Tunnisteet

Thaimaa (93) Indonesia (82) Filippiinit (58) Suomi (45) Snorklaus (43) Malesia (40) Kiina (39) Sukellus (36) Tansania (36) Egypti (33) Intia (31) Ecuador (30) Ghana (27) Nicaragua (25) Sulawesi (25) Sumatra (25) Vietnam (25) Kambodža (22) Myanmar (22) Peru (21) Bolivia (20) Galapagos (20) Laos (20) Sri Lanka (20) Maluku (19) Etiopia (18) Tulivuori (18) Savanni (17) Benin (15) Iran (15) Malediivit (14) Viidakko (14) Dominikaaninen (13) Turkki (13) Amazon (10) Italia (10) Taiwan (10) Argentiina (9) Brasilia (9) F1 (9) Kolumbia (9) Oman (9) Meksiko (8) USA (8) Belize (7) Jaava (7) Togo (7) El Salvador (6) Malta (6) Nusa Tenggara (6) Qatar (6) Guatemala (5) Japani (5) Ranska (5) Saudi Arabia (5) Sikkim (5) Costa Rica (4) Dinosaurus (4) Hollanti (4) Honduras (4) Norja (4) Panama (4) Paraguay (4) Venäjä (4) Bahrain (2) Englanti (2) Ruotsi (2) Sveitsi (2) Latvia (1) Saksa (1) Singapore (1) Vatikaani (1)

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Hautajaiset

Aamulla vuokrasin jälleen skootterin ja lähdin ranskalaisen pariskunnan mukaan hautajaisiin, jotka olivat kestäneet jo neljä päivää ja tämä oli viimeinen päivä. Ensimmäisinä kahtena päivänä on vieraiden vastaanottoa ja vesipuhvelitappeluja, kolmantena päivänä oli tapettu 21 vesipuhvelia, aiempina kahtena päivänä yksi per päivä. Kuulemma vaikuttavan vahvoja eläimiä, teurastajana toiminut mies oli avannut eläimen kaulan viidakkoveistellä ja tämä oli vain seisonut ja hieman tallustellut, kunnes oli lopulta lyyhistynyt ja kuollut. Yksi tosin oli lähtenyt juoksemaan ympäriinsä kaula auki ja oli aiheuttaa vahinkoa hautajaisvieraille. Aina ei ollut yksi syvä viilto riittänyt ja muutama oli tapettu työntämällä veitsi syvälle kaulaan. Pariskunnalla oli vaikuttavan näköisiä kuvia.



Hautajaispaikka. Maa oli mustanaan verestä ja vesipuhveleiden sarvet olivat esillä. Hautajaiset ovat erittäin tärkeä osa Torajalaisten elämää ja hyvin kalliita, kerran yhden tärkeän naisen hautajaisia odotettiin 48 vuotta, sillä perheen piti kerätä rahaa, että saatiin pidettyä naiselle hänen arvonsa mukaiset hautajaiset. En tiedä kauanko yleensä odotetaan, mutta ei se vuosia ole. Hautajaissesonki on kesällä, mutta nytkin hautajaisia pidetään n. viikon välein.

Alusta-asti juotiin palmuviiniä, ranskalaiselle miehellekin annettiin iso "lasillinen" ainetta. Minkäkin maistoin, mutta omaa en halunnut, sillä olin liikkeellä skootterilla. Tämä oli oikein hyvää ja olenkin oppinut, että aamulla palmuviini on hyvää, mutta pahenee nopeasti.

Aluksi mentiin kulkueessa kirkolle, jossa oli tunnin mittainen siunaus, ulkona yksi miehistä kulki tonkka kädessä ja huolehti, että halukkailla on tarpeeksi viiniä. Siunauksen jälkeen jatkettiin haudalle, jossa karsittiin maastoa ja valmisteltiin hauta, jonka jälkeen ruumis siirrettiin hautaan ja pidot olivat ohi, ainakin viralliset.

Hautajaisten jälkeen mentiin syömään, minä tilasin todella hyvää kanacurrya (35k).

Syömisen jälkeen jatkoin etelään pariskunnan suosittelemalle hautapaikalle, pääsymaksu 10k.


Täällä oli paljon näitä nukkeja. Oli tarkoitus käydä toisellakin paikalla, mutta alkoi sataa vettä, lähdinkin paluumatkalle toiveena pelastaa ulkona olleet pyykkini, jotka olin edellisenä iltana pessyt. Sade yltyi todella kovaksi ja tiellä kulki paikoin joki, piti ajaa hyvin varovasti ja harkitsin pysähtymistäkin, mutta jatkoin kuitenkin suoraan majapaikalleni. Täälläkin satoi jo hieman, mutta joku ystävällinen ihminen oli nostanut pyykkini katoksen alle. Vettä tuli lujaa muutaman tunnin ajan ja sähkötkin olivat paikoin poikki.

Illalla tapasin yllättäen espanjalaisen Markin (kameransa hukannut), olin luullut hänen lähteneen aamubussilla Camillen kanssa kohti Togeania, mutta hän olikin päättänyt jäädä vielä päiväksi. He olivat aiemmin elätelleet toiveita auton vuokraamiseksi Ampanaan asti, ettei heidän tarvitsisi matkustaa 3 päivää, eli ensin Posoon (n. 15 tuntia), yöpyminen ja Ampanaan (n. 6 tuntia), yöpyminen ja ainoalla aamulaivalla Togeanille. Vuokra-autolla pääsisi suoraan Ampanaan n. 16 tunnissa, eikä tarvisi yöpyä, tässä vain tuli esteeksi se, että auto maksaa 1,7 miljoonaa, kuskin kera, eikä heitä ollut kuin kaksi, kuudella hengellä hinta olisi tippunut sopivaksi. Täältä suurin osa turisteista kuitenkin suuntaa takaisin etelään, joten suunnitelma oli mahdoton, minäkään en ollut menossa suoraan Togeanille ja Martin aikoi liftata pohjoiseen, mutta suuntana oli joku satama (Palu tai Kolonedale), josta hän voisi ottaa laivan Manadoon, jossa hän asuu.

Illalla kävin ostamassa lipun Tentenaan (110k) ja aamulla törmäsin taas Markkiin, joka oli menossa samalla bussilla Posoon (130k). Ihan kiva, että seurana oli toinen länkkäri näin pitkällä matkalla. Olisin mielummin ottanut tälle matkalle yöbussin, mutta sellaisia ei ole tähän suuntaan.


Taukopaikalla näimme, kuinka toisen bussin renkaaseen laitettiin uutta sisuskumia, vaikka renkaan kunto oli "melko" heikko.

Meiltäkin puhkesi kertaalleen rengas, eivätkä tämänkään bussin renkaat mitenkään uusimmasta päästä olleet. 13 tunnin ajomatkan jälkeen olin Tentenassa puoli kymmeneltä illalla ja otin mopokyydin majapaikkaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

ottivatkos paikalliset ihan humalaan asti sitä palmuviiniä? jos hautajaisia vietetään useita päiviä viiniä naukkaillen niin miten lie sitten esim. häiden laita...

mutteri kirjoitti...

Ne oli niinkö yhden ihmisen hautajaiset? Ja tollanen määrä eläimiä. Mitä lihoille, hautajaisvieraiden suihin vai?

Tuukka kirjoitti...

Kyllä siellä osa otti reippaammin ja varmaan pidot jatkuivat.

Yhden ihmisen hautajaiset, eläimet tietenkin syötiin.