Riad

Riadissa odotin tovin rinkkaani ja kävin yrittämässä rahan nostamista kahdesta automaatista. Kumpikaan ei antanut minulle rahaa, muut kyllä saivat. Rinkkakaan ei saapunut. Ei alkanut hyvin tämä matka. Pegasuksen toimistoa etsiessä näin isoja röykkiöitä matkatavaroita yhden toimiston edessä. Kävin kysäisemässä sieltä rinkkaani ja jollain ihmeen kaupalla rinkka oli ehtinyt edellisen päivän lennolle. Nopee on tää Ospreyn uus matkatoveri. Kolmas automaattikin antoi rahaa ja sain ostettua 130 rialilla (1€=4r) simin jossa on 10gb dataa. Elämä hymyili taas. 

Kuten kaikki muutkin, taksihäsläri oli niin ystävällinen, että lähdin kävelemään hänen mukaansa. Hintaa kysyessä hän vastasi 300r. Matkaa on toki melkein 50km, mutta silti hinta kuulosti kovalta. Pysähdyin ja googletin hinnan. Vajaa satanen, hymyilin miehelle ja sanoin ei kiitos, hän jatkoi matkaa. Maksoi matka mittaritaksillakin 150r. Hotellilla olin yli vuorokauden myöhässä, mutta tämä ei haitannut, vaikka selkeästi agodan kautta lähettämääni viestiä ei oltu luettu.

Huoneeni Al Hamra Palacessa. 6 yön majoittuminen maksoi muistaakseni 150 euroa. Jääkaapin pistoke oli suomalaista mallia ja pistorasiat brittimallia. Adapteri löytyi itseltäni, muttei jääkaappi silti toiminut, Samapa se. Tupakkalaki ei ole kovin tiukka, yöpöydällä oli tuhkakuppi.

Seuraavana päivänä ja todellakin reilusti päivän puolella lähdin tutustumaan kaupunkiin.

Hotellini lähellä oli paljon matkatoimistoja. Kaikilla näytti olevan tärkeimpänä matkakohteena mekka. Istanbulin lentokentällä oli paljon pyhiinvaeltajia. Nämä suuret ryhmät tukkivat tiet ja kaikesta näkee, että monet ovat ensimmäistä kertaa lentokentällä. Portilla käytiin kyselemässä matkalippuja ja naisvirkailija melkein huusi vanhemmalle rouvalle boarding pass! Kun tämä vain esitteli kaulasta roikkunutta ryhmälippua.

Mehupaikkoja oli kuin englannissa pubeja. Mangomehu 2€.

Viihtyisä kahvila sivukujalla. Kahvikone oli rikki, joten kunnollista kahvia en saanut, mutta vaahtokoneella tuunattu nescafee oli paras jauhekahvi, jonka olen koskaan juonut. 

Al Masmakin linna. Rakennettu 1865 ja näytteli isoa roolia itsenäistymissodassa ottomaaneja vastaan 1902.

Saudit eivät pitäneet aluksi hallussaan muita merkittäviä kaupunkeja, vaan odottivat ja vahvistuivat kaksi vuosikymmentä.

20-luvun lopulla ja 30-luvun alussa Saudit valloittivat pyhät kaupungit ja Saudi-Arabia syntyi. 

Vanha kuva linnasta

Ovet olivat vanhoja ja suurin osa edelleen käytössä.

Saudeissa on vanha kahvikulttuuri ja onnekseni linnassa oli väliaikainen kahvinäyttely. Jos tänne keväällä palaan, niin pitää ehdottomasti vierailla kahvialueilla. Saudikahviin tulee mausteeksi kardemummaa, sahramia ja neilikkaa. 

Ostin vuosia sitten Etiopiasta muka paikalliset kahvikupit, juuri tuollaiset, kuin on kuvassa. Täällä kävi ilmi, että ne olivat itseasiassa perinteiset saudikupit. Tarkistin vielä asian ystävälliseltä ja erittäin hyvää englantia puhuneelta nuorelta naiselta, joka oli yksi paikan oppaista. Kuviointi ei ole enää niin suosittu, vaan hieman vanhahtava.

Musta on uusi oranssi vai miten päin se meni. On täällä muunlaisiakin leninkejä myytävänä. Osa jopa melko paljastavia ja kaikki todella upeita. Ei huonompi paikka shoppailumatkalle, varsinkin häämekot olivat mielettömiä, kun sellaisen kaupan satuin ohittamaan. Valkoisena miehenä minulle aukeavat yleensä kaikki ovet, mutta täällä osassa kaupoista ovella on kyltti, vain perheille. 

Alsafat square. Paikka on saanut ulkomaalaisilta nimen chop chop square. Täällä on perinteisesti hoidettu teloitukset, jotka ovat yleensä Saudeissa julkisia. Tuomittu on tuotu keskelle aukiota, tuohon ritilän luokse ja hänen päänsä on irroitettu yhdellä miekan iskulla. Uhrin omaisten aitio on käsittääkseni tuo parveke. Henkirikosten kohdalla uhrin omaiset ovat voineet armahtaa tuomitun ja hyväksyä verirahat. Käsittääkseni täällä ei enää panna käytäntöön tuomioita, vaan kaulat katkotaan jossain muualla.