Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Laivalla Manilaan


Siellä se laiva odottaa. Tällä kertaa myös repussa olleet paristot otettiin säilytykseen. Onneksi läpivalaistus ei maininnut rinkassa olleista, niiden etsimisessä olis ollu huomattavasti kovempi urakka. Satamassa näin miehen käsiraudoissa parin bodarin otteessa. Näytti, että hän oli ollut menossa laivaan mutta poliisi otti kiinni.


Äijät silittelevät tappelukukkojaan. Kukot saivat tallustella narun päässä koko matkan ajan. Vaikka tappelut voivat olla raakoja, näiden kukkojen elämä on sen verran mukava ja nähtyäni miten kanoja kohdellaan Suomessa ja varsinkin Aasiassa sanoisin, että kanaa syövän kukkotappeluiden arvostelijan kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä hetki. En ole kukkotappeluiden kannattaja, mutta valikoitu silmien sulkeminen ja vain helppojen asioiden arvostelu on niin...


Lippuni sisälsi 4 ateriaa. Tämä ensimmäinen lounas ei ollut häävi, mutta päivälliselle saavuin jonojen mentyä ohi ja annostelija kauhaisi minulle kysymättä hieman extraa.


Kaksi hieman erilaista alusta. Kannella tuli vietettyä paljon aikaa ja yhdessä vaiheessa näin kuinka delffiinit hyppivät laivan lähellä, todella upea heki.


Sanovat, että äitimaa kärsii ja ei oo prinsessakaan enää mikään helmi...



Isoin dormi missä on tullut nukuttua... Henkkarit panttaamalla sai tyynyn ja lakanat.


Cebun satamassa on panostettu laatuun...


Legendaarinen Hotel Manila. Opaskirja kertoo, että hinnat alkavat 200 dollarista ja kenraali Douglas MacArthurin sviitistä pitää maksaa 2000$. Satamassa taksikuskit eivät suostuneet käyttämään mittaria, joten kävelin reilun kilometrin majapaikalle, jonka löysin opaskirjasta. Yksi kuski huusi muille "he is my customer!" ja tuli todella itsevarmasti tarjoamaan kyytiä. Äijän silmät seisoivat sen verran pahasti päässä, että taisi olla pitempi trippi päällä... en ois mennyt edes ilmaiseks kyytiin.


Rantabulevardi on varmasti todella suosittu paikka näiden kuvien ottoon, tausta on ainakin kunnossa.


Friendly's Guesthousesta löysin dormisängyn 325 pesolla, näissä maisemissa kirjoitan tätä. Poskiontelotulehdus iski jo Dumaquetessa, joten illalla etsin apteekin ja ostin antibioottikuurin. Yksi 100mg doxicycliini kapseli maksoi 65p joka tuntui kalliilta hinnalta näin Aasiassa.

Matka kesti 32 tuntia

torstai 18. maaliskuuta 2010

Cagayan - Dumaquete

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin, sillä olin soittanut aikaisemmin turisti-infoon ja he kertoivat, että viikon ainoa laiva Dumaan lähtee 12 päivällä. Otinkin taksin keskustasta satamaan jo 10 aikoihin (5km 70p). Satamassa ei ollut juuri ketään ja lippuluukulla syy selvisi... laiva lähtee vasta 11.59pm. Voin vaikka vannoa, että turisti-info kertoi, että laiva on perillä 7pm, eikä 7am. Ostin 1000 pesolla lipun ja istuin miettimään minne lähteä. Olin nähnyt matkalla ison ostoskeskuksen, joten päätin lähteä sinne katselemaan ainakin mp3-soitinta, vanha on saanut kosteutta sen verran, että se toimii enää muistitikkuna. Sopivaa soitinta ei löytynyt ja kyllästyinkin kiertelemään parin tunnin jälkeen. Jeepneyä keskustaan ei löytynyt, joten päätin hypätä sellaiseen joka oli menossa jollekkin markkinoille. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi sillä markkinapaikka oli iso ja täynnä elämää, toisin kuin kliininen ja moderni ostoskeskus. Täällä tuli vietettyä pari tuntia lähinnä katsellen ympäriinsä. Syömässä kävin muslimien halal paikassa. Ruoka oli kuin Malesiassa, maukasta ja tulista. Filippiiniläinenkin ruoka on hyvää, mutta aika länsimaisen tylsää. Samalla tuli juteltua puheliaan omistajan kanssa reissaamisesta ja Filippiineistä.




