Mies ja mopo Litangissa

Kaupungista oli päästävä pois, kun ilmakin kirkastui. Ensin mietin mopon vuokraamista, mutta tämä ajatus ei suuresti houkuttanut enää, kun ymmärsin, että tarvitsisin kiinalaisen ajokortin. Päätinkin kysellä polkupyörää. Vierastalollamme ei kuitenkaan enää ollut pyörää vuokrata, sillä kaikki olivat rikki. Nainen kertoi kuitenkin, että suurella osalla kaupungin ihmisistä ei ole ajokorttia ja poliisi ei tästä välitä. Turisteja ei oltu koskaan pysäytelty.

Hetken mietittyäni päätinkin mennä tälle harmaalle alueelle, kuten Indonesiassa ja Filippiineilläkin, vaikka nyt ollaankin hieman jännittävämmässä Kiinassa. Majatalosta en mopoa vuokrannut vaan lähellä olevalta autonpesijämieheltä, jonka kanssa olin ensimmäisenä asiasta puhunut. Tämä mies oli lähtenyt nuorena miehenä Intiaan, käynyt Nepalissa ja kiertänyt myös Tiibettiä jonkin verran, ennen paluutaan syntymäkaupunkiinsa Litangiin pesemään autoja ja mopoja. Tämäkin mies kertoi, että kortittomuus ei pitäisi olla ongelma.

Vuokrasinkin tämän mopon/moottoripyörän (alle satasta kulki) 100 yuanin hintaan (passi piti jättää pantiksi, mikä on yleinen tapa kaikkialla missä olen ollut). Lisäksi kävin tankkaamassa miehen avustuksella 9 litraa löpöä (70 y).

Suuntani oli kaupungista itään, kohti Tiibetin rajaa, jossa ei ole suurempia kyliä, mutta kuulemma paljon nomadeja ja jakkeja. Aurinko oli pilvessä, joten päätä, käsiä ja sääriä alkoi hieman paleltaa n. 15 kilometrin jälkeen. Harkitsin kääntymistä takaisin ja ainakin hanskojen hakemista, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa hiljokseen. Nuo käsiensuojat olivat muuten hyvät, mutta hieman liian isot, joten ilma pääsi kiertämään vähän liikaa. Pian alkoi myös satamaan pieniä rakeita, joten oli pakko pysähtyä, aurinkolasit olisi kannattanut ottaa mukaan. Pienen tauon jälkeen  pääsin jatkamaan, kun raekuuro siirtyi eteenpäin.

Jakkeja näkyi paljon.

Lampaitakin jonkin verran.

Mitään nomadejen telttakyliä ei näkynyt, vaan tällaisia yksittäisiä valkoisia tai mustia telttoja. Nomadit ovat siis karjan kanssa vaeltavia ihmisiä, joilla ei ole vakituista asuinpaikkaa. Tiibetissä heitä on edelleen suhteellisen paljon.

Tässä musta teltta, jostain luin, että nämä ovat ainakin perinteisesti tehty jakinnahasta. Nämä mitä minä näin näyttivät kuitenkin kankaisilta.

Tie oli suurimmalta osin hyvä, joten oli rento ajella.

Nomadeja paimentamassa suurta laumaa eteenpäin. Joillain jakeilla näytti olevan isot kantamukset, joita epäilen teltoiksi ja muonavaroiksi.

Komea jakki lähellä tietä olleesta laumasta, jota ei näyttänyt kukaan olevan paimentamassa, tällaisia laumoja näkyi paljon. Ei ilmeisesti tarvi koko ajan olla vahtimassa, kun lauma on paikoillaan.

Vähän maisemia.

Vajaat 40 kilometriä ajettuani saavuin tälle aukealle, jolla oli paljon jakkeja. Tänne asti olin suunnitellutkin ajavani ja päätin pysyä suunnitelmassa, sillä edessä päin näkyi sadetta, enkä uskonut löytäväni tämän hienompaa. Käännyinkin ympäri.

Korppikotkat kiertelivät laumoina tasangon yllä.

Korppikotkien lisäksi bongasin harakan

ja tämän kotkan/haukan.

Lisää asumuksia.

Hevoslauma.

Kaikki eivät tarvi edes pyörää reissaamiseen, nämä ilmeisesti isä ja poika olivat matkassa jalan.

Nähdäkseni tämän lauman paremmin käännyin sivutielle.

Jatkettuani hieman eteenpäin löysin tämän pienen kylän, josta olisin ostanut jotain naposteltavaa ja juotavaa, mutta kylässä ei ollut kauppaa.

Hieman pienempi lintu.

Palattuani päätielle näin tämän armeijan kolonnan, varmaankin n. 50 säiliöautoa menossa itään.

Palattuani kaupunkiin kävin moikkaamassa Minnaa ja hieman lämmittelemässä. Tämän jälkeen suuntasin kaupungin edessä olevalle tasangolle

Jossa ei kuitenkaan ollut tätä outoa sorsalintua lukuuottamatta mitään mielenkiintoista.

Olimme sopineet, että palautan mopon ennen kuutta, joten aikaa oli vielä vajaa tunti. Päätinkin käydä vielä lopuksi täällä kaupungin takana olevilla kukkuloilla. Komiat oli näkymät.

- - 

Päivitti Siina, koska Tuukka ei pääse Kiinassa blogiin. Kommentit on edelleen hyvin tervetulleita, Tuukka saa ne sähköpostitse ja vastailee Siinan kautta.