Romblonille

Pandanilta palattiin vielä parkiksi päiväksi Paraisioon. Varsinkin vauva tykkäsi. Täällä oli leikkikavereita, jotka jaksoivat loputtomasti palauttaa pallon. Lisäksi ihmeteltäväksi riitti koiria, ankkoja ja kanoja. Lähimpään kontaktiin pyrki vähän turhan villi kissanpentu. Pentu oli nimetty Ursulaksi, sillä se oli löytynyt torilta taifuunin jälkeen.

Kookospähkinöitä tulee nautittua aina liian vähän.

Banaaniketsuppi on paikallinen erikoisuus (tomaatiton). Ei nyt ihan Heinzille pärjää, mutta monen muun kanssa pääsee vähintäänkin tasoihin.

Olin lukenut Mindoron itäpuoleisista saarista paljon hyvää. Ainoa ongelma oli muunmuassa Lonely Planetin mukaan haastava saavutettavuus. Kuulosti täydelliseltä paikalta meille. Reittikin vaikutti helpolta, vauvankin kanssa.

Matka alkoi vähän ennen yhdeksää joen ylityksellä. Siitä jatkettiin kolmipyöräskyydillä bussiasemalle. Busseja piti mennä noin tunnin välein, mutta saimme odottaa asemalla yli kaksi tuntia, vähän alkoi jännittää ehdimmekö viiden lautalle, seuraava menisi vasta kolmen päivän päästä. Bussiasemalla juteltiin tenniksen opettajan kanssa, joka ylpeästi kertoi, että hän on ollut naimisissa seitsemän kertaa ja neljältä vaimolta hänelle on kertynyt 12 lasta. Ihan hauska persoona, joka ei oikein käsittänyt, että on ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, itse hän oli harras kristitty.

Piti ihan googlettaa mikä on Maguindanao massacre, kun näin bussiasemalla etsintäkuulutuksen. Tapaus on jo kymmenen vuotta vanha ja tapahtui etelän Mindanaolla. Paikallispoliitikon ja hänen kannattajiensa lisäksi verilöylyssä kuoli 34 toimittajaa. Välikohtaus onkin maailman verisin yksittäinen isku toimittajia vastaan. Jo ennen tuota iskua Filippinit listattiin heti Irakin jälkeen maailman toiseksi vaarallisimmaksi maaksi toimittajille. Turistille maa on erittäin turvallinen.

San Josessa vaihto kesti vain kymmenen minuuttia, joten saatiin huokaista helpotuksesta, ehtisimme helposti laivaan. Yhteensä bussimatkat kestivät viitisen tuntia.

Satamassa todettiin laivan olevan aika iso. Tämä ensimmäinen matka veisi meidät Roxasista Tablasin ja koko provinssin suurimpaan kaupunkiin, 50 000 ihmisen Odiongaan. Romblonin provinssin kolme pääsaarta ovat Tablas, Romblon ja Sibuyan. Alue on kuuluisaa marmoristaan. Romblonin provinssin pääkaupunki on Romblon, Romblonin saarella.

Puolet parin tunnin matkasta kulkisimme pimeässä, joten siirryimme suoraan sisätiloihin. Lipuissa ei ollut sen kummemmin määritelty matkustusluokkaa. Todettuani, ettei täältä saa kuin 3in1 kahvia vähän harmittelin, että varainstantkahvit ovat syvällä rinkassa. Olin saanut hienon idean ostaa puhdasta kahvia, veneissä on aina kuumaa vettä, mutta harvoin mitään muuta kuin 3in1:ia, sama pätee moneen muuhunkin paikkaan.

Kannella käytiin vuorotellen. Jotkut näkivät jotain vedessä, mutta minä en. Luultavimmin delffiinejä. Vauva kiinnosti taas, erään perheen neljä tyttöä olisivat mielellään ottaneet vauvan syliin, sillä heidän perheessään ei enää vauvoja ollut. Vauva kuitenkin ujosteli, eikä halunnut vieraaseen syliin.

Odionganista olin varannut tämän huoneen puhelimitse 1200 pesolla (24€). Oltiin sen verran myöhään perillä, että vauvan kanssa asumus oli hyvä olla valmiina.

Odionganista löydettiin ranskalainen kahvila (Maevas Delige), jossa juotiin kalliimmat kahvit, kuin monessa paikassa ranskassa (2€/kuppi). Mutta kahvi oli hyvää ja vauvalle maistui matkaevääksi ostamamme ciabatta. Minnan vohvelikin oli mainio, vauvan kanssa jaettiin ylihintainen filippiiniläinen riisiannos.

Odiongania ehdittiin nähdä parissa tunnissa aivan tarpeeksi. Olimme kuullet, että yhdeltä lähtee vene San Agustinista Rombloniin. San Agustiniin pääsisimme Jeepneyllä joka lähtee kymmeneltä. Väkeä ei ole kovin paljoa näillä saarilla, joten Jeepneyt kulkevat lähinnä veneiden ja koulujen aikataulujen mukaan.

Hyvä Suomi!

Harmillisesti emme päässet komeaan perinteiseen jeepneyhyn, vaan tylsemmän näköiseen lyttynokkaiseen versioon. Tuo keltainen.

Veneemme San Agustinissa. Nuo "siivet" tekevät veneistä paljon vakaampia. Filiippiniläiset ovat merenkulkijakansaa jo ties kuinka monennessa polvessa. Pelastusliivejä on näkynyt kaikissa veneissä. Vauvalla on omat serkun lahjoittamat mukana. Pientenkin pelastusliivejä on näkynyt, ainakin tauluissa, jotka kertovat montako pelastusliiviä kaappi sisältää.

Näiltä saarilta ei välttämättä löydy automaattia joka hyväksyy ulkolaisia pankkikortteja. Odionganissa yksikään ei hyväksynyt kummankaan korttia. Vaihdoinkin varaeuroja hyvällä kurssilla satamassa (1€=54p), kun satuin törmäämään panttilainaamoon banaaninhakureissulla. Banaaneja piti etsiä kauan, mutta lopulta löysin 5 melko vihreää. Vaikuttivat olevan kylän ainoat, joten ostin ne vauvalle(1€). Torimyyjä kertoi, että taifuuni on tuhonnut banaaniviljelmät.

Tablas jää taakse. Oltiin harkittu pitempääkin vierailua, mutta kivan oloinen paikka etelässä oli varattu täyteen.

Veneliikennettä tuntui olevan aika paljon.

Romblon edessä.

Kaupunkiin ei kuitenkaan jääty, vaan huristeltiin puolisen tuntia (7€) etelään, saaren toiselle puolelle. Parin päivän matkarupeama oli ohi ja oli aika ottaa rennosti Reggae vibesissä. Siitä lisää seuraavalla kerralla.