Tunnisteet

Indonesia (110) Thaimaa (98) Filippiinit (58) Malesia (47) Snorklaus (46) Suomi (45) Sukellus (44) Kiina (39) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Sumatra (28) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Nusa Tenggara (21) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) F1 (13) Turkki (13) Australia (12) Borneo (12) Amazon (10) Italia (10) Saudi Arabia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) Kolumbia (9) Oman (9) Jaava (8) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Qatar (6) Sarawak (6) kalimantan (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Sikkim (5) Bali (4) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Maninjau

Matka tänne taittui pienellä linja-autolla (15k Rp). Matka ei ollut pitkä, mutta vuorten takia matkanteko on hidasta. Päästyämme vuorten päälle, josta järvi jo näkyi, alkoi hidas alaspäin mateleminen serpenttiinitietä. Kapean tien sääntö on käytännöllinen, eli ylöspäin tulevaa pitää väistää, sillä jyrkällä tiellä pysähtyminen ja uudestaan liikkeelle pääsy isolla autolla ei ole helppoa.

Maninjaun kylässä kävelin suoraan Muaro beach bungalowseille ja sain oikein mukavan mökin 60k Rp:llä.

Ensimmäinen homma oli tietenkin riippumaton virittäminen, ensimmäisestä kiinnityskohdasta riippumatto räsähti maahan hieman testivaiheen jälkeen ja tömähdys oli sellainen, etten voinut luottaa rakkaaseen matkakumppaniini kunnolla vielä seuraavanakaan päivänä, hirveä tunne. Kuva riippumatosta.

Tiesin heti oleskelevani täällä ainakin viikon, joten lähdin hankkimaan isoa vesitonkkaa, ympäristön ja lompakon säästämiseksi, hieman huono omatunto siitä kaikesta muovijätteestä mitä noista pulloista syntyy ja kyllähän ne maksavatkin jotain (4k Rp/kpl). Päävesimyymälässä mies ei osannut englantia, eikä voinut myydä minulle tonkkaa, mutta pian löysin kioskin, jonka myyjä puhui sen verran englantia, että sain ostettua tonkallisen vettä 4k Rp:llä, 50k Rp piti jättää pantiksi, että palautan tonkan, kun se on tyhjä.

Tuota kanoottia testasin tänään. Keskempää järveä todella näkyy, että olen kraaterissa. Tämä siis on kraaterijärvi, joka on syntynyt muinaisen tulivuoren sammuttua. Edelleen pohjalla (syvin kohta 165 m) on sen verran aktiivisuutta (koko Sumatran länsipuoli on epävakaata aluetta), että viimeksi puoli vuotta sitten kaikki järven kalat kuolivat. En tiedä johtuiko tämä jostain uudesta myrkkypurkauksesta, vai sekoittuiko vesi vain kovan myrskyn tai maanjäristyksen vuoksi. Nyt vesi on puhdasta ja kalatkin voivat hyvin.

Päivät ovat menneet ja tulevat todennäköisesti menemään suurinpiirtein seuraavasti: Herääminen, aamu-uinti, suihku, aamiainen, riippumatossa lueskelua, uimaan, lisää riippumattoa, kylille ostamaan ehkä jotain naposteltavaa ja päivälliselle.

Tilasin jo ensimmäisenä päivänä paistettua tuoretta kalaa, mutta paikan pitäjät eivät ole saaneet ongittua yhtään, joten on pitänyt tyytyä kylän kuivattuihin pikkukaloihin, jotka ovat kyllä nekin todella hyviä, tuo toinen lautanen sisälsi pieniä kotiloita, ilman kuorta, vai mikä se on. (20k Rp)



Bungalowin vieraita, (tai minä se itseasiassa taidan olla vieras). Mikä hämppis toi on? Myrkyllinen?

PS. Kirjoitin tämän eilen ja tänään olen kylällä jutellut parinkin nuoren paikallisen kanssa ja he ovat sanoneet, että vesi ei ole puhdasta, vaan siinä on edelleen liikaa rikkiä (sulf... jotain eli rikkiä kai tarkoittivat), maanjäristyksen jäljiltä, he uivat järvessä, mutta jotkut sanovat, ettei se ole hyväksi. Itse aion jatkaa uiskentelua, sillä altistusaika on pieni ja vesi ei haise, pieniä kalojakin näkyy. Kalansyöntiä taidan vähentää, sillä niihinhän se rikki taitaa kertyä.

