Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 22. huhtikuuta 2010

Jinghong



Tengchongista jouduin palaamaan Baoshaan, silla suoria busseja Jinghongiin ei mennyt. 50km ennen Baoshania bussista alkoi havita tehot ja matakanteko hidastui merkittavasti, silla kuskin piti jatkuvasti pysahtya ja kaynnistaa moottori uudelleen. Hyvalla pysahdyspaikalla kuski kuitenkin saati moottorista jotain ja taman jalkeen paastiinkin Baoshaniin suht normaalisti. Baoshanista lahti ilta kuudelta sleepperi Jinghongiin, johon ostin lipun 212 Yuanilla. Linja-autoasemalla huomasin eraan tyton vilkuilevan minua ja hymyiltyani hanelle takaisin han uskaltautui juttusille. Tytto puhui kohtuu hyvaa englantia, mutta pahoitteli jatkuvasti. Lisaksi hanta jannitti niin, etta han lahes tarisi. Hienoa kuitenkin, etta han uskaltautui juttelemaan, vaikka hanen bussinsa lahtikin jo 15 minuutin jalkeen. Huomasin, etta useat paikalliset vilkuilivat meita jatkuvasti uteliaina. Kyllahan minua normaalistikin vilkuillaan naissa vahemman turistisoituneissa paikoissa, mutta nyt taisi ihmetyksen aiheena olla paikallinen tytto joka osasi puhua muukalaiselle.


Sleepperi sisalta.

Mun punkka oli aivan takaa ja hyvana puolena tilaa vasemmalla, joten sain repun viereeni. Huonona puolena olivat toyssyt. Takana toyssyt tuntuvat aina enemman ja hypyt joissa koko mies nousee ilmaan eivat ole uutta, mutta makuuasennossa ne tuntuvat huomattavasti enemman. Alussa mietin ettei tule nukuttua yhtaan, mutta tie meni pienemmaksi ja mutkikkaammaksi, joten toyssyt eivat muutaman tunnin jalkeen lennattaneet enaa ilmaan, sen sijaan oli mukava katsella sangysta ohi lipuvia kiinalaisia kaupunkeja. Nukuttua tuli reilut kuusi tuntia kunnes tuli taas valoisaa ja aloin taas katsella maisemia ja valilla luin kirjaa. Veden tankkaustauolla (busseihin tankataan taalla pain vetta muutaman tunnin valein) ostin muutaman kananmunan ja keltaisia vadelmia. Olimme lopulta perilla Jinghongissa 19 tunnin bussimatkan jalkeen, sleeperbussit ovat kuitenkin parhaita matkustamiseen, joten tama elamani tahan mennessa pisin bussimatka ei tuntut edes pahalta, toki mukavaa oli olla perilla, varsinkin kun olin palannut tropiikkiin ja lamminta oli varmasti yli 30.

Jinghongissa lahdin suunnistamaan etelaan noodelisopan kautta (kiinalaisilla on outo tapa jattaa liemi juomatta, mutta kylla mina olen sen juonut vaikka lautasen reunasta, jos lusikkaa ei ole loytynyt, liemihan on paras osa sopasta), etsimaan hotellia jossa on telkkari ja jossa nakyy CCTV5, silla edessa oli F1-viikonloppu ja en ole talla kaudella nahnyt viela yhtaan osakilpailua, joten nyt oli korkea aika. Lijiangissa luulin nakevani, mutta kiinalaiset olivat sita mielta, etta snookkeri menee formuloiden edelle, joten jai nakematta, nyt kisa oli kuitenkin Shanghaissa, joten sen taytyi nakya urheilukanavalta. Aika-ajot alkoivat juuri sopivasti ja huomasin olevani enemman pihalla tasta maailmata, kuin vuosikausiin, niin paljon uusia talleja ja kuskeja, myoskin saannot olivat uudistuneet.

