Rahaongelma

Pääsin siis Samsulin kyydillä Kutacaneen, jossa pysähdyttiin automaatille, jossa oli mastercardin tunnukset mutta ei visan. Kokeilin kolmea eri automaattia, mutta mastercardini ei kelvannut. Samsul oli jäänyt odottamaan, että saan varmasti rahaa ja pääsin hänen kyydillään seuraavalle automaatille, jossa kättelimme ja sanoimme hyvästit, Samsul sanoi, että soita, jos ei onnistu täälläkään. Näin heti, että mahdollisuudet saada paikallisesta Aceh pankista rahaa ovat häviävän pienet, joten kysyin vielä paljonko bussi Medaniin maksaa, halvin oli kuulemma 50k, minulla oli rahaa 29k (2,5€). Aavistukseni osuivat oikeaan ja tämä automaatti sylki korttini samantien ulos. En tietenkään soittanut Samsulille, eihän tämä ollut hänen ongelmansa ja hän oli jo auttanut riittävästi.

Kysyin paikallisilta millä suunnalla on bussiasema ja lähdin kävelemään siihen suuntaan, matkalla oli useita masterin logoilla varustettuja automaatteja, mutta ilmeisesti ne ovat ranttuja ulkomaisten korttien suhteen, sillä yksikään ei antanut minulle rahaa, tästedes pitää huolehtia paremmin, että on aina rahaa, sillä toisin kuin muissa maissa yleensä, vain jotkut automaatit Sumatralla hyväksyvät ulkomaalaisia kortteja. Oli lauantai, mutta näin yhden pankin olevan auki, he eivät kuitenkaan vaihtaneet rahaa, vaikka minulla ei ollutkaan paikallista rahaa, dollareita, ringgittejä, dongeja ja bahteja olisi kyllä löytynyt. Jatkoin kohti bussiasemaa suunnitelmana ottaa bussi Medaniin, jossa on varmasti automaatteja, josta saan rahaa. Jos vain bussikuski suostuu siihen, että maksan vasta Medanissa automaatilla käynnin jälkeen.

Matkaa bussiasemalle oli muutama kilometri ja mopokyyti olisi kelvannut, mutta en halunnut kuluttaa viimeisiä hilujani siihen. Vihdoin päästyäni bussiasemalle, kysyin bussia Medaniin, ei kuulemma ole enää tänään, hieman kyseltyäni sain kuulla, ettei busseja ole yhtään mihinkään, tämä tuntui oudolta ja koitin kysellä, että ei siis mitään kyytiä yhtään mihinkään, englantia paikalliset osasivat erittäin huonosti, mutta sain vastaukseksi ei.

Istuin alas miettimään vaihtoehtoja. Ehkä löydän kaupungista jonkun joka vaihtaa rahaa (todennäköisesti rosvokurssilla) tai sitten menen hotelliin ja lainaan heiltä rahaa ja käyn tekemässä mutkan johonkin kaupunkiin, tämä vaihtoehto ei kuitenkaan tuntunut mielekkäältä. Postin pihalla oli myös Wester Unionin logo, mutta posti aukeaa vasta maanantaina. Paras vaihtoehto olikin löytää joku joka vaihtaa rahaa.

Lähdin kävelemään takaisin kaupunkia kohti, kun minibussi, jonka ikkunassa oli Medan kyltti pysähtyi kohdalleni. Selitin, että onnistuuko maksaa vasta Medanissa, kun täällä ei ole automaatteja. Tämä sopi samantien kuskille ja hyppäsin kyytiin. Minibussi oli tulossa juuri Medanista, joten se jätti muutamat matkustajat kaupunkiin ja ajoi bussiasemalle. Siellä tutut pojat tervehtivät ja näyttivät, että näitä minibusseja on Medaniin... vastasin juu, teki mieli kysyä mikseivät he voineet mainita näistä aiemmin, mutta he eivät puhuneet englantia, toinen hymyili näytti minua ja näytteli helpottunutta, näytin peukkua. Viideltä lähdimme matkaan, matkan pituudesta ei ollut tarkkaa käsitystä, mutta yli puolen yön se menisi. Ei mikään ideaaliaika saapua miljoonakaupunkiin, jonka esittelyn LP aloittaa: "Sumatra´s major metropolis, and Indonesia´s third-largest city, is somewhat mythical in traveller´s circles, regularly popping up in "What´s the worst place you´ve ever visited?"" En ole itsekkään kuullut kenenkään muun puhuvan hyvää Medanista, kuin yhden suomalaisen ensimmäisellä reissullani. Alunperin oli tarkoitus olla yötä Kutacanessa ja jatkaa suoraan pohjoiseen ja jättäen Medan väliin, mutta nyt tämä oli paras vaihtoehto.

