisin hieman tietoa :) Mitä nää vuoret on? Vanhoja saaria? Korallimöykkyjä? Ja miks nää on päältä näin tasaisia?


Myös tältä vuorelta löytyi todennäköisesti vanha hauta.

Vuoren jälkeen kävin keskustassa syömässä ja täytin hotellilla 6 litran vesisäiliön, sillä olin päättänyt lähteä kokeilemaan onko suolaisen järven vesi yhtä suolaista, kuin kuolleella merellä.


Ja kyllähän se oli! Tosi jännä fiilis, kun vesi kelluttaa niin hyvin, että selällään maatessa on vaikeaa painaa jalkoja alaspäin. Järvi oli matala, mutta kuitenkin niin syvä, että kyllä siinä kellua pystyi. Vähän aikaa lilluttuani huuhtelin itseni hotellilta ottamallani vedellä ja lähdin kohti suihkua. Palauttaessani pyörää ja päivän tapahtumia kertoessani, vuokraamon mies kertoi, että suolavesi on todella hyvää iholle, putsaa ja tappaa bakteerit. Toinen käteni alkoi kyllä punottaa kyynärpään ja kouran välistä, iho oli varmaankin hieman rikki.

7 kommenttia:

Siina kirjoitti...

Tuommosia linnunpönttöjä Suomeenkin! Arvostan myös miesten mielipiteitä, ota oppia. :)

mutteri kirjoitti...

Oiskohan mitään kuvaa, jota voisit tarjota Siwa-kauppiaalle (tietty hyvään hintaan matkakassan täydennykseksi). Mun mainossuoni ei kyllä tuota nyt mitään ideaa, ehkä jollain toisella pulppuaa paremmin:) Mikähän se mukavan viileän lämpötila oli, Kairossa näyttää lämpötila olevan 37-38.

Vesa kirjoitti...

Hienon näkönen paikka kyllä, ainoa että noista kuvista ei saa kauheasti selvää että oliko hiekka valkoista, rusehtavaa, kellertää vai punertavaa.

Todennäkösesti tuo alue on vanhaa merenpohjaa eli hiekkakiveä, joka on sittemmin tuulen vaikutuksesta hajonnu hiekaksi.

Ne vuoret on myös vanhaa merenpohjaa ja syntyy kun kerros kovempaa hiekkakiveä halkeaa mannerten liikkuessa ja siten niiden alla olevat pehmeämmät kivet alkaa hioutua pois tuulen vaikutuksesta. Lopulta jää jäljelle muutama isoin ehjänä säilynyt kerrostuma jotka jää korkeammalle kuin ympäristö, josta kaikki on muuttunu hiekaksi.

Toivottavasti selvensi vähäsen yritin sanoa mahdollisimman lyhyesti ^^

Tuukka kirjoitti...

Jatkossa et Siina arvosta mielipiteitä niin paljon...

Täällä heiluu turisteja myös puolimetristen tykkejen kans, niiltä varmaan irtoaa parempia kuvia, ku mun pikku pokkarista... ;)

Kiitos Vesa, selvensi vähän, mut miks noi jotkut on noin tasasia päältä? Esim. uuden päivityksen auringonlaskukuva?

Vesa kirjoitti...

Niitten pitäis kaikkien olla aika tasaisia päältä ja melko saman korkusiakin, koska ne vuoret on vain palikka merenpohjaa joka on jääny korkeammalle ku ympäristö on kulunu pois.
Tuosta uudesta auringonlaskukuvasta näkee kieltämättä hyvin. Jos kuvittelet että tuo vuoren ylin osa ois vieläkin hiekkana meren pohjassa ja menisit sukeltamalla kattomaan niin eikös se ole melko tasasta? Sitte ku se sama hiekka kovettuu kiveksi siinä samalla paikalla niin se jää edelleen vaakatasoon. Tuosta on vain ympäristö kulunu pois, muuten se maanpinta jatkuis tuoho aringonlaskun alle suorana tasankona.

Vesa kirjoitti...

Siina käski jatkoselittää hieman, kun en ilmeisesti ihan ymmärtänyt kysymystä oikein. (Tai ainaki mulle Vesan piti selostaa _lisää_. -Siina) Selostetaan siis hieman pitemmän kautta.

Eli kaikki lähtee liikkeelle kun jokin virta esim. joki tuo hiekkaa mereen ja kun virtaus hidastuu, isoimmat ja painavimmat kappaleet laskeutuu ensin ja sitten hienommat, saadaan siis erilaisia kerrostumia eri karkeusasteilla olevaa tavaraa.
Veden kuljetuksessa yleensä kestävämmät mineraalit säilyy karkeampina rakeina kuin heikot mineraalit joten karkeimmat kerrostumat ovat usein myös kovempia. Kun ne kerrostuneet hiekat painuvat kasaan ja tiivistyvät kiveksi saadaan sarja eri kovuusasteisia hiekkakivikerrostumia.

Kun hiekkakivikerrostumat sittemmin mannerten liikkeen tai veden pinnan vaihteluiden takia paljastuvat tuulen vaikutukselle ne kuivuvat ja halkeilevat(mannerlaattojen liike rikkoo vielä tehokkaammin isoja alueita hiekkakiviä). Näihin halkeamiin pääsee tuuli tuomaan pieniä hiukkasia jotka ajan kuluessa hiovat halkeamat (eli myöhemmin vuoren reunat) isommiksi kunnes pehmeimmät kivet on kokonaan kuluneet. Jäljelle jää siis reunoilta pyöristyneitä kovimpia kivimuodostumia, joidan ympäristö on kulunut huomattavasti matalammaksi hiekkakentäksi.

(No yritti se ainaki selittää ny lisää, se piirsi mulle ni tajusin paremmin. :D -Siina)

Tuukka kirjoitti...

Kiitosta :) Toi perusidea oli tiedossa, mutta just se kiinnosti minka takia taalla on tommosia tasasia ja Suomessa ja muualla enemman semmosia jotka kapenee huippua kohti.