Viiden aikoihin palasin ostoskeskukseen ja aloin kirjoittaa edellistä päivitystä (tämän takia päiväys on lauantaille ja välillä löytyy ääkköset ja välillä ei.) Seitsemältä menin leffaan katsomaan "From Paris with love", eipä ollut häävi, mutta teatteri oli iso, eikä lippukaan ollut kuin 80p, joten en valita. Leffan jälkeen ehdin jo melkein huolestua sillä laukkujensäilytyspaikka oli suljettu ja koko ostoskeskusta suljettiin. Vartija kuitenkin kertoi, että rinkkani oli kärrätty 4. kerroksen yösäilytykseen ja löysinkin sen sieltä.


Etsintäkuulutus satamassa. "Bingbong Kapina"... Ei kyllä kannata nauraa ainakaan päin naamaa...


Tämän jälkeen taksilla takaisin satamaan ja laivaan. Ensin oli check in ja sitten läpivalaisu jossa jouduin luovuttamaan puukkoni säilytykseen. Tämän jälkeen kaikki istutettiin penkkeihin ja huumekoira nuuski laukut ennen hutaisemalla tehtyä ruumiintarkastusta


Laivassa tapasin pari Dumassa opiskelevaa reggaemuusikkoa. Cagayanissa olin hämmentynyt, sillä ruokapaikan tyttö tiesi Suomen Big Brotherin, nämä heput tiesivät sen myös ja kertoivat myös syyn, sarjassa esiintyy filippiina. Vasemmanpuoleinen muusikko tiesi myös, että joulupukki on Suomesta.

Punkassa tuli katseltua Packmanin punnitus ja vanha matsi ennen nukkumaanmenoa. Dumassa otin moporiksan tutulle hotellille ja tapasin erään tuttavan jonka kanssa lähdimme sunnuntaiajelulle Baisiin, matkalla näkyi jokaisessa kylässä paikka, jossa näytettiin matsi, pysähdyttiinkin yhteen, mutta lämmittelyottelut olivat vasta menossa ja tarkoitus oli mennä rannalle, joten jatkoimme matkaa. Packman tietenkin voitti, mutta sen kummempaa juhlimista ei näkynyt illalla.

Dumaquetessa tuli osteltua lippuja. Ensin keskiviikoksi (17.3.) laivalippu Manilaan 1875 pesolla ja sitten lentolippu Suomeen...

20.5. 15.30 Lähtee AirAsian lento Kuala Lumpurista Lontooseen 345€ ja 21.5. 7.35 Lontoosta Tampereelle Ryanairilla jonne saavun 12.15 62€. Aikaisemmin koitin ostaa 330€ lennon Moskovan kautta Helsinkiin, mutta Aeroflot ei hyväksynyt korttiani ja tarjous vanheni.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Cagayan de Oro

Siargaolla tapasin nelja suomalaista, ensimmaiset sitten San Carlosin. Torstaiaamuna lahdin jatkamaan matkaa. Ensin jaetulla mopotaksilla Dapaan puolisen tuntia (50p) ja siellä odottelua 1,5 tuntia, silla vene lahtikin vasta yhdeltatoista (200p/2h).




Vene oli nopea, mutta ikävän ahdas. Lounas Surigaossa ja bussilla Butuaniin 2,5tuntia. Butuanissa vaihto Cagayan bussiin ja aurinkolasit paahan 70 pesolla.

Matka Cagayaniin kesti n. 5 tuntia. Bussissa tapasin sotilaan joka oli matkalla perheensa luokse lomalle, takana oli 3kk vuoristokomennus ja tappelua sissien kanssa. Mies oli siviilit paalla, mutta naytti kannykastaan kuvan, jossa han poseeraa jarean rynnakkokivaarin kanssa viidakossa, muutenkin olemus oli todellisen sotilaan, eika sliipatun kasarmipojan. Mies oli palvellut 9 vuotta Filippiinien armeijassa ja kertoi Jolon olevan paha paikka. Matkalla pysahdyttiin poiisien tiesululle, jossa kaikkien miesten piti poistua linja-autosta ja poliisit tutkivat auton. Luulin heita ensin sotilaiksi, mutta tama oikea sotilas kertoi, etta he olivat maastopukuisia poliiseja rynnakkokivaarien kanssa. Koitin kysya joutuuko han taistelemaan paljonkin tyossaan, mutten saanut kuin hymyn vastaukseksi. Toisessa yhteydessa han kuitenkin mainitsi, etta sissit hyokkailevat heidan kimppuunsa lähinnä öisin.

