Hylkysukellus

24.9.1944 yhdysvaltojen lennosto hyökkäsi täällä olleen japanilaisen laivaston kimppuun ja upotti yli kaksikymmentä laivaa. Näistä laivoista yhdeksän on sukeltajien tavoitettavissa. Coron onkin yksi maailman parhaista hylkysukelluskohteista. Vaikka minulla ei ole kovin paljoa sukelluskokemusta, niin päätin kysellä mahdollisuuksistani päästä sukeltamaan hylkyihin, kun kerran täällä ollaan. Vastaus oli monessa paikassa sama, voin sukeltaa neljä hylkyä.

Olin suunnitellut sukeltavani Coron Divers nimisessä paikassa, mutta heiltä oli uponnut/alkanut vuotamaan sukelluksissa käytettävä vene hylkyjen luona, kun menin tosissaan kyselemään. He myös kertoivat, että vene on edelleen pelastuskeskuksessa ja he tekevät tällä hetkellä vain riuttasukelluksia Coronin edustalle, sillä keli on huono hylkyjen luona.

Piti siis etsiä toinen firma. Korealaisten Coral Aqua Diving vaikutti hyvältä paikalta ja henkilökunta oli tietäväistä ja varovaista. Tämä olikin ensimmäinen paikka jossa emmittiin vähän Olympian kanssa, mutta päädyttiin ratkaisuun, että koska ensimmäinen sukellus on helpolle East Tangat Wreckille, niin sen jälkeen päätetään onko minusta sukeltamaan Olympiaan. Kolmas sukellus on Lusong gunboatille, joka on myöskin helppo sukellus. Kolmen sukelluksen paketille tuli hintaa 3000 pesoa, sisältäen kaiken, myös lounaan.

Sukellusaamun ravitseva aamiainen.

Veneemme, minun lisäksi reissuun lähti taiwanilainen sukeltaja. Sukelluspaikan pomo toimi Dive masterina, hän ei ikävä kyllä puhunut juurikaan englantia. Tunnin matkalla hylkyalueelle hän sanoi minulle ainoastaan "open water or advanced?" Vastasin open water, suunnitelmat testisukelluksesta eivät selvästikkään olleet välittyneet. Mutta jos mokailisin ensimmäisessä paikassa, niin tuskin minua päästettäisiin haastavampaan paikkaan, enkä kyllä menisikään, sillä hylkysukellus voi olla vaarallista.

Sea Divellä voi olla isompi vene ja paremmat varusteet, mutta meillä oli nopeampi vene.

Ensimmäinen kohde oli siis East Tangat hylky, joka oli sukellusveneiden tuhoaja. Paikassa oli myös snorklaajia, sillä laivan keula on vain 3 metrin syvyydessä ja veneestäkin näki sen, perä on syvimmillään 18 metrissä. Veteen päästyämme näin korallejen peittämän hylyn, oli jännä fiilis. Ensin kiersimme laivan ympäri ja sitten menimme hylkyyn sisään. Tilaa ei ollu kovin paljoa, mutta hylyssä oli reikiä, joten poistuminen hätätilanteessa olisi ollut nopeaa. Vastaan tuli muitakin sukeltajia ja heillä näin taskulamppuja, meillä niitä ei ollut, mutta en niin hirveästi lamppua kaivannutkaan, sen verran valoisaa hylyssä oli. Sukellus ei ollut koko tankin mittainen, käytyämme hylyn läpi minulle jäi vielä 70 baria ilmaa. Erittäin hieno kokemus ja paikoillaan pysyminen keuhkojen avulla onnistui hyvin, mikä on tärkeää varsinkin pienessä tilassa, joten tunsin olevani valmis myös Olympiaan. Tarkistin vielä masterilta ja hänkin sanoi, että kaikki meni hyvin. Vaikkei masterimme puhunut paljoa englantia, niin veden alla hän oli oikein pätevä.

Varusteita, kuski on ohjaamon edessä ja masteri pilkottaa hieman vasemmalla.

Olympia Marulla. Tästä tulisi syvin sukellukseni. Olympia makaa kyljellään ja pohja on 25 metrin syvyydessä. Aluksi ei näkynyt mitään, mutta laskeutuessamme alaspäin alkoi 120 metriä pitkä hylky näkyä. Tämä hylky oli kauttaaltaan korallejen peitossa ja kalojakin oli enemmän, kuin edellisessä paikassa. Olimme myös keskenämme, yksi porukka nousi juuri ylös, kun tulimme paikkaan veneellä. Ensiksi kiersimme hylyn ympäri, jo tämä oli jännittävää, sen verran iso laiva oli ja korallit olivat jänniä laivan kyljessä, vähän, kuin olisi dokkaria katsonut.

Sitten mentiin sisään. Tämä ei ollutkaan mikään suora käytävä vaan mutkittelimme hylyn sisällä, reikiä tässäkin hylyssä oli, eikä matka ulos ollut missään vaiheessa hirveän pitkä. Sisällä oli kaloja ja rei'istä näkyi viereisiin tiloihin, joissa oli myöskin kaloja ja hieman kasvustoa, ihan mieletöntä. Tutkiessamme hylkyä pitkin käytäviä, fiilis oli aivan mahtava, aivan, kuin jotain dokkaria katsoisi, mutta mää oonkin täällä oikeasti. Turvaraja oli 80 baria, jonka saavutettuamme lähdimme hylystä pois, kiersimme vielä yläkyljen ja nousimme 5 metriin safetystopille noin 5 minuutiksi. Tämä on turvakäytäntö syvemmälle sukellettaessa, varsinkin kun kellään ei ole sukellustietokonetta, joka kertoisi arvioidun typen määrän kehossa ja turvarajat. Safetystopilla typellä on aikaa poistua turvallisesti kehosta, eikä siitä muodostu kuplia kehoon, kuten voi käydä jos ei noudata turvamääräyksiä. Tämä oli tähän mennessä paras sukellus koskaan.

Noustuamme veneeseen lounas oli valmiina. Kasviksia, nuudeleita, riisiä ja lihakastiketta, erittäin hyvä sapuska. Syötyämme lähdimme viimeiselle hylylle, jonka luona aallokko oli kuitenkin sen verran paha, että masteri päätti muuttaa suunnitelmaa ja menisimmekin tekemään normisukelluksen coral gardeniin. Tämä sopi minulle oikein hyvin, sillä seuraava laiva olisi ollut pienempi, joten olisikohan se tuntunut enää miltään heti isomman perään, koralleja sen sijaan on aina mukava katsella.

Coral cardenilla. Korallit olivat hienoja ja varsinkin "viuhkapuut", ei hajuakaan mitä ne ovat oikealta nimeltään. Kaloja näkyi jonkin verran, myös kaksi melko isoa möhkälettä. Hienoimpia olivat kuitenkin kilpikonnat, joita näimme kolme. Yksi oli paikoillaan kun näimme sen, mutta lähti uimaan kanssani, tultuani sen kohdalle. Mentiinkin hyvä tovi vierekkäin kilpikonna oikella puolellani noin metrin päässä, oli hauskaa.

Paluumatka oli hieman pelottava, sillä aallokko oli kasvanut, muutaman kerran keula tömähti melko komeasti veteen ja sivusysteemit narahtelivat. Hyvin päästiin kuitenkin takaisin Coroniin, yhtä kokemusta rikkaampana.