Leticia

Hostellissamme oli keittiö, jossa kahvinkeitin, joten joka aamuiseksi rutiiniksi tuli itse tehty aamiainen. Leipää leipomosta (1kp/kpl), hedelmiä torilta (5 mangoa 2kp), jugurttia, maitoa ja munia kaupasta.

Yhtenä aamuna päätin testata tätä ennennäkemätöntä hedelmää. Avattuani sen huomasin, että tämä soveltuu huonosti hedelmäsalaattiin, mutta lusikalla sain kaiveltua hedelmää (ei kovin maukas) kunnes siivoja tuli kertomaan, ettei tätä hedelmää kuulu syödä, vaan siitä tehdään mehua, syöminen voi aiheuttaa vatsanväänteitä. Kiitin neuvoista ja päätin pysytellä seuraavana aamuna vain tutuissa hedelmissä.

Leticiassa olin ajatellut mennä taas viidakkoon, mutta iso kansallispuisto on suljettu turisteilta, vuoden 2012 tulvien tuhottua fasiliteetteja. Joen toisella puolella perun puolella on pieni kansallispuisto, johon harkitsin menemistä. Hintaa kahden päivän reissulla olisi ollut 250 tuhatta pesoa.

Osaksi näiden mainosten takia päätin olla menemättä. Ei vaikuttanut kovin eläinystävällisesltä reissulta, eläimet kuuluvat luontoon, eivätkä kesytettyinä/(huumattuina) turistien syliin. Mitään uuttakaan tämä reissu ei olisi tarjonnut, lupailivat lintuja, apinoita, delfiinejä ja kaimaaneja. Viidakkoja löytyy myöhemminkin Keski-Amerikasta.

Letician kaupunki oli hyvin miellyttävä ja melko moderni, eikä liian iso. Melkein joka päivä satoi ainakin jonkinverran, joten Minna alkoi laskea kuran keskellä päiviä siihen, että lento lähtee ja sadekausi jää taakse. Vaikka minä pidän meistä enemmän viidakosta, niin kieltämättä melko sateeton karibian rannikko kuulostaa hyvältä.

Tämä grilli oli loistava löytö. Herkullinen makkara-annos 4kp ja kana-ateria 5kp. Makkarat ovat täällä yleensäkin hyviä, melko lihaisia, eivätkä tasaista mössömassaa.

Hieman erikoisempaa grilliherkkua tuossa oikealla. Banaaninviillossa on juustoa. Jännä yhdistelmä, suosittelen kokeilemaan siellä kotosuomessakin. Keskellä on maissikakkusia juustolla, Minnan suosikkeja.

Tämä kala pitää vielä mainita, aivan loistavan makuinen.

Tänne puistoon kannatti tulla auringon laskiessa, kun tuhannet papukaijat saapuivat puihin nukkumaan. Koskaan missään en ole nähnyt niin paljon lintuja, kuin täällä.

Kolumbialainen olut (n. 2kp) ei ole kovin hyvää, parempi maistella erinomaista rommia. Täällä nainen saa aina lasin tilatessaan oluen, mies ei koskaan, jännä tapa.

Brasilia on lyhyen kävelymatkan päässä, joten käytiin pari kertaa sielläkin. Parasta antia oli aito, alkuperäinen ja paras guaranajuoma, löydettiin tätä myöhemmin myös Kolumbian puolelta. Raja on avoin ja brasilian puolella käyvät myös pesot. Rajalla kaupunki muuttu yllättävän paljon, ihmiset näyttävät todella brasilialaisilta ja muutenkin brasilian puoli on täysin brasilialainen.