Kymmenelta olimme perilla Cagayanissa, han jatkoi eteenpain ja mina otin taksin hotellille, jonka loysin Lonely Planetista. Vahemman yllattaen kirjan 250p hinta oli muuttunut 375 pesoksi, jaettu pesuhuone, ei ikkunoita, tv ja tuuletin. Kello oli kuitenkin niin paljon, ettei huvittanut lahtea etsimaan halvempaa, joten paatin jaada. Matkalla pysaytin taksin paikkaan joka mainosti huoneita isolla 250p/12h kyltilla, mutta tama paikka oli taynna. Illalla Cagayan naytti hyvin erilaiselta, kuin Filippiinilaiset kaupungit tahan mennessa, viela yhdeltatoista ihmisia oli paljon puistossa, vaikka oli torstai. autoja oli paljon enemman, kuin yleensa (varsinkin takseja) ja monet kaupat olivat edelleen auki.

Aamulla vaihdoin suhteellisen rahjaiseen, mutta parempaan paikkaan. Yhden hengen huoneessa (200p) oli kaytavan puoleisessa seinassa pienen pojan mentava reika, joten sijoitin mielummin 50p enemma ja sain ison honeen parisangylla ja parilla ikkunalla, myos oma pesuhuone loytyi. Paivalla kavin hieman kiertelemassa kaupungilla ja odottelin iltaa ja katujuhlia, jotka jarjestetaan jokaisena perjantaina ja lauantaina.

Hieman kuuden jalkeen sahkot katkesivat ja mietin jaavatko juhlat nyt nakematta, hotellin respasta kuitenkin kerrottiin, etta kyseessa oli aikataulutettu katkos ja sahkot palaavat yhdeltatoista. Juhlia varten pitka bulevardi suljettiin liikenteelta. Kadun toisessa paassa oli vaatekojuja sun muuta ja toisessa paassa esiintymislava, valiin jaivat ruoka/juomakojut. Ruoka ja kraasakojujen valissa jarjestettiin seitseman aikoihin vaalitempaus. Kahdeksalta lavalla alettiin esittaa covereita tunnetuista lansimaalaisista popkappaleista. Välihöpinät puhuttiin kaikki englanniksi, vaikken nahnyt yleisossa yhtaan muuta lankkaria. Tama on hyvin yleista Filippiineilla ja englanninkieleen todella panostetaan kouluissa ja se alkaa tulemaan enemman ja enemman myos puhekieleen. Tama varmasti auttaa Filippiineja nousemaan koyhyydesta, mutta veikkaan, etta oma kieli haviaa vahitelle (jossa on nytkin todella paljon espanjaa). Kymmenen aikoihin tuli valkeus sahköjen palattua, toki generaattoreita oli monilla kaupoilla jo aikaisemmin.


Tämä ja puiden toisella puolella oleva katu suljettiin juhlia varten


Hotellin ikkunasta bongasin järeästi varustautuneen poliisin. Katselin vähän aikaa ikkunasta kadun meininkiä ja huomasin, että tämä mies oli jatkuvasti varuillaan eikä pidellyt asetta kovinkaan huolimattomasti. Kertaalleen toinen mies käveli suht läheltä häntä, jolloin poliisi nappasi aseesta kiinni ja siirsi sen etupuolelle.


Vaalitapahtuma. Ihmiset tanssi/pomppi ja autoista oli töötit pohjassa.


Esiintymislava

Katujuhlat olivat mukavat, mutta huomasin lähistöllä tapahtuvan myös jotain todella surullista. Hotellini oli jonkin matkan päässä esiintymislavasta ja väliin jäi karakobaarien täyttämä risteys, samalla alueella käyskenteli myös useita huoria. Kävellessäni hotellille paikallinen mies moikkasi lähellä tätä risteystä ja jäin juttelemaan. Äijä sanoi, että kaikki näillä nurkilla ovat kuin yhtä perhettä ja kysyi olenko kiinnostunut seurasta. Kieltäydin tästä kohteliaasti. Mies ei vaikuttanut kuitenkaan sutenööriltä vaan oli ainoastaan viettämässä iltaa. Näköetäisyydellä oli muutamia huoria, jotka näyttivät todella nuorilta ja sanoinkin miehelle tästä. Hän kertoi, että nuorin on 14 ja myös muutama muukin on alle 18. Tässä vaiheessa teki todella pahaa ja kysyinkin mieheltä eikö tuo ole laitonta täällä. Hän vastasi, että on mutta jos poliisit tulevat paikalle tytöt juoksevat karkuun. Pudistelin päätäni ja sanoin tämän olevan todella väärin. Mies hymähteli hieman samanmielisesti, muttemme jatkaneet tästä sen enempää vaan juttelimme vielä hetken muusta jonka jälkeen minä suuntasin hotellille nukkumaan. Näkemäni yhdistettynä karaokebaarin möykkään, valvotti pahasti ja nukahdinkin vasta viiden aikoihin.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Siargao


Tässä on tullut loikoiltua viimeiset pari päivää, lueskelua, uimista, yleistä rentoutumista ja rantaelämän katselua. Muutaman kerran bongasin ison haukan/kotkan kaartelemassa meren yllä.


