Megaliths in Bada valley

Lähdimme ennen kahdeksaa liikkeelle.

Matka kulki läpi kaakaoviljelmien, nämä ovat raakoja, kypsän tunnistaa keltaisesta tai punaisesta väristä.

Välillä kuljimme myös poluilla ja riisipeltoa ylittäessämme näimme, kuinka paikalliset istuttavat riisiä.

Tässä vaniljapuu, kukkia, joista mauste tehdään ei näkynyt. Vaniljaa ei enää nykyään viljellä juuri lainkaan, sillä kaakaosta saa paremman hinnan.

Hollantilaisen lähetyssaarnaajan hauta viidakon kätköissä.

Ensimmäinen patsaista. Nämä ovat ainakin yli 700 vuotta vanhoja ja liittyvät muinaisiin jumaliin, vertasin paikkaa kirkkoon ja sain myötäilevän vastauksen.

Vanha asunto, tällaisessa saattoi elää lähemmäs 20 ihmistä, mukaanlukien orjat, kertoi Suman. Kun puheeksi tulivat orjat, kysyin vanhasta yhteiskuntajärjestelmästä täällä Badalaaksossa. Sain kuulla, että ihmiset jaettiin vielä n.75 vuotta sitten 5 luokkaan. Aatelisiin, sotilaisiin, vapaisiin ihmisiin, orjiin ja alimpiin orjiin. Orjan asema ei ollut hyvä ja kuninkaan kuollessa yksi orjista uhrattiin ja haudattiin samaan hautaan kuninkaan kanssa. Onnekkaampi oli se orja, joka joutui vain pitelemään hautajaisaikaan kuninkaan ruumista viikon yhtäjaksoisesti käsivarsillaan. Tänä viikon suruaikana kaikenlainen työ oli kiellettyä. Kysyin Sumanilta mihin luokkaan hänen vanhempansa kuuluivat ja hän kertoi, että isä oli aatelinen ja äiti kuului vapaaseen luokkaan. Kolme ensimmäistä luokkaa saivat avioitua vapaasti keskenään, orjat vain keskenään. Jos aatelinen tykästyi orjaan, hänen täytyi uhrata 30 vesipuhvelia nostaakseen orjan aatelisten luokkaan ja täten hän sai mennä tämän kanssa naimisiin. Kerroin Torajan hautajaisista ja Suman sanoi, että ennen tässä laaksossa laidunsi valtavasti vesipuhveleita ja torajalaisetkin tulivat niitä ostamaan, nykyään vesipuhvelit on suurimmaksi osaksi myyty pois, rahoilla ostettu traktoreita, mopoja, sun muuta ja alettu harjoittaa erilaisia ammatteja.

Pakollinen otuskuva

Hollantilaisten talo, Suman kertoi hänen isoisänsä ostaneen talon, kun hollantilaiset lähtivät, enää talo ei ole suvun omistuksessa vaan se on myyty eteenpäin.

Peltomaisemaa

Tämän patsaan nimi on Loga, joka tarkoittaa vapaata huolista. Patsas esittää kuninkaan tytärtä, joka oli nainut miehen 3. luokasta. Mies oli kuitenkin uskoton ja hankki toisen naisen. Tämä teki prinsessasta onnettoman, joten hän pyysi isäänsä tapattamaan miehensä, kuningas antoi tehtävän henkivartijalleen, joka tappoi miehen. Näin prinsessalla ei enää ollut aviomiestä ja hän oli vapaa huolista.

Mies haudattiin tarun mukaan tuonne metsikköön.

Kaakaopavut kuivumassa.

Hollantilaisten lähetyssaarnaajien vanha lentokenttä ja Suman.