Löydettiin Brasiliasta myös posti ja todettuamme sen paljon kolumbialaista halvemmaksi (5kg Suomeen 35€ kolumbiassa sama 100€) päätin lähettää mm. vaelluskengät ja takin Suomeen. Päätin samalla käyttää tilaisuuden hyväksi ja ostin muistoksi puhallusputken ja täytetyn piraijan. Hankalia kuljettaa mukana, mutteivat paina juuri mitään.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuten piti. Mentyämme takaisin postiin perjantaina meille kerrottiin, että tarvimme jonkun lapun sairaalasta. Ei tajuttu oikein miksi, ehkä siellä on sivutoimisto jolla on lappuja, jotka heiltä ovat loppuneet. Lähdettiinkin etsimään paikkaa. Kyseltiin tietä ja aina saatiin suunta, muttei löydetty paikkaa. Palattuamme postiin toinen nainen kertoi, että etsimämme paikka on mennyt kiinni jo muutama tunti sitten. En luovuttanut vaan ajattelin vaikka lahjoa itselleni sen lapun. Lopulta löysinkin (märkänä oli alkanut sataa) ministeriön jonka seinässä luki se mitä luulimme etsivämme sairaalasta. Meidän pitikin siis saada joku lupa viranomaisilta lähettää ulkomaille paketti. Paikassa oli vartija joka kertoi, että paikalla ei ole enää ketään ja seuraavan kerran avaavat ovensa maanantaina. Meidän lentomme oli seuraavana päivänä, joten minulla on nyt sitten täytetty piraija matkakumppanina ja rinkka aivan liian täynnä...

Paluumatkalta löytyi reissun paras biljardisali, joten pelattiin muutama erä (5kp/h). Minna vei ja minä koitin olla vikisemättä. Tähän väliin on hyvä mainita, että vein 500-korttipelin Perun mestaruuden äärimmäisen tiukalla erolla. Matkalla Bretañaan tuli pelattua viimeinen peli, joka jäi kesken ruokakellon soidessa. Minna johti tuota peliä, jota ei koskaan pelattu loppuun, voitot olivat minun edukseni 10-9.

Yhtenä päivänä ajeltiin bussilla 7 kilometriä tänne Parque ecolocico mundo Amazonicolle. Paikka on tutkimuslaitos, jota rahoitetaan turistituloilla. Valittavana oli 4 eri reittiä, jokainen kestää 45 minuuttia ja maksaa 10kp/hlö. Me päätettiin tehdä vain ensimmäinen, joka sisälsi yleisesittelyn ja tutustumisen kasveihin. Esitteliänä oli paikan pitäjä, joka oli varmaankin ainut englannikielinen opas. Kuvassa sääasema. Täällä oli 2010 40 vuoteen pahin kuivuus ja 2012 erittäin pahoja tulvia. Tänä vuonna oli erittäin kylmä jakso. Ilmastonmuutos jyllää.

Opettavainen havaintokuva maaperästä. Täällä tuo multakerros on vain 20cm syvä, kun se viljelyskelpoisemmilla alueilla voi olla monta metriä, tämän jälkeen on vain erilaista savea. Tämän takia esimerkiksi puiden juuret kulkevat osaksi maan pinnalla. Maaperä ei myöskään sovellu perinteiseen yhden lajin viljelyyn, vaan ainoastaan monen laijin viljely samalla alueella on mahdollista pikällä aikavälillä.

Tässä on havaintorakennus siitä miten muovia saataisiin kierrätettyä. Pulloihin mahtuu uskomaton määrä muovipusseja ja täys pullo on kova kuin tiili. Keskus yrittää saada mallin yleistymään, sillä muovi on iso ongelma.

Herkullinen guarana. Erilaisia lääkekasveja oli paljon ja kaikkiin vaivoihin löytyy luonnosta lääke.

Yage eli yksi Ayawascaan käytettävistä kasveista. Ayawasca on voimakkaita hallusinaatioita aiheuttava huume, jota shamaanit käyttävät amazonilla ja joka kuuluu tiettyihin rituaaleihin. Ennen huumeen ottamista tulee pidättäytyä tietyistä asioista viikon ajan. Tietyt ruokaaineet ja seksi ovat kiellettyjä. Tietenkin aineen ympärille on kehittynyt huumeturismia. Turistit harvoin asioivat oikean shamaanin luona ja vielä harvemmin he noudattavat oikeaa ruokavaliota ennen seremoniaa. Tämä voi olla hyvin vaarallista, kuukausi sitten englantilainen kuoli täällä juotuaan energiajuomia ja otettuaan sen jälkeen osaa ayawascarituaaliin.

Lopuksi juotiin vielä teet ja lähdettiin kävelemään takaisin Leticiaan, oikein opettavainen ja hyvä paikka. Ajattelin palatakkin, muttei sitten tullut mentyä, kun postihässäkässä kesti niin kauan.

PS. Leticiassa tavattiin ensimmäiset suomalaiset. Kaksi meitä vanhempaa miestä, jotka olivat jatkamassa seuraavana päivänä Manaukseen.