Little Corn

Ensimmäisenä päivänä lähdettiin tekemään pieni snorklausretki saaren pohjoispäähän kahdestaan. Pienen uintimatkan jälkeen lähes säikähdettiin 1,5 metristä haita, joka nukkui hiekkapohjassa. Hetken katseltuamme kaveri sai tarpeekseen tuijottajista ja ui pois. Pian tämän jälkeen löydettiin koralliriutta ja paljon kaloja. Hetken ympäri riuttaa pyörittyämme nähtiin, kuinka kolme white spotted eagle raytä uiskenteli ympäriinsä, mahtavan näköisiä. Vähän harmitti, etten ollut ottanut kameraa mukaan, mutta jos tällaista näkee jo snorklatessa, mietin, että mitähän seuraavan päivän sukellus tuokaan tullessaan.

Täällä on kolme sukellusfirmaa, joista kaksi toimii kylällä. Valitsin Dive Little Cornin, sillä heillä oli hiljaisempaa. Dolphin Divella oli listat melko täynnä. Täällä on korkea 6 sukeltajaa/opas maksimi, joten mielellään menee paikkaan, jossa on vähemmän väkeä. Hinnat olivat identtiset. Yksi sukellus 35$, viisi 150$ ja kymmenen 280$. Kaikki sukellukset ovat venesukelluksia ja koska paikat ovat vain 5-15 minuutin päässä kahden tankin sukelluksia ei tehdä, vaan yhden tankin sukellukselle lähdetään 9.30, 11.30 ja 14.30. Pakettia ei tarvi ostaa heti, vaan lopuksi lasketaan montako sukellusta tuli tehtyä ja maksetaan sen mukaan. Myöskään sillä milloin sukellat ei ole väliä. Voi vaikka sukeltaa kerran maanantaina, kolme kertaa keskiviikkona, vielä kerran seuraavan viikon tiistaina ja hinta on 150$. Rento ja hyvä systeemi.

Ensimmäisen sukelluksen kohokohta taisivat olla lukuisat hummerit, jotka piileksivät koloissa. Sukellus oli vähän pettymys suurten odotuksien takia.

Hienoja koralleja toki nähtiin. Sukelsin ensimmäistä kertaa ilman märkäpukua pelkän pitkähihaisen paidan kanssa. Tuntui hyvältä, näissä +27 vesissä märkäpuku on melko turha, jos osaa sukeltaa ja ei tömäile koralleihin, virtauksiakin on vain vähän. Snorklausräpylöillä jotka minulle annettiin oli ikävä sukeltaa ja pyysinkin kunnolliset seuraavalle sukellukselle. Mutta siitä myöhemmin.

Tähän väliin voisin kertoa ikävistä hospedajehuijareista. Danielin yrittäessä maksaa 20$ huoneosuuttaan minun ollessani sukeltamassa, paikkaa pitänyt nainen selitti, että ei ei, 30$/hlö/yö. Tästä oli kuulemma saatu melkoinen riita pystyyn, joka selvisi vasta vanhemman miehen tultua paikalle, jonka jälkeen hinta oli sovittu 30$/yö yhteensä. Seuraavaksi olivat kuulemma väittäneet, että oltiin oltu neljä yötä, mutta tämänkin olivat saaneet väiteltyä oikein. Minun tullessani sukeltamasta oli asia vielä vähän epäselvä, joten lähdin varmistamaan, että kun Minnan kanssa olemme vielä yhden yön hinta on yhteensä molemmilta 30$, tämän vanha mies sanoi olevan oikein ja aiempi riita oli vain väärinkäsitys (ei ollut). Nainen kertoi, että sen jälkeen heillä on varaus ja meidän pitää lähteä. Emme pistäneet pahaksemme, mutta tämän yhden yön halusimme vielä olla, sillä unelmiemme rantapaikassa oli edelleen täyttä ja nykyisen majapaikkamme vieressä Lighthouse hotellilla olisi illalla avajaispippalot.

Avajaispippaloissa tavattiin tutut DLC:n sukellusopettajat ja vietettiin heidän kanssaan iltaa. He selvensivät, että Minnan ei kannata täältä etsiä unelmiensa merihevosia, ne tykkäävät kylmemmistä vesistä ja ovat täällä erittäin syvällä, joskus niitä näkee hummeriloukuissa kuolleena. Sen sijaan meidän kannattaa suunnata tulevaisuudessa Espanjaan tai Portugaliin, siellä' merihevosia on paljon, ihan rantavesissäkin.

Tässä hummeriloukkuja, joita näkyy ympäri saarta. Kausi on kuulemma lopuillaan. Hummeriateria ei ole muihin aterioihin verrattuna kallis (10$). Ei olla kuitenkaan ainakaan vielä käyty, vastahan hummeria tuli Panamassa syötyä.

Seitsemän veljeksen paatti saaren pohjoispäässä.

Sunnuntaiaamuna Stedmanin paikasta saaren itäpuolelta oli juuri sopivasti vapautunut pari mökkiä ja me valittiin tämä 20 dollarilla/yö. Yhteiskeittiökin löytyy.

Näkymät mökin ikkunasta ovat aika paratiisimaiset.

Sisältä mökki on simppeli, mutta sänky löytyy ja se riittää. Kaikki muut rantamökkipaikat olivat meidän budjettimme ulkopuolella. Täältä meitä ei myöskään heitetä pois, se varmistui, kun koitettiin kysyä mökkiä aiemmin. "Kaikki on täynnä ja mökki vapautuu, kun joku päättää jonain aamuna lähteä", tykkään tyylistä.

Itäpuolen ranta on saaren kaunein ja pisin.

Sunnuntaina oli baseball päivä, joten pienen harkinnan jälkeen jätettiin hieno uusi kotimme ja ranta hetkeksi ja lähdettiin katsomaan peli (20c/hlö). Baseball on muista alueen maista poiketen Nicaraguan ykköslaji ja sitä pelataan jokaisessa kylässä. Pesistä katsoneena säännöt ymmärsi melko helposti ja peliä oli viihdyttävä seurata. Suurimmat erot taisivat olla siinä, että lukkarin hommat on jaettu ja kopista tulee palo, tämä hieman vähentää haluja lyödä takakentälle vaikka takalaitonta ei käsittääkseni ole.

Tuli mietittyä, että jos Suomessa ei olisi keksitty omaa peliä, vaan olisi alettu pelaamaan baseballia laji voisi olla hyvin suosittua. Vain muutamat maat pelaavat tätä peliä intohimoisesti, joten pienellä maalla voisi olla mahdollisuuksia jääkiekon tapaan arvokisoissa ja suomalaisethan innostuvat vaikka curlingista, jos menestystä tulee.