Pysähdyimme alkumatkasta bensa-asemalle, bensa on täällä halpaa ja tuo 4500rp/litralta näyttää olevan hinta kaikkialla. (0,37€/litra)

Kuva matkalta jostain pienestä kylästä, tie oli tällä kohdalla todella hyvä, usein madeltiin kävelyvauhtia, isojen monttujen takia. Pimeän tultua törmäsimme pikään pysähtyneeseen jonoon, kuulemma linja-auto oli tukkinut tien, yli tunnin odottelun jälkeen pääsimme liikkeelle ja tukokseksi paljastui kapealle tielle hajonnut kuorma-auto.

Yhdentoista aikaan pysähdyimme ruokatauolle. Koska Medan ja Kabajahe näyttivät olevan edelleen samassa suunnassa, olimme todennäköisesti ylittäneet juuri ja juuri puolimatkan. Tämä ei haitannut, sillä mielummin olisin perillä viiden aikoihin aamuyöstä, kuin yhdeltä yöllä.

Saavuimme lopulta jonnekkin kolmelta yöllä, heräsin ja katselin ympärilleni, vaikutti suht isolta kaupungilta, muut matkustajat näyttivät tekevän lähtöä, mutta kuski ei sanonut minulle mitään, enkä nähnyt automaattia, joten jäin odottamaan. Hyvin pian paikalle ajoi toinen minibussi, josta nousi muutama mies pois, yksi hieman epäilyttävän näköinen tuli ja avasi oveni, hyppäsin samantien pihalle. Mies taisi esitellä itsensä minibussifirman pomoksi tai jotain ja kyseli mihin olen menossa ja koitti näyttää, että tule toimistoon joka sijaitsi tien toisella puolella, en ollut kiinnostunut miehen palveluksista, varsinkaan kun porukka näytti hieman hämärältä, bongasinkin automaatin, näytin sitä minibussikuskille ja kävin nostamassa rahaa kaikki kamppeet kannossa, saatuani rahat maksoin kuskille 50k, kiitin ja lähdin samantien kävelemään. Oli tarkoitus antaa pieni tippi, mutta se meni siinä, että hän soitti tämän häslärin paikalle.

Hetken käveltyäni löysin nettikahvilan joka oli auki ja selvitin google mapsin avulla missä olen, en hirveän kaukana keskustasta. Päätin jäädä tänne siihen asti, että tulee valoisaa ja jatkaa sitten etsimään hotellia, oli formulapäivä, joten tarkistin netistä mitkä kanavat näyttävät kisan Indonesiassa. Kysyin mihin asti he ovat auki ja sain vastauksen, että aamu kymmeneen. Seitsemän aikoihin kävin aamiaisella, jonka jälkeen pysäytin sivuvaunullisen mopon ja tarjosin 10k, kyydistä keskustaan, kuski näytti viittä, lähdin kävelemään, mutta kuski huusi perääni ok ok, näytin uudelleen 10k seteliä, hän nyökkäsi ja ahtauduin sivuvaunuun.

Wikitravelista löytämästäni Residence hotellista löytyi 70k huone telkkarilla ja formulakanavalla, joten pitkä matka päättyi onnellisesti. Ensimmäisenä menin suihkuun, jonka olin nähnyt viimeksi 3 yötä sitten. Itseasiassa oikeasta suihkusta on paljon pitempi aika, taisi olla Padangissa, mutta vesisammio ja äyskäri ajavat saman asian. Tämän jälkeen otin päiväunet ja kävin ostamassa kisastudioon mässyt, olin valmis kauden avaukseen. Kisa oli ihan hyvä, Vetteliltä upea suoritus ilman Kerssiä, Newey on jumala, ikävä kyllä Wi-Fi toimi huonosti, joten kisan seuraamista helpottavaa live timingiä en saanut toimimaan. Tämän jälkeen tein pienen kierroksen kaupungilla.

Päivällisen ensimmäinen osa Mie Aceh. Mie=Nuudeli

Nämä täytetyt taikinajutut (en muista nimeä ämmällä se kuiten alkoi), tuoksuivat niin hyviltä, että piti ostaa yksi mukaan ja herkkua oli.

