Attapeu

Vietin ensimmäiset pari Lao-yötä Paksessa. Viime kerrasta kaupunki on jonkin verran muuttunut. Tuttu vierastalo oli sulkenut ovensa ja vietnaminkielisiä kylttejä (ruokapaikkoja jne..) oli tullut lisää. Banaanipannukakku väylä hieman houkutteli jatkamaan etelään ja Don Detille, mutta sinne on kuulemma nykyään vedetty sähköt ja kaikki, joten päätin jatkaa kohti itää.


Näitä lisätuoleja löytyy joka bussista, riippumatta siitä onko matkan pituus 3 vai 24 tuntia. Tälläkertaa niitä ei tarvittu, sillä koko 5 tuntisen matkan aikana Attapeuhun bussi ei tullut täyteen. Attapeun bussiasema oli jossain keskellä ei mitään, eikä paikalla ollut, kuin yksi tuktuk joka täyttyi hyvin nopeasti paikallisista, joten lähdin kävelemään kohti kylää. Pian näin kyltin Attapeu 6km, mutta onnekseni bussi tööttäsi takaani ja rahastaja huitoi kyytiin. Tällä kyydillä pääsin 4km eteenpäin ja nuudelikeiton jälkeen jatkoin kävelemistä. Pian löysin vierastalon, mutta 50k huone haisi ummehtuneelle, joten jatkoin matkaa. Toinen vierastalo oli ilmastoituja 80k huoneita lukuunottamatta täynnä, ilta alkoi hämärtää, rinkka painaa, eikä minulla ollut kunnollista käsitystä missä keskusta on, joten palasin ensimmäiselle vierastalolle, jossa vietin ensimmäisen yön.


Helikopteri joka laskeutui "lentokentälle", kun kävelin toisena päivänä kohti keskustaa etsien uutta yöpaikkaa. Sisältä tulleet ihmiset jatkoivat nopeasti matkaa minibusseilla jonnekkin.


Soukomphone vierastalon huone, jonka löysin jonkin aikaa käveltyäni. (30k)


Tilattuani kahvin sain tämän asetelman, vasemman puoleisessa lasissa jääteetä. Kahvi tippuu tuosta lasin yläpuolella olevasta suodattimesta hitaasti makean maitosiirapin päälle. Maitosiirappi on Laosista ennestään tuttua ja kahvi tarjoillaan aina sen kanssa, ellei erikseen sano, että haluaa kahvin mustana, mutta tuo, että kahvi suodattuu pöydässä on uutta. Kahvi oli hyvää, kuten odottaa saattaa, onhan alue tunnettu kahvistaan, jota ranskalaiset alkoivat alunperin täällä kasvatuttaa.


Toisena päivänä kävelin ympäri Attapeuta ja kävin myös joen toisella puolella lautalla. (1k)



Kylänraitti joen toiselta puolelta ja vanha ajopeli, kunnioitettavasti edelleen rekisterissä.

Kolmantena päivänä vuokrasin skootterin (90k) ja lähdin kohti Pa-Amia. 30km matka taittui hitaasti ajellen ja maaseutua ihaillen.


Pa-Amissa ja tällä alueella muutenkin on kulkenut Ho Chi Minh reitti Amerikansodan aikana. Siltä ajalta on säilynyt tämä vanha venäläisvalmisteinen ohjustenlaukaisualusta ja ohjus.


Pa-Amista jatkoin jonkin matkaa soratietä kukkuloille. Komian näköstä maisemaa ja historiallista, kun tietää, että täällä Vietkong kulki reilut 40 vuotta sitten. Edelleenkään ei ole täysin turvallista kävellä maastossa, sillä jenkit kylvivät tänne, kuten muuallekkin Laosiin paljon pommeja, joista 30% ei räjähtänyt. Laos on maailman pommitetuin maa.


Pa-Amiin palattuani söin friteerattuja banaaneja ja kylmän vihanneskeiton lounaaksi. (5k)

Paluumatkalla skootterista puhkesi eturengas. Onnistuin pysähtymään kaatumatta, mutta edessä oli pitkä talutusmatka. Ensimmäiseksi piti päättää suunta, lähdin takaisin päin. Melko pian löysin bambumajan, jossa näkyi työkaluja, ilmeisesti pieni korjaamo. Majassa ollut nainen kuitenkin puisteli päätään, kun pysähdyin ja näytin rengasta, isäntä ei ilmeisesti ollut kotona. Jonkinmatkaa talutettuani auringon paahtaessa päätin, että voin ihan hyvin ajaa todella hitaasti, kunhan istun mahdollisimman takana. Muutaman kilometrin päästä löysin taas pienen korjaamon jonka isäntä oli kotona ja nyökkäsi, kun näytin rengasta. Renkaassa ei ollut sisäkumia, vaan rengas oli täytetty jollain nesteellä ja mies avasi renkaan päätä puistellen, sisällä oli jotain heinämössöä. Mies pesi renkaan ja vanteen, sekä laittoi renkaan sisään sisuskumin. Korjaus kustansi 30k ja pääsin jatkamaan matkaa.

Korjaamon pihalla näin ison tyynyrin, jonka alla oli pieni tuli ja yläpuoleela vesikaukalo, johon isäntä kävi välillä lisäämässä vettä. Suljetusta systeemistä lähti putki BeerLao pulloon vesikaukalon alapuolelta. Sisällä majassa emäntä suodatti rankkia kanisterista toiseen kangasrätin läpi. Korjaamon/kaupan lisäksi yritteliäs nuoripari pyöritti selkeästi myös pientä laolao tislaamoa.

Ajelin takaisin Attapeuhun ja jatkoin matkaa vielä toiseen suuntaan lähemmäs 50km, mutten löytänyt kartasta bongaamaani vesiputousta. Matka oli kuitenkin hyvin leppoinen. Lapset olivat päässeet koulusta ja huiskuttivat iloisesti, kun ajoin ohi, osa tervehti laoksi ja osa englanniksi.


Laosin ja Vietnamin toveruutta ylistävä muistomerkki.

1k = 1000kip 10 000kip = 1€