Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Maripipi

Poikia naurattaa rinkkamme paino. Satamaan päästiin kolmipyöräisen kyydillä (2€), jokunen tovi saatiin sitä taas odottaa. Enpä muista, että missään muualla Filippiineillä mopo olisi ollut näin hallitseva kulkuneuvo, melkein kuin Vietnam. Taustalla näkyvällä Maripipillä muita kulkuneuvoja ei olekkaan. Senpä takia menimme taksivenekyydillä suoraan Napo Beach resortille (30€).

Alunperin varaamamme huone oli tuo sininen (13€/yö), mutta paikan topakka pitäjä oli sitä mieltä, ettei sinne vauvan kanssa mahdu ja hän tarjoaa edullisesti meille isompaa huonetta. Päädyttiin upgreidaamaan 5 euron lisähinnalla, saatiin kahden sängyn sijasta kolme ja muutenkin enemmän tilaa tavaroille.

Kun tultiin resortille olimme ainoat vieraat. Seuraavana päivänä paikkaan saapui noin 70-vuotias eurooppalainen mies Cambodia t-paidassa. Oltiin nähty vilaukselta hänet jo Agtassa. Hänen tyttöystäväänsä emme olleet nähneet. Tyttö näytti alaikäiseltä tai vähintäänkin niillä rajoilla olevalta. Paikan pitäjän tultua kysymään olemmeko kiinnostuneita vuokraamaan venettä muiden kanssa, kysyin suoraan onko tuo tyttö alaikäinen? Pedofiilin kanssaa emme ole kiinnostuneet jakamaan mitään.

Omistajanainen käveli läheiseen pöytään, jossa oli vähän aikaa sitten saapunut saksalaisfilippiiniläinen pariskunta, molemmat arviolta alle kolmikymppisiä ja kysyi tältä tytöltä kuinka vanha hän on? Ja ilmoitti asian kuuluvasti minulle, 20-vuotias. Selitin supernolona, etten minä nyt häntä tarkoittanut vaan sen vanhuksen tyttöystävää, joka on nyt huoneessaan... Nainen laittoi käden suunsa eteen ja vilkaisi huonetta, niin joo tosiaan hän... Hieman myöhemmin nainen tuli luokseni ja kuiskasi, että hän katsoi kirjautumistiedoista, tyttö on 21-vuotias. Jotenkin en jaksanut uskoa. Hän ei ollut kysynyt meiltä mitään papereita kirjautumisen yhteydessä ja tämä parikymppinen näytti paljon vanhemmalta. No oli miten oli, annoin asian olla. Ehkä pedofiili oli löytänyt laillisen tytön, joka näytti ikäistään huomattavasti nuoremmalta tai sitten omistajanainen valehteli. Pedofiili onneksi lähti seuraavana aamuna.

Suolavesialtaassa ei tullut pulikoitua, sillä vieressä oli meri.

Näkymät olivat ihan ok tasoa, kun ui jonkin matkaa laiturilta oikealle. Näkyvyys oli vähän heikko, vajaat kymmenen metriä.

Clark Anemonefish. Pyrstö kiinnitti huomioni, jotenkin erottuvampi.

Jännä etana tai mikä lienee. Aika iso.

Nuori many spotted sweetlips. Todella hienon näköinen kala, joka vipelsi vilkkaasti korallejen välissä. Onnekas otos.


Kilpikonna nähtiin jokaisella snorklauskerralla. Taisi olla sama yksilö, joka hengasi suurin piirtein samalla alueella. Kertaalleen näin yhden pienemmänkin.

Resortin vieressä oli vähänlaisesti koralleja ja hiekkapohja. Matkalla paremmille mestoille oli hauska katsella rapu/kala parivaljakoita. Rapu kaivoi tunnelia ja kala oli vahdissa. Koitin sukeltaa ottamaan kuvaa, mutta vahtikala oli valpas ja siirtyi suuaukolle heti, kun lähestyin.

Päiväunivahdissa saattoi suunnata ajatuksia jo tulevaisuuteen.

Dan Brownin Alku, Risto Isomäen Viiden meren kansa ja Mari Mannisen Yhden lapsen kansa on jo luettu. Voin suositella kaikkia, myös tuota LP Taiwania.

Ruoka oli melko tyyristä. Pääruoat pystyi jakamaan lisäriisin kera, sillä tavoin niistä tuli kohtuuhintaisia. Tässä puolikkaani kanacurrysta, yhteensä 5€.

Mutta 4 euroa tästä aamiaisesta instantkahvin kera oli vähän liikaa. Minna ei valittanut, joka aamu sai pannukakkuja (3,5€).

