Chumphon - Ko Phangan

Viimeksi kun olin Chumphonissa kuulin baarin omistajalta, että kaupungissa on todella paljon burmalaisia. Tämän huomasi, kun puin päälleni paidan jossa on tekstiä burmaksi. Kävin muutamassa kaupassa ja jokaisen myyjä kertoi syntyneensä Burmassa. Chumphonista Phanganille olisi päässyt ainoastaan kalleimmalla katamaraanilla (850b), joten päätin mennä linja-autolla Surat Thaniin ja ottaa sieltä lautan. Chumphonissa ei ole kunnollista linja-autoasemaa, vaan matkatoimistoilla on omat pienet asemansa. Tämä aiheutti vähän päänvaivaa, kun piti selvittää mistä löydän oikean bussin. Turisti-infosta sain kartan johon ystävällinen mies merkitsi paikallisbussin lähtöpaikan. Kävin paikalla ja sain kuulla mopotaksikuskeilta, että viimeinen bussi lähtee yhdeltätoista. Seuraavana aamuna saavuin paikalle ennen yhtätoista, mutta erit mopotaksikuskit kertoivat, että viimeinen bussi oli jo mennyt. Paikallinen mies tuli vastaan kävellessäni rautatieasemaa kohti ja kysyi mihin olen menossa. Mies sanoi, että seuraava juna menee vasta kolmelta, mutta paikallisbussi lähtee jonnekkin (en muista kylän nimeä) 11.40, jossa voin vaihtaa toiseen bussiin jolla pääsen Surat Thaniin. Bussi pysähteli paljon ja olin perillä vasta puoli viiden aikoihin. Olin katsellut aikaisemmin aikatauluja ja lähteestä riippuen viimeisen lautan pitäisi lähteä kuudelta tai seitsemältä, joten alkoi olla kiire, sillä matkaa oli vielä reilut 50km Don Sakiin, josta lautta lähtee. Ananaskauppias neuvoi minut oikeaan Songthaewiin, jolla pääsin lauttarantaan kymmentä vaille kuusi. Lipunmyyntitiskillä sain kuulla, että olen väärässä paikassa ja heiltä ei mene veneitä Phanganille vaan ainoastaan Samuille. Ulos päästyäni tuli hieman kirottua suomeksi, mutta sen jälkeen päätin palata sisään ja kysyä miten pääsen sen toisen firman satamaan. Ovella vastaan tuli kuitenkin mies joka kysyi mihin olen menossa, kerrottuani, että Phanganille hän vilkaisi kelloaan ja sanoi, että nyt on kiire, sillä viimeinen lautta menee reilun viiden minuutin kuluttua ja ohjasi minut nopeasti autoonsa, toiseen satamaan oli onneksi lyhyt matka. Mies pysähtyi lipunmyyntikojun kohdalla ja pyysi antamaan 300b ja kävi juoksemassa minulle lipun, tämän jälkeen kaahasimme lautalle, joka oli juuri lähdössä. Lauttamatka kesti muutaman tunnin ja Haad Riniin saavuin lopulta kymmenen jälkeen. Kävelin suoraan Leela bungaloweille, joka oli kuitenkin jo kiinni, eikä ketään näkynyt missään. Sain huomata, että monet muutkin halvemmat paikat olivat jo kiinni, joten tyydyin maksamaan 350b huoneesta Same Samestä. Nopea suihku ja ravintolan kautta bailurannalle, jossa oli satoja ihmistä, vaikkei mitään erikoispippaloita ollutkaan. Kävin ostamassa ämpärin 200 bahtilla (3dl thaiviskiä, pieni pullo paikallista Red Bullia ja tölkillinen kokista) ja liityin joukkon. Seuraava päivä meni samassa paikaassa, päivän makasin rannalla ja yöllä juhlin. Nyt kolmantena päivänä pitää keräillä voimia ja pitää vapaapäivä juhlista, vaikka Ban Taissa olisikin Shiva Moonit. Huomenna vaihdan bungalowiin, jonka terssilta näkee FMP-rannalle. Hinta olisi ollut näin lähellä Full mooneja 500b, mutta ensimmäisenä päivänä rannalla tapaamani Joy tiesi omistajan, joten hänen avullaan sain Bungalowin 350 bahtilla. Tarkoitus oli vaihtaa jo ensimmäisenä aamuna bungalowiin, mutta juhlien jälkeisinä aamuina on ollut yllättävän vaikea saada itseään ylös niin, että ehtisi ulos ennen 11.00 olevaa check out aikaa.


Selkeä varoitus


Satama jää taakse


Ämpärikojuja