Illalla koitin suunnistaa clubille jonka loysin LP:sta ja pitkan harhailevan kavelymatkan jalkeen loysin lopulta clubin, josta en ole varma oliko se se mita LP suositteli, mutta meno naytti hyvalta, pelkkia kiinalaisia. Meninkin baaritiskille ja tilasin oluen. Hinta oli melko suolainen 30Y, mutta clubi vaikutti hyvalta joten paatin jaada. Vahan aikaa yksin istuskeltuani kiinalaiset nuoret kutsuivat minut poytaansa ja vaikka yhteista kielta ei ollutkaan meno oli hyva. Kavimme valilla tanssimassa ja aina kun lasini meinasi tyhjentya uutta olutta kaadettiin taytteeksi. Kun poydan oluet alkoivat loppua annoin 100 yuania yhdelle uusista tuttavista ja naytin hanelle, etta tilaa olutta. Poytaan kannettiinkin 10 uutta tolkkia, joten ulkomaalaisilta nakojaan laskutetaan triplahinta.


Kisastudion massyt, muuta ei tarvinutkaan syoda sina paivana. (32,5Y)

Seuraavana paiva oli tiedossa kisa ja krapula. Tutkimus osoitti, etta myos kiinalaisesta oluesta seuraa krapula.

Kisa oli hyva, iso kasi Hamiltonille upeasta ajosta, vaikka Button voittikin. Button on parjannyt kumman hyvin, vaikka uskoin ennen kauden alkua, etta Hamilton sysaa hallitsevan maailmanmestarin suoraan kakkoseksi, silla ajotaidot ovat nailla kahdella, kuin eri planeetalta. Schumilla oli lmeisesti ongelmia auton kanssa, silla vaikka Rosberg on kova kuski ei han voi olla noin paljon parempi, kuin tama legenda. Tuli samalla lisaa syita boigotoida Ilta-Sanomia, kun he kutsuivat Schumia ex-legendaksi. Vaikka kausi ei olekkaan alkanut hanelta kovin hyvin, niin kylla han silti on ikuisesti yksi formulamaailman suurimmista. Viela yksi huomio, siina vaiheessa, kun Rosberg ei tullut varikolle hakemaan valikelinrenkaita, niin kenekaan muunkaan ei ois pitanyt, silla Brawn on jumala, han ei tee virheita.

Lehdistotilaisuus jai kuulematta, kuten myos kaikki radiokeskustelut kisat aikana, silla kaantaja teki hyvaa tyota ja alkoi kaantaa kiinaksi, heti parin sanan jalkeen...


Hyvin jo yli vuoden reissaamista kestaneesta rinkasta hajosi paavetoketju sivutaskun lisaksi, joten paatin hankkia uuden matkakumppanin. Tama maksoi 200Y ja piti olla 5 litraa isompi, kuin vanha, mutta pienemmalta se vaikuttaa, kun otin rinkat vierekkain. Ilmeisesti kaikki on Kiinassa pienempaa. Shangrilassa tuli koitettua paalle XXXL takkia, joka oli liian pieni ja taalla bongasin hyvannakoiset shortsit, joista isoin koko oli XL, mutta myyjan mitattua vyotaronymparykseni han pudisteli paataan, 5 senttia liikaa.

Oli tarkoitus lahtea Jinghongista jo kahden yon jalkeen, mutta aamulla maha oli niin loysalla, etta paatin jaada viela yhdeksi yoksi ja lahes koko paiva menikin Law & Orderin seurassa, jonka ensimmaisen tuotantokauden ostin paikallisesta supermarketista kymmenella yuanilla (22 jaksoa/ 7 DVD:ta).

(Paivitti Tuukka, iso kiitos Siinalle. Lisasin myos muutaman kuvan edelliseen kirjoitukseen ja kommentoin kommentteja, kiitos niista)

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Tengchong

Tengchong tarkoittaa suomeksi tulivuorta.

Unohtui kertoa Baoshan yhteydessä tragediasta, joka tapahtui Xiaguanissa. Aloin huvikseni kasvattaa Filippiineillä vasemman käden pikkusormen kynttä, koska mieleeni muistui, että Laosissa tämä oli hyvin yleistä miehillä. Nyt istuessani tuk-tukissa, huomasin, että jo komeaan mittaan päässyt kynsi oli katkennut. Pitää kuitenkin muistaa, että mikä ei tapa vahvistaa.


