Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

tiistai 25. huhtikuuta 2023

Crystal ja manta point

Aamulla tuntui, että pää on täynnä räkää. Mietin hetken mitä teen ja päädyin ratkaisuun jota OWD kurssilla ei taidettu opettaa. Otin tupla-annoksen flunssamixiä, joka aukaisi röörit ja lähdin Reeflexin kanssa kohti Manta Pointtia (88€/2 sukellusta, max 60min/noair). Tai oikeastaan Crystal bayta. Siellä on keskuksen päämaja, josta noudettiin varusteet, kahvit, vedet ja muut sukeltajat. Nyt minulla oli yksityisopas, muut asiakkaat eli 3 länkkärinaista ja yksi mies tekivät jotain tieteellistä tutkimusta ja heillä oli oma opas. Nyt heilläkin tosin oli hupisukelluspäivä. 

Vaikka tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy, että minulla on 5mm märkäpuku, päätin jättää sen pois sukelluksella. Vesi oli Mantapointilla noin 26 asteista, harkitaan asiaa uudestaan crystalilla, jossa vesi on usein lähempänä 20 astetta, eli täkäläisittäin todella kylmää. 

Mantapointilla paineltiin aluksi läpi muutamasta pienestä luolasta.

Täällä on paljon muutakin nähtävää kuin mantat, joten kerroin nähneeni mantoja paljon Komodolla. Edelleen hienoja otuksia, mutta vähän kuin kilpikonnat, hieno nähdä, muttei jokaista tarvi jäädä tuijottelemaan. Opas oli todella hyvä ja suunnitteli sukelluksen tämän mukaisesti.

Kun manta tulee lähelle tulee olla rauhassa ja tarvittaessa väistyä suoralta linjalta (ei näe kovin hyvin ihan suoraan eteen), jotta eläin näkee sukeltajat ja voi valita itse oman linjansa.

Eli ei näin. Rauhallisen sukellusryhmän läpi oli menossa manta, kun paikalle hyökkäsi mies ison kameran kanssa jahtaamaan sitä.
Rauskuja oli valtavasti, enemmän kuin koskaan missään muualla.
Riitti mantojakin
Ja muita kaloja, isot tonnikalat olivat erityisen hienoja. (30,2m/57min)
Mantapointilta ajettiin takaisin Crystal baylle. Matkalla näkyi niitä Penidan kuuluisia nähtävyyksiä. 
Kelinking

Crystal bay oli nimensä mukainen. Vesi oli erittäin kirkasta ja kylmää (en viitsinyt pukea märkäpukua). Tämä on syy miksi Mola Molat vierailevat täällä. Yleensä tuo outo ja iso kala viihtyy syvällä, mutta saapuu kylmien virtauksien mukana mataleemmalle puhdistautumaan. Kalan pinta on täynnä kaikenlaisia syöpäläisiä ja riutan kalat puhdistavat sen, syöden syöpäläisiä. 

Nyt ei ole Mola kausi, mutta jostain syystä niitä on näkynyt lähes joka päivä. Ei kuitenkaan tänään. Pyörittiin noin 25 metrissä parhailla paikoilla niin kauan, kuin deco-aika antoi myöten. 

Jopa vähän liian rajoille, sillä jouduttiin tulemaan kymmeneen metriin aika nopeaa ja loppuosa sukelluksesta ei ollut niin rento.

Opas löysi merihevosen, joten jotain erikoista tuli nähtyä tälläkin sukelluksella. Nämäkin tykkäävät viileämmistä vesistä. 
Upea käärme tuli safetystopilla haukkaamaan happea. (28,7m/50min) Hyvä sukellus, vaikka Mola Molaa ei näkynytkään.
Crystal bayn ranta oli valokuvaajien suosiossa. 
Tänne olisi voinut tulla viettämään päivää, mutta nyt päätin lähteä pääsaarelle lepäämään. Nusa Penida vaikutti kivalta lomasaarelta. Nättejä rantoja, paljon luontoa ja  resortteja, sekä hyviä mahdollisuuksia ottaa kuvia, joilla saa kaverit kateellisiksi. 
Pikavene. Edessäni istui pariskunta, joita ensin ajattelin venäläisiksi, joita täällä on valtavasti. Sitten huomasin, että naisen kynnet oli lakattu Ukrainan väreihin, joten ehkä he sittenkin olivat ukrainalaisia. Mikähän on veljeskansojen ihmisillä fiilis majailla samoilla mestoilla näinä päivinä? Toki taitaa olla paljon pakolaisia molemmista maasta, joten sodan kannatus lienee vähäistä molemmin puolin.

Uusi veneterminaali Sanurilla.



Ei kommentteja: