Dumai

Bussia odotellessani minulle tuli juttelemaan paikallinen englanninkielen opettaja, joka olisi halunnut, että jäisin yöksi Dumaihin, tarjoten ilmaista yöpaikkaa, vastineeksi siitä, että tulisin vierailemaan koululla ja juttelisin oppilaiden kanssa. Olin jo ostanut bussilipun ja univelat painoivat päälle (edellisenä yönä tuli lueskeltua myöhään Iranin tilanteesta, vaihtoehtoisista reiteistä, sun muusta), joten päätin kieltäytyä kohteliaasti, sovimme kuitenkin, että koska minulla on aikaa, hän tuo joitain oppilaita juttelemaan kanssani. Sovimme, että kierreltyäni kaupungilla, palaan bussiyhtiön lipunmyyntipisteelle viideltä. Kävin netissä, kävelin ympäriinsä, söin ja tullessani lipunmyyntipisteelle neljältä, hän oli jo siellä odottamassa oppilaidensa kanssa ja kertoi, että he olivat odotelleet jo tunnin, pahoittelin, mutta sanoin myös, että mehän sovimme, että tulen takaisin viideltä. Tämä ei kuitenkaan haitannut juttuun pääsemistä ja opettaja lähti pois paikalta, jotta oppilaat olisivat rohkeampia puhumaan.

Puhuimme oppilaiden kanssa melko yksinkertaista small talkkia ja enemmän vieressäni olevan miehen kanssa, joka kertoi olevansa valtion hommissa, jonkinlaisena kansalaisalotteiden käsitteliänä, en tiedä oliko hän myös opiskelija, apuopettaja, vai ainoastaan kiinnostunut ulkomaalaisesta, hän kertoi myös olevansa sohvasurffaussivustolla ja majoittavansa usein ulkomaalaisia. Paikalle saapui myös venäläistä reppureissaaja, joiden kanssa valtion heppu lähti jonnekkin ja minä jäin juttelemaan oppilaiden kanssa.

Vähän ennen kuutta oppilaat lähtivät ja hieman tämän jälkeen venäläiset palasivat. Toinen venäläisistä (Siperiasta Mongolian pohjoispuolelta) puhui hyvää englantia ja sain kuulla, että he matkaavat yleensä liftaten ja majoittuvat teltassa, viimeksi Kuala Lumpurissa, jossain puistossa, aivan keskustassa. Kysyin mihin he laittavat rinkkansa päivän ajaksi ja he kertoivat piilottavansa ne hyvin pusikkoihin tai vastaaviin paikkoihin. Tästä oli seurannut ongelmia Hat Yaissa, kun paikallinen poliisi oli löytänyt rinkat, pienen selvittelyn jälkeen he kuitenkin saivat tavaransa takaisin. Ymmärrättevästi Etelä-Thaimaan poliisi suhtautuu piilotettuihin reppuihin hyvin vakavasti, räjähteleehän etelässä pommeja melkein päivittäin. He olivat matkalla Padangin kautta Mentawai saarille. Olin itsekkin hieman suunnitellut saaria, mutta olin löytänyt netin kautta vain kalliita surffausresortteja, joten vaihdoimme yhteystietoja ja he lupasivat lähettää tipsejä. Matka Pukittinggiin oli töyssyinen, todella huonokuntoista tietä pitkin ja sain nukuttua ehkä tunnin matkan aikana, olinkin jo melko zombi päästessäni perille. Linja-autoasemalta otin minibussin keskustaan (5k Rp), minibussi jätti minut Rajawali hotellin eteen. Jouduin odottamaan huonetta, kunnes joku kirjautuu ulos (60k Rp).

Ensimmäinen aamiaiseni Indonesiassa. Vaaleanpunaiset "sipsit" olivat outoja, mutta annos oli ihan hyvän makuinen ja tulinen, kahvi piristi hieman.

Koitin valvoa, mutta kolmelta tipahdin petiin ja heräsin puolilta öin. Viitisen tunti läppärin ääressä ja kirjaa lukiessa ja nukahdin jälleen, heräsin 12 päivällä, univelkaa oli kertynyt ihan kiitettävästi.

Dumain jalkakäytävät olivat täynnä näitä huonosti piilotettuja ansoja.