8 kommenttia:

mutteri kirjoitti...

Ihanan näköistä ja kuulosta! Tuli kade. Kerro nyt äkkiä, kuinka hirveän kuuma siellä on ja kuinka usein tulee kaatosade ja että yölläkin on kuuma ja kanootti oli kiikkerä ja kävellä pitää paljon, etten ihan pakahdu. Yritin nopiasti jotakin löytää mahdollisista terveysongelmista. Muutaman tutkimuksen kraaterijärvistä ja ja niiden happamuudesta oli. Happamuus tekee mun käsittääkseni sen, että eläinet ja muu eliöstö kärsii. Happamuutta tuottaa monet aineet, mutta lähinnä mainittiin fluori-, rikki- ja klooriyhdisteet. Ja oikeastaan ainoana suorana terveyshaittana ihmiselle todettiin fluorin liiallinen kertyminen hampaisiin ja muuallekin luustoon mutta ymmärsin, että sitä vettä juotiin. Ja olettaisi että jos terveysongelmia olisi, siitä olisi löytynyt enemmän aineistoa. Raskasmetallithan on kai niitä, mitkä ravintoketjussa rikastuvat. Rikki ei liene raskasmetalli.

Anonyymi kirjoitti...

Olen yli kuukauden jäljessä reissustasi, viimeksi taisit olla Vietnamin suunnalla syömässä kissoja ja koiria... Ilman karttaa olisin/olisit ollut taas ihan hukassa, kiitos siitä. Pitänee joku vapaapäivä ottaa vapaataival-maratoni, että pääsee taas kärryille.

-S-

Tuukka kirjoitti...

Lämmintä on, varsinkin kun aurinko paistaa, muuten varmaankin alle 30 ja heh heh koko eilisen päivän satoi, tänään vaan aamulla, mutta pilvistä on edelleen, ei samanlaista auringonpaistetta, kuin ensimmäisinä päivinä. Kävellä ei pidä paljoa, jos ei halua, kylä on lähellä, eikä sinnekkään ole pakko lähteä, jos ei halua, ruokaa saa myös 50 metrin päässä olevasta paikan omasta ravintolasta. Yöllä ei ole kuuma, mutta kanootti oli kiikkerä, ei kuitenkaan yhtä kiikkerä, kuin pienet suomalaiset, jollaista on tullut kerran testattua mökkireissulla huonoin tuloksin, ei siitä sen enempää...

Hyvä kuulla, että rikki ei kerry sillä paikallinen kala on hyvää, täällä onkin paljon kalankasvatushäkkejä, joten kieltämättä ois outoa, jos ne ois myrkyllisiä.

Mukavaa maratoonia S, ei kuukauden aikana niin hirveästi ole tapahtunut, pari suurkaupunkia, sairastelua, saarielämää, tulivuorelle kipuaminen ja jättilepakoita, noin niinku tiivistettynä :)

Siina kirjoitti...

Koira ja varsinki kisu näyttää mukavan hyvävointisilta. :)

http://en.wikipedia.org/wiki/Brown_huntsman_spider

Neiti Etsivä on sitä mieltä että tuo on aika saman näkönen hämppis. Syövät torakoita ni niistä tykätään!

Tuukka kirjoitti...

Kiitos, loistavaa :) Tiesin, että suhun voi luottaa. Tuli esiin vessaharjan takaa, kun läträsin pyykkien kanssa, joten sopii kuvaukseen, oli siellä varmaankin odottamassa saalista tai nukkumassa, kun oli päivä. Saa oleskella mökissä, kuhan ei kiipeä sänkyyn...

Tuukka kirjoitti...

Koira on muuten alkanu tykkään musta, saatto auttaa, kun annoin pienen uppopaistetun herkkupalan. Kulkee usein mun edellä, kun meen käymään kylillä ainakin pikkukujien verran päätielle ja joskus opastaa takaisin kotiinkin :)

Siina kirjoitti...

Oma pikku vahtikoira. :) Kuulosti kyllä miehen pyykkäykseltä ko puhutaan pyykeistä ja vessaharjasta samaan aikaan...

Tuukka kirjoitti...

Heh heh... Pitää siis korostaa feminiinistä puolta ja kertoa tarkemmin, että kun kaadoin pyykkivesiä viemäriin vettä roiskui kaikkialle, myös vessaharjatelineen (jossa vessaharja oli) taakse, en siis käyttänyt vessaharjaa pyykkäykseen :)