Medan tuntui ihan miellyttävältä paikalta, en oikein ymmärrä mistä se on maineensa saanut, häsläreitä toki on, mutta vähemmän kuin monessa muussa vastaavassa paikassa, eivätkä he ole mitenkään erityisen aggressiivisia. Jos minun pitää valita helvetti, niin se on Siem Reap Kambodzassa, jossa kusipäisiä huora/huumekauppiasmopokuskeja riitti kymmenen metrin välein, osa jopa kiilasi eteen ja pakotti pysähtymään. Lisäksi vaihtorahat oli hyvä tarkistaa aina, sillä virheitä sattui, ei kylläkään koskaan minun edukseni...

Seuraavana aamuna kirjauduin ulos hotellista ja lähdin eteläiselle bussiasemalle opeletilla (3k) ostamaan lippua Banda Acehin yöbussiin, asemalla ei kuitenkaan myyty, kuin 200k lippuja, joita en kelpuuttanut. Toiset ystävälliset miehet sanoivat, että minun pitää mennä toiselle bussiasemalle opeletilla, kysyin ovatko bussit usein täynnä, vai voinko mennä asemalle vasta kuudelta, jos bussi lähtee seitsemältä, full full oli vastaus, joten otin opeletin tälle toiselle bussiasemalle, joka oli keskustasta 10km pohjoiseen, nyt olin keskustasta vajaat 10km etelässä. Opelet meni kesksutan kautta ja mielessä kävi, että otan rinkan hotellin säilytyksestä mukaani, mutta päätin, että minulla on hyvin aikaa, joten jatkoin suoraan asemalle.

Asemalla oli vain epämääräisiä tyyppejä, joista ei oikein erottanut mitä he edustivat, eikä yksikään lipunmyyntipiste näyttänyt olevan varsinaisesti auki. Kysyi milloin menee busseja ja sain vastaukseksi, että viideltä, ainoastaan viideltä, siihen en ehtisi, sillä minun täytyi hakea rinkka keskustasta (kirosin typeryyttäni), jatkoin kuitenkin kyselyä ja ilmeni, että on myös kuuden bussi, edellisellä asemalla minulle oli kerrottu, että bussi lähtee seitsemältä, mutta seitsemän bussia en saanut puhuttua olevaksi, vaikka tein pari kierrosta ympäri asemaa. Kysyin kuuden bussin hintaa ja minulle sanottiin 150k, tämä kuulosti hieman kalliimmalta, kuin olin odottanut, näinkin viereisen kopin pöydällä hintataulukon ja astuin sisään, joku huusi no no no, mutta näytin, että tuossahan lukee 125k, mies näytti toista saraketta, jossa luki 145k, sanoin etten tarvi mitään luksusta toi 125k kelpaa hyvin, ok sanoi mies ja alkoi kirjoittaa epämääräistä lippua, sanoin, että en osta lippua tässä, vaan mennään oikeaan lipunmyyntipisteeseen, mies meni yhteen kopeista, jossa oli muitakin ja jatkoi kirjoittamista siellä, annoin rahat ja nappasin miehestä kuvan kännykkäkameralla, ei ollut luotto korkeimmillaan.

Seuraavaksi opeletilla takaisin keskustaan (4k), en ollut varma riittääkö aika paluumatkaan opeletilla, joten otin sivuvaunumopokyydin takaisin asemalle 20k, en kyllä tiedä oliko tämä juurikaan nopampi kyyti, sillä pappa taisi vaihtaa vain pari kertaa koko matkan aikana vaihdetta ja rääkkäsi kytkintä, jotta päästiin liikkumaan, ilmeisesti vaihdelaatikko ei ollut ihan kunnossa, heti alkumatkasta löin pääni pari kertaa sivuvaunun puukattoon melko kipeästi ja nostinkin toisen käden suojaksi, kuski näki tämän ja tarjosi kypäränsä, joka pelasti pääni. Koko päivä meni lippua ostaessa, mutta tulipahan nähtyä Medania... Kymmentä vaille 6 minut huidottiin bussin kyytiin joka lähti saman tien, bussi oli ilmastoitu ja todennäköisesti sama bussi, siitä riippumatta olisinko maksanut 200k, 150k vai 125k. Toki aikaa ja rahaa meni siihen, että sahasi pitkin kaupunkia, joten jälkeenpäin ajateltuana olisi ehkä ollut sama ottaa se 200k lippu, mutta kuten sanoin, tulipahan nähtyä kaupunkia.