Baoshan linja-autoasemalla. Joku on ilmeisesti päättänyt säätää lain, että kaikilla kiinalaisilla linja-autoasemilla täytyy olla läpivalaisulaitteet ja metallinpaljastimet. Metallinpaljastin ei ole koskaan ollut päällä. Yleesä tavarat kulkevat läpivalaisulaitteen läpi, mutta harvemmin sitä kuvaruutua kukaan katselee kovin tarkkaavaisesti.


Vaihdoimme bussia puolessa välissä jostain minulle selviämättömästä syystä ja loppumatka meni melko pelottoman kuskin ajaessa. Esimerkiksi täysin pimeä mutka 50 metrin päässä kapealla vuoristotiellä ei vähentänyt ohitushaluja, vaikka mentiin ylämäkeen. Tähän matka sitten päättyi. Kun bussi oli kääntymässä linja-autoaseman pihaan kuului pitkä renkaiden ulvonta ja auto tuli kylkeen. En tiedä liikennesäännöistä, mutta bussi alkoi tehdä u-käännöstä keskikaistalta, joka tuntui oudolta. Autokuski taas ajoi todennäköisesti melko lujaa kaupunkialueela jarrutusmatkasta päätellen ja miksei hän höllännyt vähän jarrua ja väistänyt, tuossahan on tilaa vaikka kuinka, eikä lommoista päätellen vauhtia voinut olla törmäyshetkellä enää kovin paljoa.

Linja-autoasemalla etsin ensimmäiseksi ravintolan, jossa koitin tilata nuudelisoppaa, mutta sain pelkkää lihaa vihannesliemessä, hieman täsmennettyäni sain myös nuudelisopan (yht. 18Y). Sopassa oli jokin outo mauste tai sitten olen allerginen jollekkin ainesosalle, sillä koko suuta alkoi vähitellen jännästi kihelmöidä. Syömisen jälkeen alkoi pitkä kävelymatka ja hotellien kysely, ne kenellä oli vapaita huoneita hinta oli 100-380 Y, eli liikaa (En vaivautunut isoihin ja kalliin näköisiin). Kun aloin jo lähestyä paikallisbussiasemaa, näin läpimärän nuoren naisen ja itseensä hyvin tyytyväisen näköisen nuoren miehen ämpärin kanssa, näköjään täälläkin juhlitaan Dai(thai)-uuttavuotta ja sen takia hotellit ovat täynnä. Tyttö tervehti minua hymyllä ja mies koitti säikäyttää tyhjällä ämpärillä. Lopulta löysin hyvän hotellihuoneen kahdeksi yöksi 50 yuanilla.


Japanilainen nuori nainen sattui samaanaikaan respaan ja toimi kääntäjänä huonetta kysellessäni. Sama nainen kirjoitti nämä ohjeet, kun selitin, että pitäis päätä tulivuorialueelle. Ohjeet toimivatkin hyvin ja niitä näyttämällä pääsin ensin taksilla linja-autoasemalle (5Y) ja sieltä bussilla tulivuoripuistoa lähellä olevaan kylään.


Vulkaanisia pommeja tältä alueelta.


Tulivuoripuiston keskus (40Y) sisälsi kaksi tulivuorta, tässä on pienemmän kraateri.


Täällä tuli vähän fiilis, kuin olis jossain rinnakkaistodellisuudessa. On mäkiä, kuten Suomessakin, mutta ne ovat lähes kaikki tulivuoria. Kasvillisuus näyttää samalta, mutta on kuitenkin erilaista, esimerkkinä tämä mänty (?) ja varsinkin sen isot neulaset.


Isompi tulivuori.


Isomman tulivuoren huipulla 7 naisen ryhmä pyysi voisinko ottaa heistä muutaman ryhmäkuvan ja tämän jälkeen useimmat halusivat kaverikuvaan kanssani.

Tulivuoret olivat ihan hienoja, mutta eivät nämä Kanlaon jälkeen tehneet niin suurta vaikutusta, en lähtenytkään katsomaan pitemmällä olevia sen tarkemmin. Hienoa paikassa oli tulivuorien määrä, sillä useimmissa vuorissa oli melko tasainen huippu ja päättelisin ne kaikki tulivuoriksi.


Kylän hammaslääkäriklinikka.

Kolmantena (15.) päivänä piti ainakin vaihtaa hotellia ja tulikin mietittyä pitkään lähteäkkö vai etsinkö jostain hotellin jossa on vielä tilaa. Päätin jäädä ja löysin huoneen 70 Yuanilla, ensimmäinen josta löytyy jopa kylpyamme. Odotin, että uudenvuoden festivaalien viimeisenä päivänä olisi näkynyt enemmän juhlintaa, mutta illallakin näkyi lähinnä normaalia enemmän ihmisiä ulkona.




Päivällä pyöräilin Heshuun (pyörä 6h/10Y), joka osottautui vanhaksi kaupungiksi, joka oli nykyään vain pienehkö turistirysä, kiinalaisia, länkkäreitä en ole yhtä perhettä lukuun ottamatta nähnyt Dalin jälkeen lainkaan. Toki kiinalaisiakin turisteja oli paljon vähemmän, kuin Dalissa tai Lijiangissa. Hienompia vanhoja kaupunkeja on tullut kuitenkin nähtyä jo niin paljon, että paikan kohokohta oli kun bongasin tämän tyylikkään lasten lippalakin. Lakin tuuletin toimii pienellä aurinkopaneelilla ja lakkiin on integroitu myös aurinkolasit.







Toisessa maailmansodassa japanilaisten julmuudet ulottuivat myös tälle alueelle. Huomasin tämän hautausmaa-/temppeli-/muistoalueen sattumalta pyöräillessäni takaisin hotellille.


(Päivitti Siina tietokoneongelmien takia, Tuukka kuitenkin jo Laosissa.)

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Baoshan


Näihin maisemiin pääsin kätevästi bussilla vanhasta kaupungista Xiaguaniin (uusi Dali). Olin ymmärtänyt, että bussi menee linja-autoasemalle, josta pääsen jatkamaan Tengchongiin, mutta ei. Minulla ei ollut paikan karttaa, eikä mitään käsitystä missä linja-autoasema on. Kiinassa ei voi yleensä vain lähteä kävelemään ja löytää oikeaan paikkaan parin neuvon/kyltin jälkeen, sillä kaupungit ovat isoja. Aloinkin selvittämään asiaa tuk-tuk kuskille. En jaksanut kaivaa monistenivaskaa esille, joten näytin kuskille bussia ja sanoin Lijiang (kaupunki jonka osaan lausua oikein ja elin käsityksessä, että täällä on vain yksi pitkän matkan asema), kuski tajusi vähitellen ja hinnaksi sovimme 10Y. Ajoimme melkein kaupungin toiselle laidalle tuk-tukilla, jonka matkustamossa ei ollut jousia, joten töyssyt tuntuivat ihanasti selässä. Linja-autoasemalla ensimmäinen ajatus oli "liian pieni" ja täältä lähtikin vain linja-autoja pohjoiseen. Palasin kuskin luokse joka oli jäänyt pihalle odottamaan uutta asiakasta ja oli hieman hämillään kun selitin, että haluankin asemalle, josta pääsee Tengchongiin. Tällä kertaa matka oli lyhyempi ja hinta 5Y. Tie oli kuitenkin suljettu, joten kuski näytti, että minun täytyy jatkaa kävelemistä eteenpäin ja oli hyvin pahoillaan. Minä lähdin kävelemään ja n. kilometrin jälkeen mietin, että kuski ei tiennyt mihin ajaa, joten hän vain heitti minut johonkin ja laittoi kävelemään. Hermot eivät kuitenkaan ehtineet kiristyä liikaa, kun näin oikealla puolella linja-autoaseman. Tengchongin bussi olisi lähtenyt vasta kahdeksalta ja ollut perillä kolmelta yöllä, joten päätin hypätä Baoshanin bussiin, joka lähti puolen tunnin päästä ja oli matkanvarrella Tengchongiin, joten todennäköisesti pystyisin vaihtamaan siellä bussia.


Baoshanissa olin kuuden aikoihin ja olin jo bussissa päättänyt jäädä tänne yöksi, kelpasihan kaupunki Marco Polollekin. Istuin asemalla nuudelikeitolle ja katselin ympärille, LP:n mukaan asema sijaitsee kaupungin keskustassa, mutta paikka ei näyttänyt keskustalta ja asema näytti uudelta. Kaupunki näytti jatkuvan enemmän länteen ja nämä kuvan bussit menivät siihen suuntaan, joten hyppäsin sisään. Tienviitat olivat myös englanniksi ja bongasin kartasta tutun tien, joten osasin jäädä pois vanhan bussiaseman lähistöllä, jossa pitäisi olla hotelleja.


Kävellessä huomasin poliisien köyttävän lavalle skootteria ja ilmeisesti vasemmanpuoleiselle tytölle ei oltu kerrottu, että Kiinassa ei pidä näyttää tunteita, sen verran naama punaisena tyttö kommentoi poliisien toimia...


Hieman käveltyäni löysin todella hyvän hotellihuoneen 50 yuanilla, nainen pyysi ensin 60, mutta teki mieli tingata, sillä 50 on muodostunut jonkinlaiseksi kipukynnykseksi.


Huone on seitsemännessä kerroksessa, joten jonkinlainen maisemakin on tarjolla.


Pieni vesiautomaatti huoneessa (kuumaa/haaleaa). Kiinassa lähes kaikkialta saa lämmintä vettä teehen ja ruokapaikoissa tarjotaan teetä.


Kiinalaisia hautoja





Kävelin mäen päällä olevaan puistoon ja alas tullessa huomasin tämän ruokakojun koulun lähellä ja päätin tilata samaa, kuin kaksi lukio-ikäistä poikaa. Sain kylmiä ranskalaisia kunnon tulisessa maustehässäkässä ja jonkinlaisen ison kevätkääryleen (yht.2Y). Matkalla takaisin hotellille ostin vielä ison pussillisen (n. 1 kg) mansikoita. Myyjä näytti juuri sellaiselta keski-ikäiseltä kauppiasrouvalta, jotka koittavat saada hyvän hinnan turisteilta ja luultavasti paikallisiltakin, joten tinkasin kysytyn 10 yuanin hinnan 5 yuaniin ja molemmat olivat edelleen kauppaan tyytyväisiä.

Hotellia vastapäätä on pieni kauppa, jossa on tullut asioitua ja aina naurava myyjä on jo oppinut mitä tarkoittaa "How much" ja että hinta on hyvä näyttää sormin ulkomaan otukselle. Tätä ennen on tullut käytyä supermarketeissa, sillä kaikki on maksanut pikkukaupoissa melkein tuplasti. Täällä hinnat ovat vain hieman korkeammat, joten ihan mielellään täällä tukee pieniä perheyrityksiä.





Pitempää luulin tätä paikkaa yökerhoksi, mutta lähempää se paljastui hienoimmaksi nettikahvilaksi tähän mennessä. Kassan tyttö ei osannut sanaakaan englantia ja menikin hetki ennen kuin pääsimme samalle aaltopituudelle. Minä yritin selittää englanniksi ja elein, että haluan käyttää nettiä ja tyttö kiinaksi, kuinka kauan, sillä aika pitää ostaa etukäteen.

On tullut testattua suomen puhumista paikoissa, joissa ei puhuta lainkaan englantia, eleiden tukena, mutta tämä on osoittautunut niin luonnottomaksi, että kieli on vaihtunut muutaman sanan jälkeen takaisin englantiin. Myös silloin harvoin, kun tulee tavattua suomalaisia, aluksi on aina omituista ja jopa hieman kankeaa puhua suomea, kun on tottunut niin englantiin. Ennen olen luullut, että ei äidinkieli voi merkittävästi huonontua, mutta nyt uskon, että vuosien ulkomailla asumisen jälkeen sujuva suomi voi muuttua hieman hoonoksi. (Ei toki 8 kk jälkeen)


Illallinen. Kananmunat osataan keittää Kiinassa paremmin. Ne lilluvat kuori hieman rikottuna mausteliemessä ja maustuvat näin herkullisiksi. Kääryleet olivat todella suolaisia mutta herkullisia, kalapullat ja verimakkara vain herkullisia. Olut maistui oluelle.


Edellisen kuvan vasemmassa reunassa olleet (?). Osaako joku sanoa mitä tuli syötyä, kasvikuntaan pistäisin.

Baoshanissa olen viihtynyt todella hyvin, eihän täällä tosin mitään ole, ainoastaan elämää. Myöskin se, että pitkästä aikaa pystyy käyttämään shortseja on iso plussa. Kiinalainen nyky-yhteiskunta yhdistettynä kylmyyteen on kuitenkin aktivoinut luterilaisen suorittamaan käskeväks aivojen osan, joten jo huomenna matka jatkuu Tengchongiin katsomaan tulivuoria. (Pian on onneksi tiedossa hieman Laosia lääkkeeksi.)



(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Dali


Bussi jätti minut vanhan kaupungin portille, uusi Dali on 15 km etelään. Jonkin matkaa kävelyä ja lopulta majapaikkaa kaupanneen naisen opastamana Tibetan Lodgeen. Sanoin tälle naiselle koko matkan ei, mutta olin menossa samaan suuntaan, joten nainen seurasi minua ja huitoi jatkamaan, kun pysähdyin katselemaan muille kujille majapaikkaa. Lopulta olimme niin lähellä tätä lodgea, että päätin käydä vilkaisemassa. Tyttö pyyti ensin huoneesta 60, mutta kun olin lähdössä hän tiputti hinnan 40 yuaniin. Huoneessa on oma pesuhuone ja muutenkin viihtyisä paikka, joten päätin jäädä, televisiokin löytyy, mutta eipä nuita kiinalaisia kanavia tuu katottua, kun ei tajua mitään.











Dali on yksi suurimmista turistikohteista Yunnanissa, mutta väljempi ja rennompi, kuin Lijiangin vanha kaupunki. Lämpimämpikin täällä on, illalla on vain vähän vilpoinen t-paidalla ja päivällä kai jotain 25 astetta, vähän kuin hyvä kesäpäivä Suomessa. Tätä on sanottu hippien paratiisiksi Kiinassa. Vielä vuosi sitten kannabista polteltiin hyvin avoimesti ja sitä myytiin baareissa, poliisi kuitenkin päätti lopettaa tämän ja ratsioiden jälkeen polttelu on mennyt enemmän piiloon (laillista se ei ole koskaan ollut). Nyt täällä onkin mummoja kansallispuvut päällä, jotka tyrkyttävät jatkuvasti kannabista. Laskin 5 eri myyjää ensimmäisten parin tunnin aikana ja aina kun astun ulos joku näistä tulee samantien kysymään: "you want smoke?". Olenkin alkanut tervehtiä näitä sanomalla no, jo ennen kuin he ehtivät avata suunsa. Kerran melkein pelästyin yhtä, kun pysähdyin katselemaan toiseen suuntaan ja tämä mummo tuli huomaamattani melkein kylkeen kiinni ja kysyi alhaalta hiljaisella äänellä "You want smoke?", tuli ihan joku leffa mieleen. Pidän paljon enemmän tyylistä jonka näin eräällä gh:lla Tiger leaping gorgella. Heillä oli "happy" annoksia ja kaikkeen olisi saanut kannabista pienellä lisämaksulla. Ruokalistalla kuitenkin luki myös, että jos tätä erikoismaustetta haluaa sitä pitää pyytää, he eivät sitä tarjoa. Tyrkyttäminen (varsinkin päihteiden) on ärsyttävää.


Seksi työssä?


Melkein parasta täällä... Paljon valikoimaa herkullisia liharuokia ja kasviksia. Iso annokseni on yleensä maksanut 6Y, pari kauhallista liharuokia, muutama kasviksia ja kulhollinen riisiä. Todella hyvää. Tänään tuli otettua kotipaketti, sillä eilinen ilta meni pitkäksi Bad Monkey nimisessä länkkäribaarissa hyvän porukan kanssa (Tiibet, Kiina, Englanti, Tanska, Australia ja Texas oli edustettuna) ja hieman heikossa olossa on mukava vain maata sängyssä, katsella leffaa ja syödä.


Pari kertaa kävelin tästä ohi, ennen kuin huomasin, että tämä rokkia soittava lottokoneenkin omaava markkinointikoju mainostaa tupakkaa, kuin jotain terveystuotetta. Kiinassa poltetaan kaikkialla, myös bussissa jonka ikkunat ovat kiinni.








