Bomba

Minulle oli kerrottu, että kyyti Bombaan lähtee yhdeksän ja kymmenen välillä, joten kävelin lähtöpaikkaan puoli yhdeksän aikoihin. Tapasin matkalla tutun mopokuskin, joka oli aiemmin ehdotellut jeeppikyytiä miljoonalla, olin jo tuolloin sanonut hänelle, että kummalla hän itse menisi, jos valittavana on 50k kyyti ja miljoonan kyyti? Nyt hän ehdottikin jeeppiä enää lähinnä leikillään ja näytti minulle pienen bussin ja kuskin, joka kertoi, että lähtö on yhdeltätoista. Istuin odottamaan, luin hieman ja kävin syömässä ja ostamassa hedelmiä matkalle. Lähdimme matkaan puoli yhdentoista aikoihin, ensimmäinen puoli tuntia meni matkustajia kerätessä, olisikin kannattanut käydä paikalla aikaisemmin ja tilata kyyti hakemaan majapaikastani. Tie Bombaan oli surkeassa kunnossa, jopa Sulawesiläisellä asteikolla ja usein tie muistuttikin enemmän auton levyistä polkua, kuin tietä. Puolessa välissä auto keitti sen verran, että pysähdyimme tauolle. Hieman ennen neljää olimme perillä Bombassa, jossa minut vietiin kylän ainoaan majapaikkaan Ningsi homestayhin. Täällä sain huoneen 75k:lla, jonka kerrottiin sisältävän aamiaisen ja päivällisen. He myös kysyivät tarvinko paikallisen oppaan, sanoin todennäköisesti tarvitsevani.

Ningsi homestay

Pian paikalle tulikin Suman, jonka nimen olin kuullut jo turisti-infossa Tentenassa, jossa hänen kerrottiin olevan yksi kylän harvoista luvallisista oppaista. Istuimmekin alas ja hän kyseli suunnitelmistani ja ehdotti, että lähtisin häneen kanssaan seuraavaksi päiväksi katsomaan patsaita (megaliths), patsaat eivät ole lähekkäin ja kävelyä tulee n. 15km. Tämän jälkeen voisin kävellä hänen kolleegansa kanssa Dodaan kahdessa päivässä viidakon läpi (30km lähes kilometrin korkuisen mäen toiselle puolelle), sisältäen yöpymisen teltassa. Hän kertoi, että hän itse tarvisi enemmän rahaa retkestä Dodaan, sillä hänellä on muita velvollisuuksia, kuten viljelyksistä huolehtiminen ja jos minua ei häiritse se, että hänen kouluttamansa mies ei puhu englantia, hän on minulle parempi. Tämä mies on myös voimakkaampi ja voi auttaa kantamuksieni kanssa. Myöhemmin Suman sanoi, että tällä miehellä on suuri perhe, josta hän huolehtii yksin, eikä paljoa rahaa, joten hän haluaa myös auttaa ystäväänsä. Tiedä sitten oliko tämä edes totta, mutta ainakin se oli taas yksi tarina, jonka tarkoitus on saada rahaa (tässä tapauksessa tippiä). Tällainen heikon tilanteen valittaminen ja tunteisiin vetoava rahan ruinaus tuntuu olevan Indonesiassa todella paljon yleisempää, kuin muissa Kaakkoi-Aasian maissa.

Olin jo aiemmin harkinnut tätä Bomba-Doda reittiä, mutta nimenomaan kantamuksieni paino oli huolettanut (n.25kg), pystyn kyllä kantamaan tämän verran vaikka läpi viidakon, mutta hirveän nautinnollista se ei ole. Suman kertoi, että hänen ystävänsä voi ottaa puolet. Kyselin hintoja ja hän kertoi veloittavansa yleensä päivältä 150k-250k. Viidakon läpi meneminen on tietysti kalliimpaa ja hänen ystävänsa veloittaa 200k per päivä tästä. Sovimmekin hinnaksi yhteensä 800k, eli 200k per päivä, ystävä kävelee päivässä yksin takaisin. Hinta olisi varmasti tippunut hieman, mutta on parempi säästää se muutama euro muualta ja pitää opas tyytyväisenä palkkaan. Skootterilla ei pääse Dodaan, sillä vanha ja pidempi, mutta tasaisempi reitti on vaarallinen ja osin poikki maansortumien takia. Gimpuun mopokyyti oli maksanut viimeksi 800k, kun hän oli tätä kysellyt, autolla sinne ei ilmeisesti pääse, ei ainakaan julkisilla. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut parin päivän trekki viidakkon, joka olisi alkanut ja päättynyt Bombaan, mutta tämä ei napannut. Lopullinen suunnitelma oli siis päivä patsaita, lepopäivä ja seuraavina kahtena päivänä trekki Dodaan.

Kesken juttelumme oli ruokailu, jonka ajattelin olevan päivällinen. Riisiä, nuudeleita ja paistettu muna, eipä tähän hintaan voi paljon enemmän odottaa, ajattelin ja söin paljon riisiä. Illalla olin jo huoneessa, kun minut pyydettiin oikealle päivälliselle. Riisiä, kasviksia, kalaa, kanaa ja jälkiruoaksi Pappayaa. Olin enemmän, kuin tyytyväinen ja söin mahani liian täyteen. Tämä paikka on selkeästi paras hinta/laatusuhteeltaan tällä reissulla. 75k hintaan siis sisältyi 3 ruokailua päivässä, lounas oli unohtunut mainita saapuessani.

Maisemaa Bombasta

Kylänraittia. Kännykkäverkkoa täällä ei ole ja sähköjen tulemisestakaan ei ole montaa vuotta. Sähköä tulee nytkin vain illalla, eikä kuulemma aina silloinkaan, sillä sähköntuottolaitos (mikä se sitten ikinä onkaan), on vanha.

Rambutanpuu majapaikan pihassa

Jäätävän kokoinen pörriäispesä, eivät tee hunajaa, mutta ihmiset käsittääkseni syövät näiden munia.