Cenoteja

Yucatanilla ei ole reikäjuustomaisen maaperän vuoksi maanpäällisiä jokia, vaan kaikki joet kulkevat maan alla. Välillä joki puhkaisee maan pinnan ja näitä luolia kutsutaan cenoteiksi.

Valladolidin keskustassa sijaitsee Zaci cenote, jota käytiin katsomassa, kaunis oli ja turisteja riitti. Bussilasti toisensa jälkeen kulki ohitsemme.

Muutamat minä mukaanlukien pulahtivat uimaan, vesi oli mukavan raikasta ja virkistävää. Kuvassa ei näy, mutta vedessä oli paljon kaloja.

Virkistävän uimareissun jälkeen käytiin kirjakaupassa. Etsi kuvasta yksi virhe...

Opiskelijat löysivät jälleen Minnan jututettavaksi. Tällä kertaa kyseessä ei ollut haastattelu, vaan opiskelija selitti keskuspuiston suihkulähteestä, joka kertoo espanjalaisten ja alkuperäisasukkaiden jälkeläisistä mestitseistä.

Kivoja puistonpenkkejä.

Valladolid oli yleisesti ottaen pettymys. Rumempi, kuin Palenque ja ihmiset tylympiä. Luultavasti ovat jo kyllästyneet turisteihin. Varsinkin heihin, jotka eivät kylvä rahaa.

Tavattiin aiemmin Palenquessa pari Jiquilillosta tuttua saksalaistyttöä, jotka kehuivat Tulumin helvetiksi, joka on täynnä turisteja ja heidän perässään kulkevia kauppiaita. Yhdellä oli ollut mukanaan jopa leijonanpentu, jonka kanssa turisti sai ottaa kuvan 20 dollarilla. Tästä huolimatta jatkettiinkin parin Valladolidissa vietetyn yön jälkeen Tulumiin, jossa on massaturismin lisäksi snorklaukseen soveltuvia cenoteja ja hyvät jatkoyhteydet etelään.

Tulumissa oltiin päätetty olla vain yksi yö, joten ainoaksi snorklailucenoteksi valittiin Gran cenote, jonne pääsi helposti taksilla (60p).

Tämä cenote on yksi suosituimmista, mutta iltapäivällä väkeä oli mukavan hillitysti, pääsymaksu oli melko tyyris 150p/hlö.

Cenotessa oli mielenkiintoista snorklailla, vaikka alue ei ollut kovin suuri.

Sukeltamalla olisi päässyt syvemmälle. Tätäkin harkitsin, mutta jätin väliin. Luolasukellus on melko tyyristä hommaa ja siihen olisi hyvä saada jonkinlainen koulutus ennen pinnan alle menoa. Pelkän OW peruskurssin suorittaneitakin luoliin toki viedään.

Kilpikonnia oli cenotessa (ilmeisesti vankina) paljon, mutta niille oli rajattu oma alue, jolle ihmisillä ei ollut lupa mennä. Kilpikonnat olivat toki vapaita menemään minne vain ja niitä näkyikin snorklatessa. Snorkkeleidenvuokraamossa myytiin kilpparinruokaakin.

Kun kerran turistirysässä oltiin päätettiin tutustua hieman yöelämään. Alkudrinkeiksi löydettiin tällaiset meksikossa valmistetut Finlandia vodka juomaseokset, toinen oli tonicin ja toinen karpalon makuinen.

Illanviettopaikkaa etsiessä osuttiin jättipottiin. Minna on jo pitkään etsinyt englanninlakuja kaikista supermarketeista, mutta nyt etsintä palkittiin saksalaisilla lakuilla. Lakut löydettyämme mentiin mojitobaariin, jossa oli esiintymässä bändi, joka veti biisejä Beatlesista Bob Marleyn kautta räppiin. Illan teema oli open mic. Harva lavalle kuitenkaan uskaltautui.

Aamulla hypättiin minibussiin, jolla päästiin Mahahualiin ja reissun päättävä rantakausi saattoi alkaa.