Muutama kuva vanhasta kaupungista. Viimeisen kuvan paikka oli todella kaunis ja siellä tuli istuskeltua pitkä tovi.

Pieni ongelmakin on ollut. Korvaan ja kurkkuun alkoi sattua kovasti torstaina ja kun yritin hankkia antibioottia apteekeista, kukaan ei ymmärtänyt lääkeaineen nimeä. Olisi pitänyt olla kiinaksi ja ehkä jopa lääkemerkin nimi. Tytöt eivät vaikuttaneet samoin koulutetuilta, kuten yleensä K-Aasian apteekeissa, joissa on lähes aina asiantuntevia apteekkareita. Tämä kaikkien lähialueen apteekkien läpikäyminen ja lääkkeettä jääminen yhdistettynä kipuun aiheutti ärsyyntyneen olon ja kun eräs kengänkorjaaja halusi jälleen kerran liimata sandaalini hieman lerpattavan pohjan, päätin suostua, vaikka olin kuullut varoituksen näistä (keksivät lisämaksuja ja neuvottelu on hankalaa sillä heillä on kenkäsi), sillä edessä oli win-win tilanne, joko saan kenkäni korjattua tai pääsen pieneen vitutusta purkavaan taisteluun huijarin kanssa. Mies olisi halunnut suurinpiirtein koota kenkäni uudestaan (okei alkavat olla aika karmeassa kunnossa), mutta sanoin, että liimaus riittää. Mies ei ollut huijari ja sovittu 2Y riitti, mielikin piristyi tästä. Kipukin on onneksi jo helpottanut, joten tulehdus taitaa mennä ohi itsestään.

(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)

Lijiang

Oli tarkoitus olla vain yksi yö Lijiangissa, mutta olin kaksi. Pitkälti vierastalon takia, ystävällisin vierastalo missä olen koskaan ollut (oon ollut monessa). Ensimmäisenä iltana valikoin kuvia Tiger päivitykseen, kun Mama tuli koputtamaan ovelle ja huusi dinner. Menin alas ja siellä oli koko perhe syömässä ja minä liityin mukaan espanjalaisen vieraan kanssa. Tulikin sitten istuttua iltaa heidän kanssaan (kuten myös seuraavana päivänä lounaalla ja päivällisellä). Mama tarjosi siemeniä ja istuttiin hehkuvien hiilien ympärillä ja heiteltiin kuoret lattialle, kuten Kiinassa on tapana. Harmi kyllä perhe ei puhunut kovin paljoa englantia, joten juttelin suurimman osan ajasta espanjalaisen kanssa. Hän oli menossa Tiger rotkolle seuraavana päivänä. Kun hän kyseli minulta ja Mamalta paikasta, Mama huolestui ja kertoi, ettei hän voi jatkaa yksin rotkon päästä seuraavaan kylään, koska siellä on puukotettu ihmisiä ja ryöstetty rahat. Tiedä sitten kuinka todellinen huoli tämä on mutta Mama vaikutti olevan hyvin tosissaan. Tosin hän sanoi että minä olisin voinut mennä huolettomammin, koska olen niin iso. Toivottavasti ryöstäjätkin ajattelee näin, ase kuitenkin vähentää aika merkittävästi kokoeroa...





Lijiang vaikutti nyt paljon mukavammalta paikalta kuin aikaisemmin, kun mielessä eivät olleet vain vuoret. Kaunis paikka ja myös uusi kaupunki oli mielenkiintoinen.


Puna-armeija marssii


Joku paikallinen julkkis


Bongasin pienestä levykaupasta nämä Himin levyt, kun katselin paikallista musiikkia.


Kivikauppa. Tuli Vesa mieleen


Aukiolla niin pienet kuin suuretkin koirat leikkivät vapaana, vuohi vähän pelkäsi näitä.




(Päivitti Siina, Tuukalla ongelmia käyttää Kiinassa kiellettyä Blogger-sivustoa. Kommentit tervetulleita, Tuukka vastailee kun pystyy. Sähköposti kulkee myös.)