Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

torstai 21. lokakuuta 2010

Siyaha festivaali


Kuten kaikilla festivaaleilla, taallakin myydaan paljon roinaa ja tytot/naiset ovat innokkaimpia ostajia. Pikkupojat heiluivat ympariinsa leikkipyssyjen kanssa. Perinteisesti festivaalit ovat se paikka, jossa tytot ja pojat loytavat toisensa.


Siina se rauhassa on punnittavana, kun kaveria jo laitetaan pussiin...


Ensimmainen kameli jonka naan talla reissulla.


Jonkun cd:n oisin voinu ostaakki, mutta ainoastaan kasetteja oli myynnissa.


Ensimmaisen paivan lounaan valmistusta. Miehet lauloivat samalla, kun siirsivat leipakulhoja keittiosta ensin aukiolle ja myos hieman myohemmin, kun jokainen kulho kavi lihaliemipadan luona ja leipien paalle kaadettiin lienta. (kuva liemivaiheesta) Vasemassa reunassa olevat keppimiehet pitivat huolen, etta yleiso pysyy tarpeeksi kaukana ja kaiteelle ei nojailla, jottei hiekkaa pollya ruokaan.


Tama kameramies ei valittanyt juuri muusta, kuin hyvasta kuvakulmasta ja keppimiehella kestikin hetki haataa hanet pahimmalta polytyspaikalta.

Tapasin jalleen kuvausryhman Omarin ja kuulin, etta ruoka on vanhan uskomuksen mukaan pyhaa ja antaa voimaa. Han pyysi minut mukaansa, kun oli ruokailun aika ja siirryimme kentalle odottamaan, etta uskonnollinen johtaja puhuu hetken ja antaa luvan syoda.




Meidan annoksemme, alkujaan melko kuivaa mutta tuoretta leipaa, joka oli kasteltu hyvalla lihaliemella. Oikea tapa ruokailla oli kaapaista mossoa etu-ja keskisormella ja auttaa kontti suuhun peukalon avulla.

Taman jalkeen siirryimme lepohuoneeseen. Hetken paasta paikalle tuli joltain tv-kanavalta uutisryhma haastattelemaan ilmeisesti joitain kylan vanhimpia tai vastaavia, jotka olivat samassa tilassa. Omar sanoi, etta uutisryhma haluaisi haastatella myos minua, sanoin, etta kyllahan se sopii ja aloin jannittaa, silla ensin olivat vuorossa nama 2 vanhempaa paikallista miesta. Haastattelu meni kai ihan hyvin. Kysymykset olivat helppoja, kuten mista kuulin Siwasta ja mita pidan festivaaleista. Kamera oli mukavasti sivussa, joten tuli katsottua kokoajan haastattelevaa naista, eika tarvinnu miettia kattooko kameraan vai naista. Taisi muuten olla ensimmainen kerta talla reissulla, kun puhun egyptilaisen naisen kanssa. Avoinmielisemmassa Kairossa tama oli ehka vahan sattumastakin kiinni, mutta taalla naisilla ei kai ole lupaa puhua perheen ulkopuolisten miesten kanssa ja opaskirjakin sanoo, ettei heihin pida yrittaa ottaa kontaktia.

Festivaaleilla oli 2-3 uutisryhmaa ja Omarin ryhma, joka tekee dokumenttisarjaan osaa koko Siwasta, paapaino ilmeisesti festivaaleissa. Omar kertoi, etta viitisen vuotta sitten festivaalista kuultiin Siwan ulkopuolella ja paikalle alkoi virrata turisteja ja siita tuli kuuluisa, ennen tata paikalla oli vain siwalaisia, ehka myos pari ulkopuolista. Siwalaiset eivat ole alkujaan egyptilaisia, vaan heilla on oma kielensa ja oma kulttuurinsa. Kieli on kasittaakseni samaa alkuperaa, kuin kieli mita puhutaan muuallakin Afrikassa, esimerkiksi Tsadissa. Nykyaan Siwassa asuu 20 000 siwaa ja 3000 egyptilaista.


Paikalla oli myos siwan parlamenttiedustaja. Haastattelun loputtua suuri lauma ihmisia seurasi hanta mustalle mersulle, jonka luona han vaihtoi viela muutaman sanan joidenkin vanhempien miesten kanssa.


parlamenttimiehen lahjoittama lehma, joka paasee hengestaan hieman myohemmin. Toisesta paivasta lahtien lounailla syodaan lihaa.

Tuttu opettaja soitti minulle kesken festivaalin ja kysyi kalaan, mutta taytyi kieltaytya, silla olin paattanyt jatkaa matkaa illalla ja halusin nahda festivaalit. Meno kuitenkin hiljeni lounaan jalkeen, joten poljin pyorallani rantaan, jossa olin nahnyt hanet ensimmaista kertaa. Loysinkin miehen sytyttamassa tulia, hanen ystavansa olivat viela verkkojen kanssa vedessa. Tuli taas juteltua kaikenlaista, mies kertoi, etta kylla hankin haluasi matkustaa Euroopassa, mutta tarkein syy ettei han voi, on raha. Mies myos sanoi, etta hanella ei valttamatta olisi Euroopassa helppoa, silla jotkut eurooppalaiset ajattelevat, etta han (muslimi) on terroristi. Minulta tuli niin nopeasti ja tunteella, "stupid people think like that", etta mies repesi nauruun. Myonsin, etta tallaisia ihmisia loytyy Suomestakin, mutta he ovat vahemmisto. Han oli aikaisemmin sanonut, ettei katso paljoa televisiota, silla sielta saa pahoja vaikutteita. Nyt jouduinkin myontamaan, etta televisio on suuri syy siihen, etta muslimeja pelataan. Jos muslimeista kerrotaan uutisissa, puhutaan yleensa terroristeista ja suurin osa dokumenteista, jotka kertovat muslimeista, kertovat terroristeista. Joku voisi sanoa tata propagandaksi. Puhuimme myos islamin ja muslimien kasvavasta maarasta Euroopassa ja mina kerroin, etta siihen liittyy myos ongelmia. Aivan kuten minun ja kaikkien jotka tulevat Egyptiin, myos vain lomalle, tulee kunnioittaa paikallisia tapoja, myos muslimien tulee sopeutua joiltain osin eurooppalaisiin tapoihin Euroopassa, tarkeimpana naisten asema.

Hyvasteltyani ystavani poljin linja-autoasemalle ostamaan lippua Kairoon. Saapuessani paikalle luukulla oli joku lankkari moykkaamassa, ongelma oli ilmeisesti se, ettei lipunmyyja osannut kertoa tarpeeksi hyvin englanniksi, milloin seuraaville paiville voi ostaa lippuja, kysyin miehelta mika on ongelma, kun han kaantyi luukulta pois, mutta mies vain huitaisi kadellaan ja sanoi ei mitaan. Ostaessani lipun, myyja kysyi ensimmaisena melko nyrpeana, etta talle paivalle? Vastattuani kylla sain lipun (65Ep).

Palasin viela illalla hetkeksi festivaaleille syomaan ja katselemaan, aika normaalia markkinatouhua. Olin vaihtanut pari sanaa ambulanssikuskien kanssa paivalla ja nyt he huitoivat minut teelle, kun kavin ruokapaikalla kaantymassa. Myohemmin olisi ollut tanssiesitys, mutta olin paattanyt lahtea, silla halusin nahda muutakin Egyptia, kuin vain Siwan. Puolet minusta olisi kylla halunnut jaada, silla ystavallisimmat ihmiset maailmassa listallani siwalaiset nousivat vahintaankin burmalaisten kanssa jaetulle ykkospaikalle. Mahtava paikka, johon palaan viela joskus, toivottavasti paikka ei vain muutu liikaa turistien myota (naisten aseman tosin toivoisin muuttuvan). Kuulemma Kairoa lahinpana olevalla ja samalla suosituimmalla keitaalla turistipoliisit ohjaavat useimmat bussit omalle alueelleen aluksi turvaan, etteivat aggressiiviset kauppiaat ja retkenjarjestajat hyokkaa heti bussin ovella kimppuun.

PS. Siwassa kuulin paljon suomalaisesta Arista, joka on asunut jo vuosikaudet suurimman osan vuodesta Siwassa, kuulemma tunnetuin ulkomaalainen. Han oli tosin jossain kaymassa ja palasi ilmeisesti vasta ensimmaisena festivaalipaivana, joten tahan kuuluisaan maanmieheen en ehtinyt tormaamaan.

2 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Kiirusta pitää, kun noin mukava paikka piti jättää näin pian. Oliko siellä kaikki kauppiaat ja ruuan laitajat miehiä? Eihän edes tuolla yleisössä juuri näy naisia, vai onko sattuma? Vai vältitkö ottamasta kuvia naisista?

Tuukka kirjoitti...

En valttanyt. Paikalliset naiset eivat perinteisesti osallistu festivaaleihin. Jonkinverran heita toki oli. Naiset eivat juuri koskaan ole toissa kodin ulkopuolella.