Kolumbiaan

Laivamme oli yhtä täynnä, kuin edellispäivänkin. Minna laskeskeli, että väkeä on n. 120. Huolestuttiin vessa/suihkujen määrästä, sillä näitä koppeja oli vain neljä, tästä ei kuitenkaan aiheutunut mitään ongelmaa. Jostain syystä päästiin matkaan vasta kymmenen aikoihin illalla. Monta tuntia "aikataulusta" jäljessä, kertaalleen jo lähdettiin, mutta palattiin satamaan, mikä lienee oli syynä. Vajaan kahden päivän matka Santa Rosaan maksoi 80s, sisältäen jälleen kolme ateriaa päivässä.

Motin olin ostanut Iquitosista aamukahveja varten. Idea oli onnistunut, sillä alemman kannen kanttiinista sai kahvia yhdellä solesilla. Omaa kuppia ei välttämättä olisi tarvinnut, mutta se helpotti kahvien kantamista omalle paikalle ja sumppien nauttimista riippumatossa maisemia ihaillen. Laita oli avonainen, joten näkymät olivat paremmat, kuin edellisissä laivoissa. Sateella laskettiin pressut suojaksi.

Tässä laivassa ruoka tarjoiltiin suoraan riippumattoihin, eli omia kippoja ei tarvinnut, lautaset kerättiin ruokailun jälkeen pois. Aterimet olivat kertakäyttöisiä ja ne ikävä kyllä viskattiin jokeen. Tästä meitä hieman vanhempi eurooppalainen antoi astioita keränneelle pojalle tiukan palautteen, jonka jälkeen ei ainakaan meidän silmien alla aterimet lennelleet.

Vastaan tulleen laivan kapteeni oli ilmeisesti tuttu, sillä laivat ajettiin vierekkäin keskelle jokea ja pidettiin pieni rupattelutuokio.

Caballocochassa pysähdyttiin viimeisenä aamuna monta tuntia, lastia purettiin paljon, mm. yksi tuktuk. Kävin rannasta hakemassa aamukahvit, sillä kanttiini ei ollut vielä auennut. Samalla huomasin, että meillä on kyydissä lehmiäkin.

Vasemmalla Kolumbia, keskellä Amazonia joki ja oikealla Peru.

Hait hyökkäävät Santa Rosaan saavuttaessa (taksiveneitä Kolumbiaan tai Brasiliaan 5s/hlö). Näitä saapui juuri ennen satamaa poliisivene paimentamaan irti laivasta.

Santa Rosan satamassa oltiin neljän aikoihin iltapäivällä ja lähdettiin etsimään paikkaa mistä saataisiin maastapoistumisleimat. Löydettiin pian immigration, mutta jonossa laivasta tuttu mies neuvoi, että tarvimme ensin jonkin leiman poliisilaitokselta, mikä löytyy, kun jatkaa tietä vähän eteenpäin. Poliisi antoi leiman kyselemättä ja tämän jälkeen saatiin immigrationista Perusta poistumisleima.

Perussa meni 27€ päivässä eli jälleen ylitin budjetin. En kylläkään niin paljolla kuin olin pelännyt. Rannikolla laskeskelin, että päiväbudjetti oli jo lähes 35€. Veneessä makoilu ja amazonia tasoittikin budjettia mukavasti. Budjetinylityksen selittää myös se, että ollaan menty aikamoisella vauhdilla (+Machu Picchu), ei tietoakaan "ole vähintään viikko kaikkialla minne menet" periaattesta, jolla tein ensimmäiset Aasian reissut.

Mutta palataanpa Kolumbian ja Perun väliselle rajalle. Rannasta, josta taksiveneet lähtevät löydettiin kanssamme laivassa ollut lontoolainen nuori pariskunta. He olivat pulassa, sillä heidän jatkokyytiänsä ei näkynyt missään. Laiva ei ollutkaan ollut aamulla perillä, kuten heille oli kerrottu. Heillä oli varaamansa mökin isännän numero, mutta kumpikaan ei puhunut juuri lainkaan espanjaa. Minna auttoikin heitä puhelinasiassa, kuten myös maksoi kyydin Kolumbian puolelle, lontoolaisilla oli vain puntia ja visa. Santa Rosasta ei automaattia löydy. Paikka ei ole oikein edes kunnon kylä, vaan muistutti normaalia ravintoloiden ja majapaikkojen rykelmää jollaisia rajoilla usein on.

Kolumbian puolelta Leticiasta löydettiin lontoolaisten isäntä. He olivat pyytäneet kiitokseksi meitä asumaan vuokraamaansa mökkiin (nainen oli kauhuissaan, kun kuuli, ettei meillä ole varausta) mutta isäntä kertoi, että se maksaa ekstraa, joten vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja sanottiin hyvästit.

Me löydettiin pian mukavan hintainen hostelli (40kp) ja majoituttiin sinne. Seuraavaksi piti lähteä etsimään kolumbian rajaviranomaisia. Keskustassa oli immigration, josta kuultiin, että vain lentokentältä saa maahantuloleimoja. Lentokentälle oli onneksi vain parin kilometrin matka, joten käveltiin sinne ja saatiin 90 päivää maassaoleskeluaikaa.

Lentokentän tervetuloa Kolumbiaan patsas.

Jatkosuunnitelmista sen verran, että ollaan ostettu lennot (214€ yhteensä) Leticiasta Santa Martaan 10.1. Tai ei me niitä saatu ostettua, vaan Siina auttoi (kiitos). Osuuspankin verkkopankkiin ei pääse vieläkään ulkomailta ja korttimaksutkin olisivat halunneet varmistuksen tililtä, eli varauskone tekee tilille katevarauksen 0,01€-5€ väliltä ja summa pitää kertoa koneelle, jotta saa lennot ostettua.

Kolumbialaisen sim-kortin olen hankkinut (5kp). Niitä myydään ilmeisesti vain kolumbialaisille, sillä puhelikojun mies rekisteröi kortin jonkun toisen nimelle. Vaikutti rutiinimaiselta toiminnalta. Numero on +57 318 682 9396.

1€ = 3,2s
1€ = 2830p = 2,83kp (kunhan pääsen op:n sivuille voin kertoa todellisen kurssin kulujen jälkeen)