Iquitos

Henry 5 oli aikalailla samanlainen laiva, kuin Henry 8:kin. Matkustajakapasiteettia oli vähän enemmän ja lastille vähemmän tilaa. Matkustajia oli sapuskakirjanpidon mukaan tasan sata. Lastia oli jonkinverran riippumattoalueella, mutta melko väljää 250 hengen laivassa oli silti.

Nähtiin tällainen amazonianristeilijä. Väljät tilat ja kaikissa hyteissä näytti olevan parvekkeet. Hintaero meidän laivaamme on melkoinen. Me maksettiin n. 10€/hlö/päivä ja tällaisista risteilyistä joutuu pulittamaan vähintään 100$-200$/pv/hlö. Matka meni taas oikein leppoisesti ja maailman suurimmassa kaupungissa, johon ei pääse tietä pitkin oltiin reilun vurokauden matkustamisen jälkeen. James oli suositellut Kolibri hostellia ja mentiinkin sinne todettuamme, että kuulemma suomalaisten suosima Pascana oli suljettu. Saatiinkin huone 60 solesilla. Täällä oli pieni kirjanvaihtopiste, josta olisi löytynyt seitsemän veljestä, mutta jätettiin hyllyyn, vaikka vaihdettavia kirjoja on laivamatkoilla kertynyt.

Hostellin seinältä löytyi hirveän hieno kartta, siitä kuinka Amazoniaa on tuhottu.

Laivamuseo, johon oli kuitenkin 15 solesin sisäänpääsymaksu, joten ei menty. Toinenkin museo oli samanhintainen, joten jätettiin museot kokonaan väliin. Iquitoksessa on vanhoja rakennuksia, mutta ne ovat ajan saatossa menneet melko huonoon kuntoon. Kumipuubuumin ja rikkaiden aikojen (n. 100 vuotta sitten) jälkeen Iquitosilla on mennyt heikommin. Joku pirulainen meni salakuljettamaan siemeniä täältä pois, jonka jälkeen kumipuuviljelmät syrjäyttivät viidakosta kerätyn kumin.

Kuuluisin kumiajoista säilynyt rakennus. Eiffelin suunnittelema ja osina rikkaalle kumiparonille ranskasta kuljetettu rautatalo, jossa toimi nykyään apteekki. Aamulla vaihdettiin 45s hostelliin ja päätettiin jatkaa matkaa Kolumbian Leticiaan seuraavana päivänä, jos vain laivoja menee. Iquitos ei oikein iskenyt.

3 solesilla päästiin mopotaksilla Santa Rosan satamaan ja kuultiin, että tuo keskimmäinen, joka oli täyteen ammuttu lähtisi tänään ja tuo vasemmanpuoleinen huomenna. Toivottiin ettei väkeä olisi ihan yhtä paljon seuraavana päivänä. Laiva oli selvästi pienempi, kuin Henryt. Hostellilla oltiin tavattu Cristian (sveitsiläinen), joka kertoi, että häneltä oli varastettu vielä riippumattokin Iquitosiin saavuttuaan, kun oli nukkunut hytissä vielä laivan saavuttua satamaan. Hän oli vaihtanut suunnitelmia, eikä menekkään koko matkaa Atlantin rannalle jokilaivoilla, vaan palaa Yurimaguasiin ja lähtee Equadoriin, jossa ei ole vielä koskaan ollut.

Cristian, saksalainen nainen ja kolumbialainen mies olivat lähdössä Belenin kaupunginosaan, joten lähdettiin mukaan. Belenin markettialue oli aika perinteinen kolmannen maailman tori, iso sellainen. Kaikkea siis löytyi.

Cristian kertoi pitävänsä paljon kaimaanista, joten hän tilasi jalan 10 solesilla. Minäkin maistoin palasen ja kieltämättä oli erittäin herkullista. Vaikea kuvailla, mutta koostumus oli kanamainen ja maussa hieman kalaa.

Amazonian apteekki. Kaikenlaisiin vaivoihin olisi täältäkin löytynyt lääkettä.

Tupakkikauppias. Melko komeita sikareita kääri.

Ikävä kyllä myös kilpikonnanmunia ja kilpikonnanlihaa oli myynnissä.

Tässä eettisempää ja herkullista munavaahtoa. Lasiin laitettiin muutama tippa tummaa olutta mausteeksi. Torikierroksen jälkeen minä, Minna ja Cristian lähdettiin veneajelulle Belenin kelluvaan kylään (yhteensä 25s).

Alue on pitkälti Iquitosin slummi. Hökkeleitä on rakennettu kelluville lautoille ja korkeiden tolppien varaan. Vettä näytettiin otettavan joesta, johon myös tuollaisista hyysiköistä ulosteet menevät. Kuivalla kaudella paikka on kuivalla maalla ja kuulemma erittäin epähygieeninen.

Kelluva disco. Cristian kertoi, että oli aiemmalla reissullaan mennyt tänne sunnuntai-iltapäivänä ja meininki oli ollut erittäin hyvä. Nyt paikka näytti olevan kiinni. Venekierros oli ihan mielenkiintoinen, vaikka kelluvia kyliä ollaan nähty aiemminkin, Titicacan Uros oli huomattavasti nätimpi. Kaupunkiin päästyämme toivotettiin Cristianille jälleen hyvät matkat, hän lähti samana iltana.