Pysähdyimme puolen päivän aikoihin lounaalle, jonka Suman oli ottanut kotoaan ja minä saanut majapaikastani. Täällä kysyin onko viidakossa karhuja tai tiikereitä, vastaus oli ei. Pyythonit ovat täällä viidakon kuninkaita ja ne voivat olla vaarallisia. Käärme odottaa kieli ulkona polun varressa, kielen voi tunnistaa ympärillä pörräävistä kärpäsistä. Kun jalallaan osuu kieleen käärme iskee hampaillaan kiinni ja kietoo itsensä uhrin ympärille ja kuristaa hengiltä. Suurimmat pyythonit ovat täällä 10-metrisiä, suurin minkä Suman on nähnyt oli käärmeenmetsästäjän pyydystämä 8-metrinen. Pienimmät pyythonit pyydystävät rottia, mutta suurimmat mitä vain. Suman tietää pyythonin tappaneen vain pari kolme ihmistä täällä, ainoastaan metsästäjiä, jotka liikkuvat paljon viidakossa, paljon useampi koira on kuollut, sillä ne kulkevat yleensä metsästäjän edellä. Sumanin veli on metsästäjä ja kerran pyythoni on iskenyt kiinni hänen jalkaansa, suurelle käärmeelle ei ihminen pärjää voimassa, mutta älyllään voi selviytyä, kuten Sumanin mukaan hänen veljensä, joka oli liikahtanut äkkiä suuren puuhun kiinni, jolloin käärme ei ollut saanut kiedottua itseään hänen ympärilleen. Tämän jälkeen veli oli painanut sormensa käärmeen silmiin, jolloin se oli vähitellen päästänyt irti. Sumanilla oli mukanaan polkujen raivaamiseen viidakkoveitsi ja kysyin voiko sitä käyttää käärmettä vastaan, Suman sanoi, että tietenkin voi, jos vain ehtii, mutta käärme on hyvin nopea ja kun se iskee ei ole kovinkaan paljoa aikaa kaivaa veistä esiin, ennen kuin käärme jo on kietoutunut ympärille ja puristaa kuolettavasti.

Vanhat uskomukset elävät edelleen. Tämän pullon, jossa on sulkia, uskotaan aiheuttavan hedelmävarkaalle kärsimyksiä. Joskus koululaiset hajottavat ensin pullon ja menevät vasta sitten varkaisiin.

Partani on aiheuttanut täällä ihmettelyä, sillä ainoastaan tietäjillä on täällä parta, heidän taikavoimansa ovatkin juuri parrassa. Minua on myös sanottu Jeesuksen näköiseksi ja kerran myös jumalaksi. Suman opettikin minut sanomaan paikallisella kielellä jumalan siunausta, minkä tosin unohdin 5min myöhemmin.

Sikoja joilla menee hyvin.

Joki jonka ylitimme kahlaamalla, vettä oli syvimmillään vyötäröön, virtaus ei ollut järin kova, mutta pehmojalalle pienet kivet sattuivat jalkapohjiin. Joen voi ylittää myös jonkin matkan päässä olevan sillan kautta, mutta sillan rakentanut mies on Sumanin mukaan liian ahne pyytäessään 15k ylityksestä. Hän toki kysyi minulta kummin haluan tehdä, oli kuulemma päässyt sanomaan miehelle myöhemmin, että turistikaan ei halua maksaa moista hintaa.

Nerokas linnunpelätin. Peltipurkin läpi menee paksu rautalanka ja tuulen heiluttaessa housuja rautalanka hiissaa edestakaisin peltipurkissa ja aiheuttaa ääntä, joka karkoittaa linnut.

Muinainen kokouspaikka, minä tietenkin kuninkaan paikalla.

Kuninkaan ja kuningattaren hauta, Suman uskoi, että näiden päällä on ollut aikoinaan kansi ja hän muistaakin joskus nuorempana nähneensä tallaisen kannellisen ruukun, Dodassa on kuulemma kannellisia ruukkuja, jotka Pandi näyttää minulle mikäli meillä on aikaa Dodassa ja minulla kävelyhaluja.

Patsas joka on hautautunut osaksi maan alle. Tämä esittää kuninkaan poikaa, joka ei ollut järin hyvä johtamaan taistelua ja moni hyvä mies kuoli hänen takiaan, kuningas olikin vihainen tästä ja pystytti pojalleen patsaan, jonka pää on tyhjä.

Tämä patsas esittää suurta sotilasta, joka makaa, mutta tulee nousemaan ja pelastamaan Bada-laakson asukkaat, jos joku suuri vaara tulee heitä uhkaamaan.

Kaunis kukka, jota käytetään ruoanlaitossa.

Suurin ja päivän viimeinen patsas.

Langsatpuu, jonka alla on taas varkailta suojeleva isompi juttu, tämä juttu ennustaa varkaille kuolemaa. Täällä vedotaan myös kristinuskoon, talon seinässä saattaa lukea, muista kymmenen käskyä!