Olin ostanut Navalista ison pussin mangoja ja ananaksia, sekä pussin paahtoleipää. Näistä tarpeista sai oivallisia välipaloja, varsinkin vauvalle, joka syö useammin kuin me. Yleensä kylissä ja kaupungeissa ollaan tilattu joku riisiateria ja syöty itse se mitä vauva ei syö. Tai sitten ollaan syöty eriaikoina esimerkiksi lounas ja molemmat ovat jakaneet sen vauvan kanssa. Ei ruokaa roskiin.

Tämä hot shot brandy oli erittäin maistuva ja pienestä pullosta riitti moneen yömyssyyn.

Tähän Filippiinit vaiheen loppuun on kerrottava suru uutinen. Edelliseltä Filippiinien matkalta tuttua kookosrommia ei enää valmisteta. Alkumatkasta tarkistin asian monesta lähteestä ja pari kertaa olen keskustellut asiasta paikallisten kanssa. Syytä lopettamiseen ei tiedetty. En ollut ainoa, joka muisteli juomaa lämmöllä.

Viimeisenä kokonaisena Maripipi päivänä vuokrattiin vene filippiiniläissaksalaisen pariskunnan kanssa (30€) ja lähdettiin päiväretkelle Sambauan saarelle (2€/aikuinen).

Perillä vuokrattiin 10 euron maja. Vauvan päivätorkut onnistuivat helpommin ja muutenkin hiekaton tukikohta oli kiva.

Saari oli yksi kauneimmista, jolla olen koskaan ollut. Taustalla Maripipi.

Kuvat näköalapaikalta saaren korkeimmalta kohdalta.

Snorklaus oli ihan ok, näkyvyys samaa luokkaa, kuin Maripipilla. Kaloja näkyi enemmän, kuin Maripipilla. Minna valitteli huonoa näkyvyyttä, joten hänellä kävi ilmeisesti hyvä tuuri ainoalla snorklauskerralla Maripipilla. Minä en tuona iltapäivänä käynyt snorklaamassa.

Maripipin pää oli hienompi korallejen suhteen. Toisessa päässä minua tuli moikkaamaan kymmenien yksilöiden parvi bigeye trevallyja. Taisin olla jotenkin kiinnostava tai keskellä ruokaa, sillä parvi pyöri pitkään ympärilläni. Jännä fiilis, olivat nimittäin reilusti yli puolimetrisiä kaikki.

Tätä jännää kalaa en löytänyt kalakirjasta. Varmaankin jonkin kalan poikanen, olen oppinut, että ne voivat näyttää hyvinkin eriltä, kuin aikuisena.

Kahdelta oli aika lähteä takaisin. Reipas kuusi tuntia oli mennyt todella nopeasti. Pidempäänkin olisi viihtynyt.

Maksettuani kioskilaskun, menin maksamaan majamaksua. Kysyin pääsymaksu paikasta haluavatko he rahaa? Äijät alkoivat jutella keskenään ja lopulta toinen totesi, että antaa olla, se oli lahja. Hieman yllätyin ja tarjosin vielä rahaa, mutta päädyin kiittämään kohteliaasti. Olipa yllättävää ja ystävällistä. Oltiin oltu lähes koko päivän ainoat turistit, juuri kun olimme lähdössä, saarelle tuli pari paikallista pariskuntaa isojen eväskassien kanssa.

Onneksi lähdettiin Maripipille. Kaikkiaan hieno lopetus upealle Filippiinien reissulle. Meni aika paljon enemmän seikkailun puolelle, kuin olin alunperin suunnitellut. Kyllä vauvankin kanssa reppureissaaminen on kivaa ja helppoa. Vielä kun nukkuisi täysiä öitä.

Yhteensä Filippiineillä meni reilut 50 euroa päivässä koko porukalla. Sisältäen kaiken muun paitsi minun sukellukset, jotka lisäämällä päiväbudjetti nousisi reiluun 55 euroon.

3 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Mukava lukea lapsi myönteinen lausuma. Erilaistahan lapsen kanssa matkustaminen on mutta voi tuoda mukanaan myönteisiäkin uusia hoksaamista ja pysähtymisiä.

Siina kirjoitti...

Tuo punainen koralli näyttää ihan muoviselta, on niin kirkas.

Aika paljon sulta sanottu, että kauneimpia saaria!

Voisko kala olla panther grouper?

Tuukka kirjoitti...

No pantterihan se! Paljon on sanottu, mutta totta, varmasti ainakin TOP-10 :D