Kävin Cloud 9:llä muutama päivä sitten katsomassa surffaajia. Tällä hetkellä aallot eivät ole niin suuria, kuin syyskuun isojen kisojen aikaan, mutta kyllä täällä pystyy surffaamaan ympäri vuoden. Ite päätin olla testaamatta, sillä harjottelu vaatisi aikaa. Jos olis muutama viikko aikaa harjoitella ja siten oikeasti loppuajasta jo vähän surffaamaan niin sitten...


Mitähän ne nämä otukset on...? (vesiotuksia)


Cloud 9 rannan loppupää, Tyyneltämereltä tulevat aallot syövät ihan kivasti rantaa.


Kesä!




Tein moporetken saaren ympäri tutun miehen kanssa. Reilut 100km suht huonoa tietä, mutta kyllä kannatti. Pieniä kyliä, maaseutua ja upeita tyhjiä rantoja. Ensimmäisen kuvan laguunissa kävin uimassa.


Olin riippumatossa illalla ja kuulin rapinaa takanani, sähkökatkon aikana rapu uskaltautui syömään pihan kasveja. Rannalla näin kuinka nämä uivat, ihan jännän näköisinä menevät pitkänä kuin kala, toinen koura edessä ja toinen pitkänä takana.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

General Luna


Matka Siargaoon




Viimeisenä päivänä Maasinissa kävin katsomassa luolakirkkoa, matkalla ylös kerrottiin Jeesuksen matka ristille.


Talonrakentamista

Seuraavana "aamuna" oli aikainen herätys, sillä laiva lähti jo kolmelta yöllä. Herätyksen laitoin kahdeksi, mutta säpsähdin ylös vasta 2.36. Nopean pakkaamisen ja aamulenkin jälkeen astuin laivaan 3.01.


Laiva lähti tietenkin puolisen tuntia myöhässä, mutta sängyt olivat mukava yllätys. Meninkin takaisin nukkumaan lähes samantien.


Heräsin vähän ennen kahdeksaa nauttimaan hienoista maisemista ja aamukahvista


Näkymä sängystä


Surigaossa laivan piirittivät kelluvat kerjäläispojat, joille väki heitteli kolikoita ja pojat sukelsivat kolikon perään ennen kuin se ehti liian syvälle.


Ferraririisiä...

Surigaossa piti odottaa puoleen päivään ennen kuin seuraava laiva lähti Dapaan, Siargaon satamakylään. Laivalla tutustuin paikalliseen mieheen, joka kertoi Siargaosta ja antoi hyviä vinkkejä. Taalla oli ihan tosissaan pelatty tsunamia, hankin oli lahtenyt perheensa ja ystaviensa kanssa telttailemaan tuona paivana.


Dapassa hyppäsimme tämän miehen kanssa mototaksiin ja ajoimme General Lunaan, jossa hän näytti minulle halvan Bungalowin. Kyltti kertoi hinnan olevan ilmastoinnilla ja tv:llä 700p, mutta sovimme etten käytä ilmastointia, vaan ainoastaan tuuletinta eikä bungalowissa näkynyt tv:tä, joten sain sen 400 pesolla. Rantaan on 50 metriä.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Whale shark snorkeling trip

Aamulla ostin nipun banaaneja evääksi ja menin tienvarteen odottamaan kyytiä. Hetken odottelun jälkeen paikalle ilmestyikin bussi. Resortilla juttelin muutaman amerikkalaisen kanssa, he olivat nähneet edellisen päivän reissulla 4 valashaita. Kävimme myös divemasterin kanssa hakemassa minulle snorkkelin ja räpylät. Räpylöitä en ollut koskaan aikaisemmin testannut. Puoli yhdeksän aikoihin pääsimme lähtemään. Minun lisäkseni veneeseen tuli 3 korealaista, hollantilainen ja jenkki, kaikki sukeltajia. Ajoimme Limasawan saaren rannikoille ja aloimme hitaasti etsiä valashaita. Divemaster selitti, että kun hai bongataan, he ajavat sen lähelle ja hänen merkistään kaikki veteen snorkkeleiden kanssa. Liian lähelle ei kannata mennä, sillä pyrstö on vaarallinen, Cebussa valashai oli ruuhjonut yhdeltä sukeltajalta kyljen tohjoksi. Tämä varoitus koski lähinnä myöhempää sukellusta, toki snorklatessakin pitää käyttää järkeä. Päätin laittaa räpylät jalkaan vaikken niitä ennen ollutkaan testannut, sillä vedessä piti todennäköisesti päästä liikumaan nopeasti, jos jotain aikoi nähdä.