Toisen kylän rakenteilla oleva kirkko, kylän kristityt perheet on jaettu kahteen ryhmään, toiset maksavat 50k kuukaudessa ja toiset 100k. Kirkon rakentaminen tulee maksamaan miljardi rupiaa ja kestää vuosia. 99% tämän laakson asukkaista on kristittyjä, ennen Keski-Sulawesin kriisiä täällä asui muutamia muslimiperheitä, mutta he pakenivat muslimikyliin kriisin alettua, vaikkei täällä varsinaisesti ollutkaan suuria ongelmia. Kriisille kuulin hieman todellisiakin syitä. Ennen kriisiä muslimit olivat pitäneet Keski-sulawesillä valtaa islamilaisen Jakartan tuella, kriisin jälkeen alueella ovat hallinneet jo kaksi kautta kristityt. Kriisi juontaa siis juurensa samoihin ongelmiin, kuin joita on eteläisellä Filippiineillä. Filippiineillä valtio suosii kristittyjä alueita ja etelän muslimit ovat huonommassa asemassa.

Päästyämme takaisin lähelle Bombaa Suman kysyi haluanko lähteä katsomaan 5km päähän hornbillejä, joita siellä usein näkyy, kuten olimme puhuneet aiemmin vai haluanko lähteä vesiputoukselle vajaan kilometrin päähän. Hornbillejä olen nähnyt aiemminkin ja tulen varmaankin näkemään myös viidakossa, joten valitsin vesiputouksen, päivä oli ollut kuuma ja täällä oli ihanan viileää.

Paluumatkalla Suman pysäytti kalastajan ja osti hieman kalaa, jotka kalastaja lupasi toimittaa hänen kotiinsa. Onkivavan hän oli tehnyt aiemmin, nähtyään hyvän korren metsässä.

Hieman ennen Bombaa ylitimme tämän huteran oloisen sillan, melko pelottava, mutta luotin siihen, että tästä kuljetaan päivittäin.

Päästyämme takaisin majapaikalleni näin viereiseen huoneeseeni tulleen Brazilialaisen pariskunnan. Juteltuamme selvisi, että he olivat olleet nyt reissussa vuoden ja aikoivat palata kotiin Sao Paoloon tämän vuoden puolella. He olivat aiemminkin työskennelleet ulkomailla ja olleet poissa Braziliasta suurimman osan viimeisimmistä 7 vuodesta, ikää heillä ei ollut varmaankaan enempää, kuin minulla. He olivat tulleet itsekseen Dodasta samaa reittiä, kuin minä aion käyttää 3 päivässä. Välillä oli ollut hankalaa löytää reittiä ja Suman sanoi, ettei hän ollut ennen nähnyt turistien kävelevän itsekseen viidakon halki Dodasta tätä reittiä, eksyminen valtavaan viidakkoon on hengenvaarallista. Nainen sanoikin, että jos he olisivat tienneet reitin haastavuuden he olisivat ottaneet oppaan. Mies oli vieläpä sairastunut 2. päivänä, mutta ilmeisesti vain flunssaan, joka kuitenkin vie voimia, heidänkään kantamuksensa eivät olleet kevyimmästä päästä.

Seuraavana päivänä lähinnä lepäilin. Rinkkaa tuli säädeltyä hieman ja teroiteltua puukolla lantiovyön lukon reunoja, sillä jatkuvan aukeilun kanssa on ollut ongelmia, sainkin sen fiksattua hyväksi. Pandille olin päättänyt antaa kannettavaksi vain räpyläni, riippumattoni ja "kirjastoni", kuten rakas sanoi, varsinkin nähtyään kuvan viime reissun kirjamäärästä. Nyt mukana on vain kolme romaania, antropologian- ja arkeologian pääsykoekirjat (painavia, miksei näitä voida tehdä pokkarikoossa?), eng-fin ja eng-indo sanakirjat ja Indonesian ja Kiinan (joka olisi kieltämättä ollut järkevää ostaa vasta Bangkokista ennen Kiinaan menoa) Lonely Planetit. Tänne jätän suurimmaksi osaksi luetut National Geographi- ja Tiedelehdet, joita on yhteensä viisi ja painavat yllättävän paljon, muusta en osannut luopua.