Kentingin kansallispuisto tarkoittaa koko Taiwanin eteläkärkeä. Kolmantena päivänä käveltiin kukkulan päälle katsomaan kahta erityisaluetta. Sheding natural parkkia ja Kenting National forest recrecation areaa.
Kukasta kasvaa kukka.
Shedingissä, alue on vanhaa merenpohjaa. Luonnonpuisto oli todella kaunis, ja alueella oli valtavasti perhosia. Osa normaalin kokoisia, osa kämmentä suurempia.
Ankat lähdössä ulkoilemaan. Me matkalla kansallismetsään.
Metsä oli alkuun vähän pettymys, sillä oltiin odotettu siltä enemmän, kuin Shedingiltä. Mutta erittäin kiva kävely oli tämäkin. Jänniä puita ja ikivanhoja korallikanjoneita.
Öttiäisiä ei perhosia lukuunottamatta juurikaan nähty.
Sisiliskoja näkyi ja joitain apinoita. En muistakkaan milloin olisin viimeksi nähnyt apinoita luonnossa.
Kun oltiin kävelemässä alas kukkuloilta viereemme pysähtyi auto ja paikallinen mies tarjosi kyytiä. Kyllä kelpasi, oltiin kävelty jo reilut 10 kilometriä, josta puolet aika tiukkaan ylämäkeen.
Sähkömopoja vuokralla, tällaisella mekin saisimme päristellä.
Kentingin iltatoria vasta availtiin, joten banaanipannukakutkin jäivät syömäti. Täällä keskustassa turisteja oli jonkin verran. Venäläiset tytöt nautiskelivat coronaa ja saksalaiset pojat maistelivat rohkeasti paikallista.
Näitä kiviuunipizza-autoja oli monta.
Palatessamme hotellille vastassa oli suloinen näky. Siivooja oli peitellyt puput.
Viimeinen päivä vietettiin rannalla. Väkeä oli paljon, olihan lauantai. Traktori kävi tuomassa rantaan lisää vesiskoottereita. Lisäksi yksi porukka ajeli mönkijöillä. Moottoriajoneuvoja pienellä rannalla olisi saanut olla vähemmän, mutta muuten oli kivaa. Rakennettiin hiekkakakkuja ja vauva tuhosi niitä.
Ydinvoimala ja turistiranta. Olisikohan täällä ollut jänniä kaloja? Kuva bussin ikkunasta matkalla takaisin Kaohsiungiin.
Selkeä koppitilanne rautatieasemalla. Täällä vaihdettiin junaan ja tuksuteltiin Tainaniin.
Tainanissa majoituimme ECFA hotelliin. Sisäänkirjautuessa kuulimme typerästä koronasäännöstä. Kaikilta mitataan kuume aamuin illoin, myös vauvalta. Koitin inttää onko tämä todella tarpeellista vauvan osalta? Minä ja Minna voimme ongelmitta käydä mittauttamassa kuumeemme, mutta vauva pelkää kun vieras ihminen tulee kapulan kanssa osoittelemaan. Asiaa käytiin takahuoneesta tarkistamassa, mutta päätös piti. Aamuin illoin, kaikilta. Huoneemme oli edullinen (25€) ja oikein viihtyisä.
Tuonne Osakan turnaukseen yritin kuukausi sitten saada lippua, mutten ollut tarpeeksi nopea. Lopulta turnaus päätettiin järjestää ilman yleisöä. Ihan jännä laji, nyt kun tätä on muutaman matsin katsellut.
Näkymä pesuhuoneen ikkunasta
Shedingissä, alue on vanhaa merenpohjaa. Luonnonpuisto oli todella kaunis, ja alueella oli valtavasti perhosia. Osa normaalin kokoisia, osa kämmentä suurempia.
Ankat lähdössä ulkoilemaan. Me matkalla kansallismetsään.
Metsä oli alkuun vähän pettymys, sillä oltiin odotettu siltä enemmän, kuin Shedingiltä. Mutta erittäin kiva kävely oli tämäkin. Jänniä puita ja ikivanhoja korallikanjoneita.
Öttiäisiä ei perhosia lukuunottamatta juurikaan nähty.
Sisiliskoja näkyi ja joitain apinoita. En muistakkaan milloin olisin viimeksi nähnyt apinoita luonnossa.
Kun oltiin kävelemässä alas kukkuloilta viereemme pysähtyi auto ja paikallinen mies tarjosi kyytiä. Kyllä kelpasi, oltiin kävelty jo reilut 10 kilometriä, josta puolet aika tiukkaan ylämäkeen.
Sähkömopoja vuokralla, tällaisella mekin saisimme päristellä.
Kentingin iltatoria vasta availtiin, joten banaanipannukakutkin jäivät syömäti. Täällä keskustassa turisteja oli jonkin verran. Venäläiset tytöt nautiskelivat coronaa ja saksalaiset pojat maistelivat rohkeasti paikallista.
Näitä kiviuunipizza-autoja oli monta.
Palatessamme hotellille vastassa oli suloinen näky. Siivooja oli peitellyt puput.
Viimeinen päivä vietettiin rannalla. Väkeä oli paljon, olihan lauantai. Traktori kävi tuomassa rantaan lisää vesiskoottereita. Lisäksi yksi porukka ajeli mönkijöillä. Moottoriajoneuvoja pienellä rannalla olisi saanut olla vähemmän, mutta muuten oli kivaa. Rakennettiin hiekkakakkuja ja vauva tuhosi niitä.
Ydinvoimala ja turistiranta. Olisikohan täällä ollut jänniä kaloja? Kuva bussin ikkunasta matkalla takaisin Kaohsiungiin.
Selkeä koppitilanne rautatieasemalla. Täällä vaihdettiin junaan ja tuksuteltiin Tainaniin.
Tainanissa majoituimme ECFA hotelliin. Sisäänkirjautuessa kuulimme typerästä koronasäännöstä. Kaikilta mitataan kuume aamuin illoin, myös vauvalta. Koitin inttää onko tämä todella tarpeellista vauvan osalta? Minä ja Minna voimme ongelmitta käydä mittauttamassa kuumeemme, mutta vauva pelkää kun vieras ihminen tulee kapulan kanssa osoittelemaan. Asiaa käytiin takahuoneesta tarkistamassa, mutta päätös piti. Aamuin illoin, kaikilta. Huoneemme oli edullinen (25€) ja oikein viihtyisä.
Tuonne Osakan turnaukseen yritin kuukausi sitten saada lippua, mutten ollut tarpeeksi nopea. Lopulta turnaus päätettiin järjestää ilman yleisöä. Ihan jännä laji, nyt kun tätä on muutaman matsin katsellut.
Näkymä pesuhuoneen ikkunasta
4 kommenttia:
Pupujen peittely on kyllä niin liikkisjuttu, hieno hoksaus sistijältä. Voittaa jopa pyyheliinateokset. Puut on kanssa melkoisia luonnon taideteoksia.
Kukka kukassa on bougainvillea, jota kasvaa AINA KAIKKIALLA. Se pitää opetella tunnistaan!
Jos oisit nähny tuon koppiksen oisit saanu tuua taskussa tuliaiasena! Ihaniaaaa
Erittäin pähiä minions-mopo.
Puput kyllä hymyilytti.
VAIKEA NIMI! Flowerflower ois paljon parempi.
Ihmeköynnös käy :)
Lähetä kommentti