Crystal Springsistä jatkettiin taas Irosiniin jeepneyllä ja minä pääsin katolle. Alkumatkasta koitin nähdä Bulusanin huipun, mutta pilvistä oli. Irosinissa odotettiin aikamme jeepneytä, mutta kun sitä ei kuulunut alkoi olla jo vaarana, että myöhästymme 12 laivasta, joten otettiin Matnogiin kolmipyöräinen (5€).
Matkalla katselin huolestuneena kelloa, olimme odottaneet jeepneytä liian pitkään, olisimme satamassa tasan kahdeltatoista tai paria minuuttia vaille. Päästyämme perille jätin Minnan ja vauvan matkatavaroiden kanssa sataman portille ja juoksin suuntaan, josta paikalliset kertoivat lippuluukun löytyvän. Joku mies osti tukkua lippuja ja luukulla kesti ja kesti. Jos hän olisi menossa samaan laivaan, minulla ei ollut hätää. Lipunmyyjä myi niin nopeasti liput minulle, että totesin kiireen olevan edelleen todellinen. Taas juoksuun ja pikakävelyä laivaan matkatavaroiden kanssa.
Sitten katseltiinkin laivasta tätä maisemaa reilut puoli tuntia.
Olimme menossa San Isidroon Samarille. Olin alunperin suunnitellut, että kävisimme Birin saarella katsomassa kuuluisia kallioita ja jatkaisimme sieltä Dalupirin saarelle. Birin saaret hylättiin, sillä kallioalueelle on pakko ottaa nykyään opas. Rento päiväretki olisikin siis oppaan perässä kiiruhtamista, ei kiitos tällä kertaa.
Dalupirin (San Antonio) saaresta taas en löytänyt hyvää majapaikkaa. Ainoastaan yksi suhteellisen kallis resortti oli varausjärjestelmissä ja muiden paikkojen puhelinnumerot eivät toimineet. Vauvan kanssa mennään ja katsotaan vaihtoehtoon ei mielellään lähdetä, jos edes alustavaa tietoa ei ole. Eräs halpa ruotsalainen paikka näytti siirtyneen upeaan paikkaan 7 islandille Dalupirista itään. Siitäkään ei juuri tietoa löytynyt, paitsi yhdessä keskustelupätkässä sähköpostiosoite, joten laitoin viestiä, että löytyiskö huonetta? Sain vastaukseksi ystävällisen ilmoituksen, että heillä ei ole "huoneita" vaan paikka on viiden tähden luxusresortti. Ilmeisesti piilopirtti rikkaille ja kuuluisille, tai muuten vain hyvin varakkaille. Ruotsalainen on päässyt kivasti eteenpäin.
Kaljalaiva San Isidronin satamassa. Täällä odotettiin hetken verran kyytiä. Eräs ystävällinen paikallinen nainen tuli kysymään haluaisimmeko, että hän varaa pakettiautoon Allenista Calbayogiin paikat meille. Hän on menossa seuraavalla ja se on täynnä, mutta seuraavissa voisi olla tilaa. Kiitimme ystävällisyydestä, mutta kerroimme pitävämme jeepneystä enmmän. Nainen oli hieman yllättynyt. Täällä tykätään kulkea pakettiautiolla pidemmät matkat. Me ei edelleenkään tykätä, ahdasta ja turvatonta (hulluja kuskeja). Jos ilmastointi toimii aivan liian kylmää ja jos ei, niin happi loppuu.
Jeepney tuli pian ja minä menin taas katolle, sisällä oli melko täyttä. Minna kertoi perillä, että loppua kohden tunnelma oli ollut erittäin tiivis.
Oli sunnuntai, joten kukkotappeluareenalla oli täysi tohina päällä. Jumala ei ilmeisesti pyhittänyt kukoille lepopäivää.
Huumeista puhdistettu kylä.
Jäätiin pois Maguinossa, josta olin löytänyt kivan oloisen Leisure park resortin.
Huoneen hinta oli hieman korkeampi kuin (26€) mihin oltiin totuttu, mutta paikka vaikutti kivalta.
Odotin innolla päästä snorklaamaan.
Vettä ei kuitenkaan tullut kylpyhuoneeseen, kuin pieniä liruja satunnaisesti ja aina kun kävimme asiasta valittamassa, saimme saman vastauksen, asiaa korjataan ja tunnin sisällä toimii. Jo illalla huomasimme, että veden lämmitintä ei ollut edes kytketty. Seuraavana aamuna todettiin uima-allas aika saastaiseksi ja yläkerran huoneet olivat peruskorjauksessa. Tuskin siis vettä on oikeasti lähiaikoina tulossa ja omistajan valehtelu ärsytti. Päätettiin siis jatkaa matkaa. Ehkä ihan kiva paikka, kun saavat valmiiksi.
Minulle oli noussut illalla kuume ja vatsa mennyt löysälle. Suolen sai kuitenkin tukkoon muutamalla imodiumilla.
Paikan apinoita kävi sääliksi. Oli näillä sentään juoksutanko ja vähemmän julma panta.
Leisuresta jatkettiin sopivan päivämatkan päässä olleeseen Catbaloganiin. Huone saatiin 18 eurolla Novo hotellista ja oltiin lopulta pari päivää. Kuume ei enää noussut, mutta vessan oli hyvä olla lähellä. Ihan kiva kaupunki, noin Filippiinien standardeilla. Tässä vaiheessa oltiin päätetty jatkaa Leytelle Biliraniin. Samarilta ei löydetty paratiisia.
Apteekista saa monenlaista lääkettä
Nää oli hyviä, sisälsivät aitoa squidia ja maistuivat siltä. Kesällä söin haggissipsejä, pussissa oli merkintä, että sopivat vegaaneille.
Arvostelujen mukaan Erniesista saa kaupungin parasta pizzaa. Iso kasa juustoa juustonaksujen makuisen pohjan päällä. Ei ollenkaan huono, mutta perinteinen on parempi.
Hotellin kylmäkaapista saa aasinsillan tulevaisuuden suunnitelmiin. Päätettiin hylätä suunnitelmat pikaisesta Tokion alueelle siirtymisestä ja idea Dubain kautta Egyptiin siirtymisestä. Palasimmekin alkuperäiseen.
Toisin, kuin olisi voinut sähköpostista ymmärtää, ei Airasia kaikkia Taiwanin lentoja ole perunut, vain Cebun ja Kaohsiung väliset. Cebu on enemmän lomahubi ja Manila taas bisneshubi. Taiwanissa on töissä paljon filippiiniläisiä, joten heitä riittää täyttämään lennot, vaikka taiwanilaiset ovatkin maahantulokieltolistalla.
Ostimme uudet lennot Tacloban-Manila-Taipei, suurin piirtein samalla hinnalla, kuin mitä perutut olivat maksaneet, eli 200 eurolla. Hyvitys on matkalla, robotti aspan kanssa "meinas" mennä hermot. Lennämme siis Taiwaniin 29.2. ja Fukuokaan siirrymme 11.3.
Taclobaneen menneessä törmäsin ensimmäistä kertaa bussinaissaarnaajaan. Aina ennen nämä ovat olleet sliipattuja miehiä. Miehistä poiketen puhui aika lyhyesti ja jäi pois jo Catbaloganin rajalla. Tiedä häntä miten vaikutti kirjekuorien täyttymiseen.