Sitten alkoi odotus, veneen henkilökunta tähysti valashaita ja myös me asiakkaat. Yhden väärän hälytyksen jälkeen tähystäjät löysivät sen. Vene kaasutti n.10m päähän tummasta hahmosta ja kaikki hyppäsivät veteen. Kova uintikilpailu kohti oikeaa paikkaa ja WAU! Hai sukelsi syvemmälle, mutta näkyvyys oli n.30m joten sen näki selvästi. Hai lähti uimaan hitaasti poispäin ja me kaikki seurasimme sitä. Hai ehti jo kadota, mutta sitten se kääntyi ympäri ja teki kunniakierroksen suoraan edessämme ja katosi syvyyteen. Mieletön fiilis nähdä jotain tuollaista luonnossa, oikea villieläin eikä pelkkä hahmo vankina isossa akvaariossa. Palasimme veneeseen ja jatkoimme etsimistä. Tunnin päästä alkoi jälleen tapahtua. Veneen oikealla puolella näkyi iso selkäevä, aivan kuin elokuvissa, nyt reaktio oli vain hieman erilainen, kaikki hyppäsivät veteen. Tämä oli hieman arempi ja se lähtikin nopeasti uimaan pois. Nopein sukeltaja näytti että se menee poispäin, ilmeisesti hai teki kuitenkin käännöksen, sillä näin hetken päästä, kuinka se lipui suoraan alapuolellani hitaasti kohti syvyyttä n.30 metrissä. Tämä oli isompi, kuin se ensimmäinen. Kokeneemmat sanoivat, että 7 metrinen ehkä enemmänkin. Ensimmäinen oli "vain" 5 metriä.

Enempää valashaita emme nähneet ja lounastauon jälkeen sukeltajat lähtivät sukeltamaan ja minä snorklaamaan. Paljon pieniä kaloja ja koralleja. Nyrkin kokoisia meduusoja ei ollut lähellä rantaa, kuten niitä oli kauempana rannasta, kun jahtasimme valashaita. Pitikin olla varovainen, sillä ilman märkäpukua nämä voivat olla ikäviä. Näin myös keltapäisen valkomustaraidallisen merikäärmeen pohjassa. Ilmeisesti se näki myös minut sillä se lähti tulemaan ylöspäin ja minä säntäsin karkuun, sillä lähes kaikki merikäärmeet ovat myrkyllisiä, vilkaistessani taaksepäin käärme ui takaisi kohti pohjaa, sattumaa tai sitten se oli käynyt hieman varoittamassa minua. Syvyyttä tuolla kohtaa oli n.10 metriä. Lopetin snorklaamisen kuultuani äänimerkin veneestä. Sukeltajat olivat nähneet ison kilpikonnan, josta korealaiset olivat saaneet upeita kuvia. Sukelluksen jälkeen palasimme resortille ja minä suuntasin takaisin Maasiniin. Hieno päivä ja ehdottomasti 45$ väärti (+3$ snorkkelointisetistä ja 2$ pääsymaksu sukellus/snorklausalueelle).


Divemaster tähystää keskellä kuvaa, loput tähystäjät katolla.


Valashaita etsiessä oli paljon odottelua, mutta onneksi veneessä oli tämä vanhempi jenkki, jolla oli kokemusta ja hyviä tarinoita. Hän oli käynyt myös Donsolissa, joka on The valashaipaikka Filippiineillä, valashain näkee varmasti. Hän kuitenkin kertoi, että näkyvyys siellä on surkea, vain n. 5m, tämän takia hain koko profiilia on vaikea nähdä. Toisin kuin täällä, jossa hain näkeminen ei ole täysin varmaa, mutta jos sen näkee elämys on paljon parempi. Parhaaksi sukelluspaikakseen hän kertoi suhteellisen matalan laguunin Micronesiassa, johon on 2. Maailmansodassa upotettu japanilainen sotalaivasto. Saaren johto on antanut japanin hakea ruumiit pois, mutta kaikki muu on jätetty paikalleen ja isoihin laivoihin pääsee myös sisälle. Tämän lisäksi koralleja ja kaloja on paljon. Paikan nimi oli Tumok tai jotain sinne päin.